Arkisto
Wikipedia
Arkisto tarkoittaa järjestelmää, jonka kohteena ovat kirjoitus-, kuva-, äänite- ja tietokonetuotosten talletus, sekä niiden luettelointia, säilytystä, kuljetusta että yleistä hallinnointia. Arkistolla voidaan tarkoittaa myös asiakirjojen säilytykseen tarkoitettua tilaa tai rakennusta. Yleensä tässä yhteydessä tuodaan nimessä esille aineistoa säilyttävä yhteisö, viranomainen tai laitos.
Arkistolla tarkoitetaan lisäksi tiettyä asiakirjaryhmien kokonaisuutta, joka fyysisesti saattaa sijaita useammassakin paikassa samaan aikaan. Sana arkisto voi olla myös tieteellisen aikakausijulkaisun lisämääritteenä esimerkkinä vaikkapa Historiallinen Arkisto, jossa julkaistaan historiallisia tutkimuksia.
Sana arkisto peräisin kreikan käsitteestä arkheion. Alun perin sillä tarkoitettiin sekä viranomaista, että kaupungintaloa. Muinaisroomalaiset käyttivät käsitettä arca, jolla tarkoitettiin varmaa paikkaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Lähes kaikissa luku- ja kirjoitustaidon piiriin tulleissa kulttuureissa tavataan arkistoja. Mesopotamiassa sekä yleensä Vähässä-Aasiassa hallitsijat laativat ja säilyttivät verraten seikkaperäisiä selostuksia, jotka koskivat eritoten heidän virkatoimiaan.
Ensimmäisenä eurooppalaisena arkistona voidaan eittämättä pitää Ateenan raatihuoneeseen 460 eaa. perustettua lakitekstien arkistoa. Roomassa rakennettiin Capitoliumille tabulariumi, johon valtakunnan valtiosopimukset arkistoitiin. Valtakunnan finanssihallinnon asiakirjat koottiin puolestaan kaupungissa olevaan Saturnuksen temppeliin. Kun Capitolium oli palanut v. 83 eaa., niin Saturnuksen temppelin taakse rakennettiin valtionarkisto (Aerarium Saturini). Keisarikaudella perustettiin vielä keisarillisen palatsin kanslian yhteyteen keskusarkisto (Santuarium Caesaris).
Keskiajan alkaessa roomalainen perinne siirtyi kirkolliselle organisaatiolle. Sitä vastoin hitaasti kehittyvän maallisen hallinnon arkistot pysyivät pitkään varsin alkeellisina ja vaikeasti hyödynnettävinä. Maallisella hallinnolla ei yleensä keskiajalla ollut pysyvää sijoituspaikkaa, vaan hallinto liikkui hallitsijan mukana paikasta toiseen. Tämän tähden arkistot yleensä tuhoutuivat ja kärsivät suuria vahinkoja. Kaarle Suuri perusti omana aikanaan arkistoja samalla kun hän suoritti koulureformia ja muutti yhteiskuntaa aiempaa stabiilimmaksi. Kuitenkin vasta 1200- ja 1300-luvuilla syntyivät Ranskassa ja Englannissa ensimmäiset arkistot kuninkaan ja hallinnon asiakirjoista, joita voitiin käyttää tehokkaina referenssilähteinä kun oli esim. tarve puolustella hallitsijan tekoja, oikeuksia tai omistuksia.
Ensimmäinen nykykäsityksen mukainen arkistorakennus rakennettiin Kastilian Salamancaan 1542. Kuitenkin vasta 1700-luvun loppuvaihe toi todellisen vyöryn arkistojen perustamiseen. Ranskan vallankumouksen myötä perustettiin maan keskusarkisto Archive National, jonka alaisuuteen tulivat departementtien arkistot. Materiaalia oli vallankumouksen myötä suorastaan tulvinut julkiselle vallalle, sillä luostareiden ja feodaaliruhtinaiden yksityisarkistoja oli takavarikoitu todella lukuisasti.
[muokkaa] Arkistot Suomessa
Suomessa arkistojen historia alkaa jo keskiajalla, sillä alueelle juurtuneen hengellisen ja maallisen vallan etabloituminen merkitsi myös asiakirjamateriaalin syntyä. Suomessa ei Ruotsin vallan aikana ennen vuotta 1809 ollut omaa keskusarkistoa. Suomessa oli vain viranomaisten (hovioikeudet, lääninhallitukset ja tuomiokapituli) arkistoja. Kaikki keskeinen keskusarkistomateriaali siirrettiin Tukholmaan.
Autonomisen Suomen senaatin arkistoon kertyi runsaasti myös muuta asiakirja-aineisto, sillä Haminan rauhan mukaisesti Ruotsista siirrettiin sinne arkistomateriaalia ja samoin tehtiin Pietarista ns. vanhan Suomen materiaalille. Vähitellen senaatin arkistosta muodostui Suomen keskusarkisto. Vuonna 1844 arkiston hoito annettiin historiantutkijan koulutuksen saaneelle henkilölle. Arkisto avattiin yleisön käyttöön 1859 ja kymmenen vuotta myöhemmin se sai Valtionarkiston nimen. Vuonna 1994 Valtionarkisto vaihtoi nimeään Kansallisarkistoksi.
