Björn Borg
Wikipedia
Björn Borg 
kuuntele ääntämys? (s. 6. kesäkuuta 1956, Södertälje, Ruotsi) on usein arvioitu kaikkien aikojen parhaaksi eurooppalaiseksi tenniksen pelaajaksi, jos Yhdysvaltain Pete Sampras on kaikkien aikojen pelaaja. Ruotsalainen Borg voitti suhteellisen lyhyen uransa aikana yhteensä 11 Grand Slam -kisaa – Wimbledonin tennisturnauksen viidesti ja Ranskan avoimet ennätykselliset kuusi kertaa. Australian avoimeen tennisturnaukseen Borg päätti matkata ainoastaan kerran (vuonna 1974), jolloin hän hävisi kolmannella kierroksella. Yhdysvaltain avointen voitto jäi Borgilta saavuttamatta, vaikka hän eteni turnauksen loppuotteluun kaikkiaan neljä kertaa. Hän on International Tennis Federationin maailmanmestari vuosilta 1978-1980
Lujasta fysiikastaan ja hyvistä hermoistaan tunnettu Borg sai sellaisia lempinimiä kuin "jäävuori" ja "takarajakone". Hänen tunnusmerkikseen muodostui otsanauhalla järjestyksessä pidetty pitkä tukka sekä 6-0 voitot. Borgilla oli myös merkittävä rooli tenniksen lyöntitekniikan kehityksessä.
Urheilu-uran jälkeen hän on pyrkinyt luomaan uraa muun muassa vaatetusbisneksessä. Yritys teki kuitenkin konkurssin ja Borg joutui myymään talonsa. Borg on myöhemmin julkisuudessa kertonut kärsineensä urheilu-uransa jälkeen useita vuosia vaikeasta kokaiini-addiktiosta, joka oli suistaa hänen elämänsä raiteiltaan.
3. maaliskuuta 2006 hän ilmoitti myyvänsä viisi Wimbledonin pokaaliaan rahavaikeuksien vuoksi. Huutokauppayhtiö Bonhams arvioi tuotoksi ainakin 200 000 puntaa. Pokaalien lisäksi Borg aikoi myydä myös kaksi tennismailaansa.[1] Julkisuudessa tosin arvioitiin myös Borgin teeskentelevän talousvaikuksia välttääkseen maksamasta lisää rahaa entiselle yhtiökumppanilleen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Grand Slam -finaalit
[muokkaa] 11 voittoa
Vuosi Turnaus Finaalivastustaja Lopputulos 1974 Ranskan avoimet Manuel Orantes 2–6, 6–7, 6–0, 6–1, 6–1 1975 Ranskan avoimet Guillermo Vilas 6–2, 6–3, 6–4 1976 Wimbledon Ilie Năstase 6–4, 6–2, 9–7 1977 Wimbledon Jimmy Connors 3–6, 6–2, 6–1, 5–7, 6–4 1978 Ranskan avoimet Guillermo Vilas 6–1, 6–1, 6–3 1978 Wimbledon Jimmy Connors 6–2, 6–2, 6–3 1979 Ranskan avoimet Victor Pecci 6–3, 6–1, 6–7, 6–4 1979 Wimbledon Roscoe Tanner 6–7, 6–1, 3–6, 6–3, 6–4 1980 Ranskan avoimet Vitas Gerulaitis 6–4, 6–1, 6–2 1980 Wimbledon John McEnroe 1–6, 7–5, 6–3, 6–7, 8–6 1981 Ranskan avoimet Ivan Lendl 6–1, 4–6, 6–2, 3–6, 6–1
[muokkaa] Viisi finaalitappiota
Vuosi Turnaus Finaalivastustaja Lopputulos 1976 US Open Jimmy Connors 6–4, 3–6, 7–6, 6–4 1978 US Open Jimmy Connors 6–4, 6–2, 6–2 1980 US Open John McEnroe 7–6, 6–1, 6–7, 5–7, 6–4 1981 Wimbledon John McEnroe 4–6, 7–6, 7–6, 6–4 1981 US Open John McEnroe 4–6, 6–2, 6–4, 6–3
