Dementia
Wikipedia
Dementia merkitsee älyllisten kykyjen heikentymistä aiemmasta tasosta siinä määrin, että heikentyminen haittaa yksilön sosiaalista ja ammatillista selviytymistä.[1] Kyse on oirekokonaisuudesta, jonka etiologia voi liittyä moniin sairauksiin. Yleisesti käytetyn Amerikan psykiatriyhdistyksen määritelmän mukaan dementialla tarkoitetaan useiden älyllisten toimintojen heikentymistä aiemmasta tasosta.
Oireita ovat muistihäiriöt, uuden oppimisen vaikeutuminen ja vaikeus palauttaa mieleen aiemmin opittua sekä ainakin yksi seuraavista häiriöistä:
- Afasia (kielellinen häiriö)
- Apraksia (liikesarjojen suorittamisen vaikeus, vaikka motoriikka onkin kunnossa)
- Agnosia (nähdyn esineen tunnistamisen vaikeus tai nähdyn merkityksen käsittämisen vaikeus)
- Toiminnan ohjaamisen häiriö (esimerkiksi suunnitelmallisuuden tai järjestelmällisyyden häiriö)
Lisäksi älyllisen toimintakyvyn muutokset aiheuttavat merkittävän sosiaalisen tai ammatillisen toiminnan rajoittumisen ja merkittävän heikkenemisen aiemmalta, paremmalta tasolta.
Tavallisimmat dementiaa aiheuttavat sairaudet ovat Alzheimerin tauti (noin 60 prosenttia tapauksista) ja vaskulaariset dementiat (20–30 prosenttia tapauksista). Muita aiheuttajia ovat muun muassa eräiden ravintoaineiden kuten jodin tai niasiinin puute, eräät sairaudet (muun muassa HIV, kuppa, Lymen borrelioosi sekä Huntigtonin ja Creutzfeldt-Jakobin taudit sekä alkoholin, eräiden lääkeaineiden tai huumeiden pitkäaikainen käyttö.[2] Yksi dementoiva sairaus on myös Lewyn kappale -tauti johon kuuluuu monesti myös todentuntuisia näköharhoja ja Parkinsonin taudin kaltaisia oireita.
65–74-vuotiaista noin 4 prosenttia, 75–84-vuotiaista runsaat 10 prosenttia ja yli 85-vuotiaista noin kolmasosa kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta dementiasta.[3]
Dementoituneen 12 oikeutta:
1. Saada tietää, mikä sairaus aiheuttaa hänelle dementiaoireen 2. Saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa sairauteensa 3. Säilyttää toimintakykynsä suunnitelmallisen ja yksilöllisen avun turvin niin pitkään kuin mahdollista 4. Tulla kohdelluksi aikuisena 5. Tuntea, että hänet otetaan vakavasti 6. Olla ilman rauhoittavaa lääkitystä aina, kun se on mahdollista 7. Asua tutussa, turvallisessa ympäristössä, jossa hänen erityistarpeensa otetaan huomioon 8. Olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen elämänkulkunsa ja tottumuksensa 9. Käydä säännöllisesti kodin tai hoitoyhteisön ulkopuolella 10. Saada ohjausta mielekkääseen, aikuiseen minä-kuvaan tukevaan toimintaan joka päivä 11. Kosketukseen: halauksiin, hellyyteen ja toisen ihmisen läheisyyteen 12. Hoitoon, jota toteuttaa ammattitaitoinen, dementoituneen ihmisen hoitoon perehtynyt henkilökunta
[muokkaa] Lähteet
- Neurologia (Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 2001)
- Alzheimer.fi - Alzeimerin-keskusliitto ry
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Davison, G. C. & Neale, J. M. (2003), Abnormal Psychology. 8th edition.
- ↑ ICD10 Tautiluokitus
- ↑ Terveyskirjasto
