Saksofoni

Wikipedia

Alttosaksofoni

Saksofoni on metallirunkoinen puhallinsoitin. Adolphe Sax, alun perin belgialainen keksijä, rakensi ensimmäiset saksofoninsa vuoden 1841 ja 1846 välillä Pariisissa, ja patentoi saksofonin vuonna 1846. Keksinnössään Sax yhdisti yksilehtisen puupuhaltimen, kuten klarinetin, äänenmuodostuksen oboen kartiomaiseen putkirakenteeseen ja läppäjärjestelmään. Tämä tuotti aivan uudenlaisen soinnin. Vaikka saksofonin runko on metallista, se luetaan puupuhaltimiin äänen tuottamistavan vuoksi.

[muokkaa] Saksofonit

Saksofonia on valmistettu ainakin kuuttatoista eri tyyppiä, joiden viritys ja sävelkorkeus vaihtelevat koon mukaan. Vaikka joidenkin viritykset ovat lähellä toisiaan, niiden sointivärit eroavat kuten ihmisen äänialat. Yleisimmät ovat:

sopraanosaksofoni (Bb-vire)
alttosaksofoni (Eb-vire)
tenorisaksofoni (Bb-vire)
baritonisaksofoni (Eb-vire)

Muita käytössä olevia saksofoneja ovat sopraninosaksofoni (Eb-vire), bassosaksofoni (Bb-vire), kontrabassosaksofoni (Eb-vire).

Perinteisten saksofonien lisäksi saksalainen soitinrakentaja Benedikt Eppelsheim rakentaa saksofoneja, joiden nimet ovat soprillo ja tubax. Soprillo on Bb-vireinen piccolosaksofoni. Tubaxista on kaksi versiota, Eb-kontrabassosaksofoni ja Bb-subkontabassosaksofoni. Ero normaaleihin saksofoneihin on kapeampi poraus, jolloin saadaan helpommin hallittavissa oleva soitin, joka kuluttaa vähemmän ilmaa. Kun normaalia kontrabassosaksofonia soitetaan bassosaksofonin suukappaleella, Eb-tubaxia soitetaan baritonisaksofonin suukappaleella ja Bb-tubaxia soitetaan joko baritoni- tai bassosaksofonin suukappaleella.

Soprillon ääniala on pienestä Bb:stä kolmiviivaiseen Eb:ään ja se soi pientä septimiä kirjoitettua korkeammalta. Eb-tubaxin ääniala on sama kuin kontrabassosaksofonin ja Bb-tubax on oktaavia matalampi soitin kuin bassosaksofoni. Bb-tubax kilpailee äänialassa kontrafagotin kanssa, jonka ääniala ulottuu subkontra Bb:hen, tubaxin yltäessä soivaan subkontra Ab:aan.

Saksofoneja, joita ei enää rakenneta, mutta joita löytyy vielä kuriositeetteina, ovat mm. C-vireiset tenori- ja sopraanosaksofonit.

[muokkaa] Saksofonille kirjoittaminen

Kaikille saksofoneille kirjoitetaan G-avaimelle joko in Eb tai in Bb. Sama kirjoitettu ääni soitetaan kaikilla saksofoneilla samalla sormituksella. Sopraanosaksofonille kirjoitettu yksiviivainen C soi suurta sekuntia alempaa, alttosaksofonille kirjoitettu yksiviivainen C soi suurta sekstiä alempaa, tenorisaksofonille suurta noonia alempaa jne.

Saksofonien normaaleiden rekistereiden äänialat

[muokkaa] Saksofoni yhtyeissä

Saksofonia käytetään useissa sinfoniaorkesterille sävelletyissä teoksissa. Saksofonisektio kuuluu puhallinorkesterien ja Big Bandien vakiokokoonpanoon. Puhallinorkestereiden kokoonpano käsittää yleensä kaksi alttoa, tenorin ja baritonin. Big Bandeihin kuuluu kaksi alttoa, kaksi tenoria ja baritoni.

Yleisin pelkästään saksofoneista koostuva kokoonpano on saksofonikvartetti (sopraano, altto, tenori ja baritoni). Kokoonpanolle on sävelletty mittava määrä repertoaaria.

[muokkaa] Musiikkia saksofonille

Solistina

Aleksander Glazunov: Alttosaksofonikonsertto, opus 109 (alttosaksofonille ja jousiorkesterille)
Jacques Ibert: Concertino Da Camera (alttosaksofonille ja 11 instrumentille)
Lars-Erik Larsson: Konsert (alttosaksofonille ja jousiorkesterille)

Orkesterissa