Central do Brasil
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Walter Salles |
| Käsikirjoittaja | Marcos Bernstein João Emanuel Carneiro |
| Tuottaja | Lillian Birnbaum |
| Pääosat | Fernanda Montenegro Marília Pêra Vinícius de Oliveira |
|
|
|
| Valmistusmaa | Brasilia |
| Ensi-ilta | 1998 |
| Kesto | 110 minuuttia |
| Kieli | Portugali |
| Ikäraja | Suomessa K12/9 |
Central do Brasil (suom. Keskusasema, engl. Central Station) on vuonna 1998 valmistunut brasilialainen elokuva, joka sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Elokuvan menestys niin kotimaassaan kuin ulkomailla oli käännekohta brasilialaiselle elokuvateollisuudelle. Aikaansa nähden elokuva on realistinen ja yhteiskunnallinen kuvaus Brasilian arjesta. Piittamattomuus ja elokuvan karheus saattavat kuitenkin hätkähdyttää länsimaalaista katsojaa.
Elokuvan nimi Central do Brasil on sekä Rio de Janeiron kaupunginosan että kaupungin tärkeimmän rautatieaseman nimi. Suoraan käännettynä nimi tarkoittaa Brasilian keskusta. Nimi on syntynyt siitä, että asemalta lähti yksi Brasilian tärkeimmistä rautatieväylistä, tosin vain São Pauloon ja Minas Geraisiin asti. Keskus oli siksi aiheellinen nimi, että siirtomaa-aikana linjattu rautatie kuljetti ihmisiä Brasilian liike-elämän ja teollisuuden kannalta tärkeisiin paikkoihin. Köyhempiin osiin saa yhä edelleen matkustaa linja-autoilla.
[muokkaa] Juoni
Elokuva alkaa Rio de Janeiron rautatieasemalta, jossa entinen opettaja Dora (Fernanda Montenegro) elättää itsensä kirjoittamalla lukutaidottomille köyhille kirjeitä. Kyyninen ja elämään kyllästynyt Dora postittaa kirjeistä vain muutaman, loput päätyvät roskiin tai pöytälaatikkoon. Mutta kun yksi hänen asiakkaistaan kuolee auto-onnettomuudessa rautatieaseman edessä, ottaa Dora vastahankoisesti tämän kodittomaksi jääneen yhdeksänvuotiaan pikkupojan Josuén (Vinicius de Oliveira) hoiviinsa. Yhdessä he lähtevät etsimään pojan isää Koillis-Brasiliasta.
