Aimo Huhtala
Wikipedia
Aimo Antti Elias Huhtala (4. maaliskuuta 1920 Kauhava – 20. heinäkuuta 1994 Helsinki) oli Suomen ilmavoimien eversti. Hän toimi komentajana Hämeen ja Satakunnan lennostoissa.
[muokkaa] Elämä ja ura
Huhtala pääsi ylioppilaaksi Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta 1939. Talvisodan aikana hän oli suorittamassa asevelvollisuutta Ilmavoimien RUK:ssa ja Täydennyslentorykmentti 4:ssä, josta hän siirtyi suoraan Kadettikouluun. Tätä seuranneelta upseerikurssilta hän ehti valmistua luutnantiksi juuri ennen jatkosodan alkua.
Jatko- ja Lapin sodassa Huhtala lensi Bristol Blenheim -pommikoneilla yhteensä 141 sotalentoa – aluksi tähystäjänä ja myöhemmin ohjaajana. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1944. Huhtalasta tehtiin nimitysesitys Mannerheim-ristin ritariksi heinäkuussa 1944, esitys ei kuitenkaan mennyt läpi.[1]
Sodan jälkeen Huhtala oli lentueen päällikkönä Luonetjärvellä vuoteen 1949 asti. Vuosina 1950–1953 hän kävi Sotakorkeakoulun sekä yleisen että aseteknillisen linjan ja toimi sen jälkeen mm. teknillisen koulutusosaston johtajana Ilmasotakoulussa Kauhavalla vuoteen 1955. Majuriksi hänet ylennettiin 1954.
Vuosina 1955–56 Huhtala toimi Vampire-laivueen komentajana Satakunnan Lennostossa Porissa. Sieltä hän siirtyi 1957 lennostoupseeriksi Hämeen Lennostoon Luonetjärvelle. Vuonna 1958 Huhtala nimitettiin everstiluutnantiksi ylennettynä Ilmavoimien teknillisen osaston päälliköksi Helsinkiin. Hän oli keskeisesti mukana Ilmavoimien Fouga-, Draken-, Gnat- ja Saab Safir –hankintoja tehtäessä. Hän oli Maarianhaminan lento-onnettomuuden 1963 tutkijalautakunnan puheenjohtaja.
Huhtala nimitettiin Hämeen Lennoston komentajaksi ja ylennettiin everstiksi 1963. Komentajakautenaan hän toimi oman viran ohessa jonkin aikaa Ilmavoimien komentajan ja Sisä-Suomen Sotilasläänin komentajan sijaisena. Hän erosi Ilmavoimista 1969.
Huhtala käänsi vielä Draken-hävittäjien ohjekirjat suomeksi Saabin tehtailla Linköpingissä 1970–73 ja toimi LKV-tutkinnon suoritettuaan jonkin aikaa kiinteistönvälittäjänä ennen jäämistään lopullisesti eläkkeelle vuonna 1976.
Sodanaikaisista ansioistaan Huhtalalle oli myönnetty mm. VR 2. Hänelle oli myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki. Hengenpelastusmitali hänelle myönnettiin rohkeasta toiminnasta erään Gnat-onnettomuuden yhteydessä.
Huhtalan moniin luottamustehtäviin kuuluivat mm. puheenjohtajuus Suomen Ilmailu -upseeriyhdistyksessä sekä jäsenyys Ilmavoimien kunniatuomioistuimessa. Hän oli aktiivisesti mukana maanpuolustuskiltojen ja -yhdistysten toiminnassa ja aivan viime aikoihin asti hän piti esitelmiä eri maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksissa. Hän myös luki, tarkisti ja korjasi mm. Ilmavoimien varuskuntien historiaan liittyviä kirjoja ja opinnäytteitä. Itse hän oli julkaissut yhdessä toisen kanssa kirjan "Lentokoneen ohjausoppi" vuonna 1955.
Huhtala oli kiinnostunut historiasta, politiikasta ja kansantaloudesta ja seurasi tiiviisti maailmanpolitiikan tapahtumia. Hän kuoli 20. heinäkuuta 1994 Helsingissä sairauskohtaukseen.
[muokkaa] Lähteet
- Antti Huhtalan kirjoittama nekrologi (Kauhava-lehti 32/1994)
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 494
