Aleksanteri (Kreikka)

Wikipedia

Aleksanteri I, helleenien kuningas (Αλέξανδρος, 1. elokuuta 1893–25. lokakuuta 1920) hallitsi Kreikkaa 1917–1920.

Aleksanteri syntyi Tatoissa lähellä Ateenaa, Konstantin I:n ja Preussin prinsessa Sophien toiseksi vanhimpana poikana.

Konstantin I, joka tunnettiin saksalaissympatioistaan, vaati Kreikkaa pysymään puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa, kun taas pääministeri Eleutherios Venizelos vaati liittymistä ententen puolelle. Britti- ja ranskalaisjoukot saapuivat Venizelosin kutsusta Kreikkaan ja Konstantin ja hänen vanhin poikansa Georgios pakotettiin maanpakoon. Nuoresta Aleksanterista tuli kuningas. Hänellä ei ollut todellista valtaa, ja hänen ainoaksi tehtäväkseen jäi vierailla rintamilla kannustamassa joukkoja.

Aleksanteri uhmasi kuitenkin Venizelosia naimalla 4. marraskuuta 1919 aatelittoman Aspasia Manosin (1896–1972), kenraali Petros Manosin tyttären. Pääministeri olisi halunnut hänen naivan Ison-Britannian Yrjö V:n ja Mary of Teckin tyttären prinsessa Maryn. Kuningaspari pakeni skandaalia väliaikaisesti Pariisiin, kunnes avioliitto laillistettiin. Heidän ainoa tyttärensä, Tanskan ja Kreikan prinsessa Aleksandria (1921–1993) nai Jugoslavian kuninkaan Pietari II:n.

Aleksanteri kuoli 25. lokakuuta 1920 Ateenassa verenmyrkytykseen, jonka kerrottiin johtuvan lemmikkiapinan puremasta. Mm. Konstantinin paluun vastustajien levittämien huhujen mukaan hänet surmattiin. Hänen kuolemansa jälkeen hänen isänsä palasi Kreikan kuninkaaksi.

Kaupunki Aleksandroupolis (entinen Dedeağaç) Kreikan–Turkin rajalla nimettiin hänen kunniakseen vuonna 1920, kun hän vieraili kaupungissa Bulgarian luovutettua sen Kreikalle sodan jälkeen 14. toukokuuta 1920.

Edeltäjä: Konstantin I

helleenien kuningas 1917–1920

Seuraaja: Konstantin I