Eila Pyrhönen
Wikipedia
Eila Pyrhönen (s. 1945) oli ensimmäinen suomalainen nainen olympialaisten uintilajien finaalissa. Tokion olympialaisissa vuonna 1964 Pyrhönen oli lähellä mitalia 100 metrin perhosuintikilpailussa, mutta SE-tulos 1.07,3 riitti vain neljänteen sijaan. Uintiurheilun parissa saavutus nähtiin kuitenkin merkkinä uudesta noususta - suomalainen uimari saattoi nousta maailmanluokkaan - ja uinti sai arvovaltaa ja myös taloudellista tukea aikaisempaa enemmän[1]. Vuoden 1966 Euroopan mestaruusuinneissa Utrechtissa hän sai mielimatkallaan pronssia. Tämä jäikin vuosikymmeniin ainoaksi naisuimarin pitkän radan arvokilpailuissa uimaksi mitaliksi. Vasta Hanna-Maria Seppälän vuonna 2003 voittama maailmanmestaruus palautti naiset mitaleille.
Pyrhönen edusti seuratasolla helsinkiläisseura Marjaniemen Uimareita. Hän voitti lukuisia Suomenmestaruuksia Anja-sisarensa tavoin 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1966 Pyrhönen valittiin vuoden naisurheilijaksi.
Pyrhönen - nyk. Claret-Ciuró - on asunut pitkään ulkomailla. Hän sai vuonna 2002 opetusministeriön myöntämän Pro Urheilu -mitalin.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Uimaliiton 100-vuotishistorian kirjoittajan Pertti Mustosen artikkeli Uinti-lehdessä 2005/1, s. 30