Jo 1800-luvulta lähtien oli suunniteltu alueellisten maakunta-arkistojen perustamista. Toimeen ryhdyttiin vasta seuraavalla vuosisadalla, kun vuonna 1927 perustettiin Hämeenlinnan maakunta-arkisto. Nykyisin arkistolaitoksen alaisia maakunta-arkistoja on seitsemän.
Suomen arkistolaitos koostuu seuraavista arkistoista:
- Kansallisarkisto
- Maakunta-arkistot
- Turun maakunta-arkisto
- Mikkelin maakunta-arkisto
- Hämeenlinnan maakunta-arkisto
- Jyväskylän maakunta-arkisto
- Joensuun maakunta-arkisto
- Vaasan maakunta-arkisto
- Oulun maakunta-arkisto
- Maakunta-arkistot
Puolustusministeriön ja ulkoministeriön hallinnonaloilla on omat päätearkistot:
- Sota-arkisto Sota-arkiston kotisivulle
- Ulkoministeriön arkisto Ulkoministeriön arkiston kotisivulle
Lisäksi meillä on lukuisa joukko muita päätearkistoja:
- Kunta-arkistot
- Seurakuntien arkistot
- Suomen elokuva-arkisto
- Työväen Arkisto
- Kansan Arkisto
- Porvarillisen Työn Arkisto
- Elinkeinoelämän keskusarkisto
- Eduskunnan arkisto
Ruotsin vallan ajan Suomen koskevia arkistoaineistoja on myös esim. Tukholman Krigsarkivetissa.
- Muut yksityiset arkistot
[muokkaa] Kansainvälisiä arkistoja
[muokkaa] Ruotsi
Ruotsin valtionarkisto Riksarkivet on perustettu jo vuonna 1618. Se on itsenäinen keskusvirasto ja sen tehtävänä on valvoa arkistotoimintaa koko valtakunnassa. Riksarkivet on myös valtion heraldinen keskusvirasto ja julkaisee myös Svenskt Diplomatariumin. Arkiston organisaatioon kuuluu myös 1805 perustettu Sota-arkisto Krigsarkivet sekä Svensk arkivinformaton ja Arkion.
Ruotsin valtionarkiston kotisivu
[muokkaa] Viro
Viron kansallisarkisto **Rahvusarhiiv on järjestelmältään hyvin Suomen kaltainen, eli keskusarkisto ja kymmenen maakunta-arkistoa.
Viron kansallisarkiston kotisivu
[muokkaa] Venäjä
Venäjällä vallitsi tsaarien aikana hyvin kirjava arkistopolitiikka. Vasta Leninin antama säädös 1918 arkistolaitoksen uudelleenjärjestelystä ja keskittämisestä loi pohjan Neuvostoliiton keskitetylle arkistolaitokselle. Suomalaisten kannalta keskeisiä, joskin vaikeasti avautuvia arkistoja ovat mm. Kommunistisen puolueen arkistot, salaisen poliisin arkisto jne.
Venäjän valtionarkiston kotisivu
[muokkaa] Saksa
Saksassa pienet valtiot loivat kukin omat arkistonsa, jotka säilyivät yhtenäisen valtakunnan perustamisenkin jälkeen. Vasta vuonna 1918 perustettiin valtakunnan keskusarkisto Potsdamiin. Nykyisin Liittotasavallan keskusarkisto Bundesarchiv toimii Koblenzissa ja edesmenneen DDR:n arkisto toimi Potsdamissa.
Saksan liittotasavallan arkiston kotisivu
[muokkaa] Ranska
Ranskan kansallisarkisto syntyi suuren vallankumouksen seurauksena 1790. Tällöin takavarikoitujen feodaalilinnojen ja luostareiden arkistot keräytyivät valtion haltuun ja niille piti löytää sopiva sijoituspaikka, näin sai alkunsa Les Archives nationals. Sen apuna toimivat kymmenet departtementien arkistot.
Ranskan kansallisarkistojen kotisivu
[muokkaa] Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisarkiston kokoelmat käsittävät materiaalia Domesdaysta, eli WIlhelm Valloittajasta nykyhetkeen.
Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisarkiston kotisivu
[muokkaa] Yhdysvallat
Nuorella Yhdysvaltain valtiolla ei ollut alkuaikoina kovinkaan suurta kiinnostusta arkistoja kohtaan. Vasta vuonna 1934 annettiin maassa laki keskusarkistosta, ja syynä tähän oli tieteellisten piirien ankara painostus. Vuonna 1950 annettu Federal Record Act loi maassa mahdollisuudet kymmenen piiriarkiston perustamiselle.
Kansainvälistä yhteistyötä koordinoi vuodesta 1948 lähtien arkistoväen maailmanliitto Internationaöl Council of Archives / Conseil International des Archives.
