Daniel Katz
Wikipedia
Daniel Katz (s. 25. marraskuuta 1938, Helsinki) on suomenjuutalainen kirjailija, joka on parhaiten tunnettu teoksistaan Kun isoisä Suomeen hiihti ja Laituri matkalla mereen, joka oli 2001 ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi.
Katz on valmistunut Helsingin yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi. Nuoruudessaan hän työskenteli muun muassa juutalaisen historian opettajana Helsingin Juutalaisessa Yhteiskoulussa, ja Haifassa Israelissa hän oli poraamassa Israelin ensimmäisen metron tunnelia. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä, radiokuunnelmia ja tv-sarjoja. Hänen kirjojaan on käännetty mm. saksaksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi ja tšekiksi.
Katzin ensimmäinen menestysromaani Kun isoisä Suomeen hiihti kuvaa humoristisesti hänen oman juutalaisen perheensä historiaa ja myös Suomen historian sodanaikaisia vaiheita. Se piikittelee hyväntahtoisesti sekä hänen oman uskontokuntansa että suomalaisen yhteiskunnan heikkouksia. Kirjan julkaisu 60-luvulla osui samaan ajankohtaan Amerikan juutalaiskirjallisuuden nousun kanssa: Philip Roth, Bernard Malamud, Saul Bellow. Samoin kuin näiden yhdysvaltalaisten kirjailijakollegojensa, myös Katzin lähtökohta vähemmistöön kuuluvana suomalaisena on toisaalta antanut hänelle mahdollisuuden suomalaisen todellisuuden irtonaisempaan ja objektiivisempaan tarkkailuun, toisaalta taas johtanut sivullisuuden tuntojen lisääntymiseen. Taustansa ja aiheittensa vuoksi Katz on ollut eksoottinen ja outo lintu suomalaisessa proosamaisemassa, mutta sama erilaisuus on myös kiehtonut suomalaisia lukijoita.
Humoristin lahjojen lisäksi Katzille on ominaista tietty universaalisuus, joka erottaa hänet suomalaisen kirjallisuuden valtavirrasta. 90-luvulla Katz oli yksi harvoista suomalaisista kirjailijoista, joka vaistosi ja onnistui kuvaamaan muutoksia uudessa Euroopassa, menettämättä historiantajuaan. Tästä on esimerkkinä hänen teoksensa Saksalainen sikakoira. Hänen romaanissaan Laituri matkalla mereen yksi teemoista on kuvaus Bosniasta ja entisen Jugoslavian kriisistä, ja siinä taitaa olla ainoa viittaus aiheeseen koko pohjoismaisessa kaunokirjallisuudessa.
Fabulointi, fantasia ja absurdin vaistoaminen ovat Daniel Katzin kirjojen tärkeimmät rakennetekijät. Häntä on kuvattu suomalaisen kertomakirjallisuuden väriläiskäksi. Äkkiarvaamattomat juonenkäänteet ja villi mielikuvitus sekä hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen.
Daniel Katzin ensimmäinen aviopuoliso oli Leila (os. Kagan). Nykyään hän elää avoliitossa suomentaja Liisa Ryömän kanssa, joka on runoilija Elvi Sinervon tytär. Dunja Katz ja Kalle Katz ovat hänen lapsiaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Romaanit ja novellit
- Kun isoisä Suomeen hiihti, WSOY 1969
- Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki, WSOY 1972
- Orvar Kleinin kuolema, WSOY 1976
- Laturi, WSOY 1979
- Peltisepän päivällinen, WSOY 1981
- Satavuotias muna, novelleja, WSOY 1983
- Antti Keplerin lait, WSOY 1987
- Naisen torso, novelleja, WSOY 1989
- Saksalainen sikakoira, WSOY 1992
- Otelo, novelleja, WSOY 1994
- Herra Lootin tyttäret, WSOY 1999
- Laituri matkalla mereen, WSOY 2001
[muokkaa] Radiokuunnelmat
- Sankarikornetti, 1968
- Perimmäisten ominaisuuksien äärellä eli Konrad Monomaani, 1971
- Vappu, 1973
[muokkaa] Näytelmät, tv-näytelmät
- Miten kalat suutelevat, 1970
- Silleri karkuteillä, 1973
- Orvar Kleinin laillinen ruumis (tv), 1975
- Iso viulu – kaks' sataa (tv), 1976
- Kolmipäinen buddha eli valtapeli, 1978
- Narrit (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa), 1977
- Jussi laidastalaitaan ja Pedro Papumaha, 1983
- Säätieteilijä, 1983
