Akvaario

Wikipedia

69 litran vetoinen kotiakvaario

Teemasivu akvaarioista

Akvaario on lasi- tai muoviallas, jossa pidetään kaloja, kasveja ja (varsinkin meriakvaariossa) myös selkärangattomia vesieläimiä kuten rapuja ja kotiloita. Akvaarioharrastuksen uskotaan saaneen alkunsa Kiinasta, jossa karpin jalostus lienee alkanut jo 2 000 vuotta sitten.

Akvaarioharrastajia arvioidaan olevan maailmassa noin 60 miljoonaa. Kotiakvaarioiden koot vaihtelevat 40-litraisesta yli tuhannen litran altaisiin. Alle 40-litraisessa altaassa ei ole suotavaa pitää kaloja pysyvästi. Aloittelijalle sopiva akvaarion koko on sadasta litrasta ylöspäin, koska sen kokoisissa altaissa on helpompi pitää vesiarvot vakaana, ja kalojakin voi ottaa useampia lajeja.

[muokkaa] Akvaarioiden luokittelu

Perinteisesti akvaariot luokitellaan

seura-akvaarioihin, joissa on samanlaisiin vesioloihin sopivia toisilleen harmittomia asukkaita, jotka voivat olla eri puolilta maailmaa
biotooppiakvaarioihin, jotka pyrkivät kasvistoltaan, eläimistöltään ja pohjanmuodoiltaan jäljittelemään mahdollisimman tarkoin tiettyä olemassa olevaa elinympäristöä, esimerkiksi Malawi-järveä tai Amazonia. Yleisimpiä ovat
lajiakvaarioihin, joiden pääasialliset asukkaat ovat samaa lajia (niiden toivotaan usein lisääntyvän)
kasviakvaarioihin, joissa kasvit ovat pääosassa, vaikka kaloja voi silti olla muutamia esimerkiksi pitämässä akvaariota puhtaana
meriakvaarioihin, joiden vesi vastaa suolapitoisuudeltaan valtameriä
murtovesiakvaarioihin, joissa on suolaa mutta vähemmän kuin valtamerissä
riutta-akvaarioihin, jotka ovat sellaisia merivesiakvaarioita, joissa pääosassa eivät ole kalat vaan korallit ja selkärangattomat (kalojakin voi silti olla mukana). Nanoriutta on riutta-akvaarion pienikokoinen alalaji. Lisäksi on olemassa rapuakvaarioita ja kotiloakvaarioita.

[muokkaa] Tekniikka

Typen kierto akvaariossa.

Kotiakvaarion tärkeimmät tekniset laitteet ovat suodatin, valaisin ja lämmitin. Suodattimen tehtävänä on pitää vesi roskista puhtaana ja kemialliselta koostumukseltaan kaloille sopivana. Tämän takaa suodatinmateriaalissa tapahtuva bakteeritoiminta. Suodattimia on erilaisia pienistä mekaanisista sisäsuodattimista suuriin ulkosuodattimiin sekä biologisiin ja kemiallisiin suodattimiin.

Oikeanlainen ja teholtaan riittävä valaistus on edellytys akvaariokasvien kasvulle. Yleensä kotiakvaarioissa käytetään loisteputkivalaisimia. Lämmittimen tarkoitus on pitää akvaarion vesi kaloille sopivan lämpimänä. Jotkut kalalajit tulevat hyvin toimeen huoneenlämmössä, jolloin lämmitin ei ole välttämätön hankinta. Useimmat akvaariokalat ovat kuitenkin kotoisin trooppisilta seuduilta.

Akvaariotekniikka on kehittynyt viimeisten 30 vuoden aikana huimasti, kun on alettu ymmärtää akvaarioveden mikrobiologiaa. Makean veden puolella suodatustekniikat hyödyntävät nyt ennen kaikkea bakteeritoimintaa: voidaan ajatella että on siirrytty "kompostikäymälöihin", joissa bakteerit hajottavat jätteet vaarattomiksi yhdisteiksi. Merivesipuolella valaistus, ennen kaikkea monimetalli- ja elohopealamput, ovat mahdollistaneet korallien symbioottisten levien menestymisen ja siten korallien kasvattamisen.

[muokkaa] Akvaariokalat

Sinirihmakala (Trichogaster trichopterus) tarvitsee suurehkon akvaarion äksyn luonteensa takia, varsinkin jos niitä on enemmän kuin yksi

Akvaariokalojen elämän seuraaminen on monelle tärkein syy hankkia akvaario. Kalojen valinta voidaan suorittaa esimerkiksi siten, että kaikki kalat valitaan joltain tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai puhtaasti kalojen ulkonäön perusteella. Tällöin on kuitenkin huomioitava se, että samaan akvaarion tulevien lajien täytyy tulla toimeen keskenään ja pärjätä samanlaisissa olosuhteissa. Kalojen määrää rajoittaa akvaarion koko; akvaarion liikakansoitus on tyypillisimpiä akvaarion perustusvaiheessa tehtäviä virheitä. Pienimpiä tavallisia akvaariokaloja ovat 2 cm mittaan kasvavat kääpiörasborat (Boraras maculatus). Niitä voi pitää huoletta pienimmissäkin jo minimaalisen kokoisissa 40-litraisissa akvaarioissa n. 15 kappaletta. Sen sijaan alle 200-litraiseen akvaarioon ei mahdu esimerkiksi yhtään kultakalaa. Kultakaloja ei kannata edes harkita muuhun kuin todella suureen akvaarioon, sillä ne venähtävät joskus jo vuodessa yli 25 cm pitkiksi.

