Balttilaiset kielet

Wikipedia

Balttilaiset kielet muodostavat yhden indoeurooppalaisen kielikunnan päähaaroista.

Balttilaiset kielet jaetaan kahteen alaryhmään, länsi- ja itäbalttilaisiin kieliin. Ainoat yhä puhuttavat balttilaiset kielet ovat latvia ja liettua, jotka molemmat kuuluvat itäbalttilaisiin kieliin. Vaikka latvia ja liettua ovat sukua, ne eroavat toisistaan siinä määrin, ettei yhden kielen pohjalta voi ymmärtää toista.

Kuolleisiin balttilaisiin kieliin kuuluvat muun muassa muinaispreussi ja kuuri. Muinaispreussista, joka sammui 1600-luvulla, on säilynyt jonkin verran kirjallisia muistomerkkejä.

[muokkaa] Balttilaiset kielet indoeurooppalaisessa kielikunnassa

Balttilaisissa kielissä on monia arkaaisia piirteitä, joiden uskotaan olevan peräisin indoeurooppalaisesta kantakielestä. Siksi balttilaiset kielet ovat kielitieteilijöille erityisen kiinnostavia. Kahdesta elävästä balttilaisesta kielestä liettua on säilyttänyt enemmän arkaaisia piirteitä.

Kielitieteilijät ovat erimielisiä balttilaisten kielten suhteesta muihin indoeurooppalaisten kielten kieliryhmiin. Monista kuolleista balttilaisista kielistä on jäänyt vain vähän tai ei lainkaan kirjallisia muistomerkkejä, mikä hankaloittaa tutkimusta. Useimmat kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että balttilaiset kielet erosivat indoeurooppalaisesta kantakielestä erillisenä ryhmänä. Samoin useimpien mielestä balttilaisilla kielillä on lähin suhde slaavilaisiin kieliin. Tämän syyksi on esitetty toisaalta yhteistä sukulaisuutta, jolloin oletetaan olleen yhteinen balttilais-slaavilainen kantakieli, toisaalta maantieteellisen läheisyyden vaikutusta.