Chick Corea Elektric Band

Wikipedia

Chick Corea Elektric Band (1985–1993, 2004)
Tiedot
Tyylilaji:	jazz-rock, jazz-funk, post-bop
Kotipaikka:	Los Angeles
Jäsenet
Chick Corea kosketinsoittimet
Entiset jäsenet
John Patitucci basso Frank Gambale kitara Dave Weckl rummut Eric Marienthal saksofoni Carlos Rios kitara Mike Miller kitara Scott Henderson kitara Gary Novak rummut Jimmy Earl basso
Levy-yhtiöt
GRP

Chick Corea Elektric Band on yksi 1980- ja 1990-luvun suosituimpia fuusiojazz yhtyeitä. Hylättyään 1970-luvulla toimineensa ja vuonna 1983 comeback kiertueen tehneen Return to Forever -projektinsa, pianisti Chick Corea perusti pari vuotta myöhemmin Elektric Bandin. Yhtyeiden tyylit poikkeavat merkittävästi toisistaan. Elektric Band hylkäsi progressiiviselle ja psykedeeliselle rockille tyypilliset soundit ja kehittyi enemmän jazz-funkin ja post-bop jazzin suuntaan.

Elektric Bandin levyt menestyivät tyylilajin huomioon ottaen kaupallisesti varsin hyvin. Kriitikot ovat myös antaneet yhtyeelle tunnustusta yhtenä oman aikansa fuusiojazzin merkittävimmistä lipunkantajista. Joitakin levyjä on kritisoitu ylituotannosta, toiset taas ovat soundiltaan pelkistetympiä. Levyjen välillä tapahtuu usein rajuja tyylinvaihdoksia. Albumeilla ei ole monille 1980-luvun fuusiolevyille tyypillisiä vokaaliraitoja lainkaan, joskin joistakin kappaleista ("Elektric City", "The Kicker") tehtiin promootiovideot. Yhtye toi yleisön tietoisuuteen monia nousevia jazz-kykyjä. Levyjen kappaleet ovat uusia (lukuunottamatta vuoden 1993 Jimmy Heath -coverkappaletta "C.T.A.") ja ne on säveltänyt melkein aina Corea.

[muokkaa] Levyt

Ensimmäinen levy, Elektric Band, ilmestyi vuonna 1986. Levyä hallitsevat 1980-luvulle tyypilliset syntetisaattorisoundit sekä Dave Wecklin elektroniset rummut. Weckl itse alkoi tulla tunnetuksi virtuoosirumpalina nimen omaan tämän levyn myötä. Levyllä kitaraa soittaa kahdella raidalla Scott Henderson ja muilla Carlos Rios. Kappale "Got a Match" omistettiin menehtyneen multipuhaltaja Joe Farrellin muistolle ja se on muita raitoja tyyliltään hieman lähempänä perinteistä jazzia. Wecklin lisäksi levy alkoi tuoda nimeä basisti John Patituccille, josta tuli Wecklin tavoin soittimensa uusi eturivin virtuoosi.

Toinen levy, Light Years (1987) siirtyy tyyliltään selvästi kohti jazz-funkia. Nyt yhtyeeseen kuuluu myös saksofonisti, Eric Marienthal. Lisäksi kitaristiksi vakiintuu Frank Gambale, joskin Rios soittaa yhä muutamilla kappaleilla. Yhtyeen pitkäaikaisin kokoonpano on näin vakiintunut.

Kolmas levy Eye of the Beholder on soundiltaan edeltäjiään selvästi pehmeämpi. Corea soittaa pääasiassa akustista pianoa ja Gambale soittaa joillakin raidoilla akustista kitaraa. Monet sävellyksistä ovat yhtyeen muusta tuotannosta poiketen selkeän latino-vaikutteisia. Corea sanoi saaneensa "Eternal Child" sävellyksen melodian unessa.

Yhtyeen neljäs levy, Inside Out (1991), on tyyliltään kaikista lähinnä suoraviivaista post-bop jazzia, vaikka se voidaan silti luokitella fuusiolevyksi, ei vähiten nimiraitansa takia. Corea soittaa lähinnä akustista midi-pianoa, mutta Gambale pitäytyy koko levyn sähkökitarassa. Levyn päättää 15-minuuttinen neljään osaan jaettu "Tale of Daring", jossa kuullaan varsin vapaata improvisaatiota ja avantgarde-jazzille tyypillisiä melodioita.

Pitkäaikaisimman kokoonpanon viimeinen levy oli Beneath the Mask (1991), jossa palataan sähköiseen jazz-funkiin ja kuullaan taas Patituccin peukutuskuvioita ja Corean synasooloja.

Seuraava Elektric Band levy, Paint The World (1993) muutti yhtyeen kokoonpanoa suuresti. Corean itsensä lisäksi vain Marienthal päätti jatkaa, ja levyn kannessa lukeekin "Elektric Band II". Rumpuihin löydettiin Gary Novak, kitarassa on Gambalea selvästi blues-rockmaisempaa lähestymistapaa suosiva Mike Miller ja bassossa on sooloilun kokonaan muille muusikoille jättävä Jimmy Earl. Levy on tyyliltään lähellä Inside Outin post-bopin ja fuusion rajamailla heiluvaa modernia jazzia. Syntetisaattoreita käytetään vain taustalla, mutta sähköpiano on monella raidalla keskeisessä asemassa.

Uusi kokoonpano ei tee enempää levyjä, ja Elektric Band -projekti jää sivuun kymmeneksi vuodeksi. Pitkäaikaisin kokoonpano tekee comebackin vuonna 2004, jolloin julkaistiin yksi uusi levy, To the Stars. Se jatkaa rohkean kokeilevan fuusion linjoilla ja on Elektric Bandin ainoa teema-albumi, perustuen scifi-tarinaan.

[muokkaa] Diskografia

• Chick Corea Elektric Band (1986)
• Lightyears (1987)
• Eye of the Beholder (1988)
• Inside Out (1990)
• Beneath the Mask (1991)
• Elektric Band II: Paint the World (1993)
• To the Stars (2004)

(Joidenkin levyjen ensimmäisellä painoksella on vähemmän materiaalia kuin myöhemmin otetuilla uusintapainoksilla)