Indoeurooppalainen kantakieli
Wikipedia
Indoeurooppalainen kantakieli on muinainen kieli, josta nykyiset indoeurooppalaiset kielet ovat kehittyneet. Substantiiveilla oli kolme sukua, maskuliini, feminiini ja neutri (aikaisemmin 2: elollinen ja eloton); kolme lukua, yksikkö, kaksikko ja monikko sekä seitsemän tai kahdeksan sijamuotoa. Verbeillä oli neljä modusta: indikatiivi, imperatiivi, konjunktiivi ja optatiivi. Vokaalivaihtelut olivat kielelle tyypillisiä.
Indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin 7 000 – 3 500 eaa. Kielestä ei tunneta kirjallisia muistomerkkejä, vaan tiedot siitä perustuvat myöhempien indoeurooppalaisten kielten avulla tehtyihin rekonstruointeihin.