Tunnetuimpia ja yleisimpiä akvaariokaloja ovat miljoonakalat, lehtikalat, platyt, miekkapyrstöt, kultakalat, seeprakalat, rihmakalat, partamonnit sekä tetroista ja barbeista muun muassa neontetra, kirsikkatetra ja tiikeribarbi. Akvaarion koko määrää pitkälti myös siihen sopivat kalalajit: esimerkiksi lehtikaloja ja kultakaloja ei pitäisi kasvattaa kuin suurissa, monen sadan litran vetoisissa akvaarioissa. Merivesipuolella elokuva Nemoa etsimässä lisäsi kiinnostusta vuokkokaloihin.

Kalojen valinnassa on lisäksi huomioitava se, että monet akvaariokalat tarvitsevat ympärilleen parven viihtyäkseen. Useimmat pienet akvaariokalat, kuten tetrat, barbit ja seeprakalat, ovat parvikaloja. Parvikaloja olisi suositeltavaa hankkia akvaarioon vähintään 6–10 kappaletta. Pienempiä parvikaloja, kuten neontetroja, kannattaa ottaa heti alkuun ainakin 15–20 kappaletta, koska iso parvi on pientä näyttävämpi ja kalatkin viihtyvät paremmin. Jotkut kalalajit viihtyvät pareittain tai yksikseenkin, sellaisia löytyy mm. monni- ja ahvenkalojen lahkoista.

Yleisin kalakokoonpano kotiakvaariossa (noin 150–200-litraisessa) kostuu yhdestä keskivedessä liikkuvasta pikkukalaparvesta (esimerkiksi 15 neontetraa), pääkaloista, kuten pienehköstä kirjoahvenpariskunnasta, ja pohjalla oleskelevista monneista, kuten partamonnista ja pienestä nuolimonniparvesta. Lisäksi akvaariossa voi pitää kalojen lisäksi lähes läpinäkyviä leväsukarapuja (Caridina multidentata).

Akvaariokalojen yleisimpiä sairauksia on Ichthyophthirius multifiliis -nimisen loisen aiheuttama valkopilkkutauti, joka on varhaisella havaitsemilla ja kunnollisella hoidolla parannettavissa. Kavalampi tauti on sen sijaan kalatuberkuloosi, jota ei pysty millään hoitamaan, vaan se tuhoaa hitaasti koko akvaarion kalaston. Kalatuberkuloosilta vältytään, kun ostetaan vain vähän kalalajeja, ja ostetaan kalat altaasta missä ei näy kuolleita tai sairaita kaloja. Myös kaloille tulisi suorittaa karanteeni, ennen kun ne lasketaan takuu terveeseen akvaarioon. Tämä tarkoittaa pientä n.40-100-litraista erillistä akvaariota, jota käytetään, vain silloin, kun ostetaan uusia kaloja. Karanteeni akvaariossa tulisi olla karut olot. karanteeniakvaarion varusteiksi riittää pieni suodatin, pöytälamppu, ja lämmitin. Kaloja seurataan karanteenissa oloaikana tiukasti, ja näin vältytään sairaiden kalojen lisäämistä terveeseen akvaarioon. Sopiva karanteenissa oloaika kaloille on noin kolme viikkoa. Jos kalat ovat tämän jälkeen terveitä, ne voi päästää pääakvaarioon. Karanteeni kavaariota voi käyttää myöhemmin poikas akvaariona, jos kalat saavat poikasia.

[muokkaa] Akvaariokasvit

Pääartikkeli: Akvaariokasvit

Makeanveden akvaarioihin kuuluvat luonnollisena osana erilaiset vesikasvit, joista yleisimpiä ovat erilaiset miekkakasvit (Echinodorus), vesitähdikit (Hygrophila), melalehdet (Cryptocoryne) ja vallisneriat (Vallisneria). Kasvien rehevän kasvun edellytyksenä on oikeanlainen pohjamateriaali, hyvä veden laatu, riittävä valaistus, hiilidioksidimäärä ja ravinnelannoitus. Jotkut akvaarioharrastajat ovat ensisijaisesti keskittyneet kasvien kasvattamiseen ja kalat ovat toissijaisina asukkaina. Tuloksena on näyttäviä kasviakvaarioita.

Merivesiakvaarioissa kasveja ei kasva. Myöskään tietyissä biotooppiakvaarioissa (esimerkiksi Tanganjika- tai Malawijärven biotoopit) ei yleensä ole kovin runsasta kasvillisuutta. Varsinkin suuret kirjoahvenet voivat kaivaa pohjaa ja tuhota kasveja niin, että elävien kasvien pito akvaariossa ei onnistu.