Vilhelmiina (Alankomaat)
Wikipedia
Vilhelmiina (hollanniksi Wilhelmina Helena Pauline Maria, s. 31. elokuuta 1880 – k. 28. marraskuuta 1962) oli Oranje-Nassaun prinsessa. Vilhelmiina oli Alankomaiden kuningatar vuosina 1890–1948.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaiset vuodet ja perhe
Vilhelmiina syntyi kuningas Vilhelm III ja tämän toisen vaimon, kuningatar Emman tyttäreksi. Vilhelmiinan suhdetta vanhempiinsa, erityisesti isäänsä, joka oli 63-vuotias Vilhelmiinan syntyessä, on kuvattu lämpimäksi. Kuningas Vilhelmin kuoltua Vilhelmiinan ollessa kymmenvuotias kuningatar Emma toimi Vilhelmiinan sijaishallitsijana Vilhemiinan 18-vuotissyntymäpäivään asti.
Vilhelmiina kruunattiin Alankomaiden kuningattareksi 18-vuotissyntymäpäivänään 31. elokuuta 1898. Vuonna 1901 Vilhelmiina avioitui prinssi Henrikin kanssa. Avioliittoa on kuvattu onnettomaksi ja prinssi Henrikiä alkoholisoituneeksi playboyksi, jolla oli useita aviottomia lapsia. Pariskunnan ainoan lapsen, Julianan, syntymää vuonna 1909 pidettiin ihmeenä.
[muokkaa] Hallitsijana
Vilhelmiinaa pidettiin voimakastahtoisena hallitsijana, jonka suorapuheisuutta ja vakaumuksellista toimintaa ihailtiin laajasti niin Alankomaissa kuin laajemminkin maailmalla. Vain 20-vuotiaana vuonna 1900 Vilhelmiina määräsi alankomaalaisen sota-aluksen pelastamaan vaikeuksiin joutuneen Transvaalin presidentin, Paul Krugerin. Tämä teko erityisesti kasvatti kuningattaren mainetta kansainvälisesti.
Vilhelmiina perehtyi myös liike-elämään. Vilhelmiina oli ensimmäinen nainen, joka kokosi yli miljardin dollarin henkilökohtaisen omaisuuden, lähinnä sijoituksista Yhdysvalloissa ja öljy-yhtiöissä. Alankomaiden kuningasperhe on yhä yksi Royal Dutch Shellin suurimmista osakkeenomistajista.
[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota
Alankomaat pysytteli puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa, mutta maan läheiset kauppasuhteet Saksan kanssa pakottivat Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston saartamaan Alankomaalaisia satamia heikentääkseen maan mahdollisuuksia käydä kauppaa Saksan kanssa.
Sodan lopulla Alankomaissa syntyi levottomuuksia Venäjän vallankumouksen innoittamana. Vilhelmiinan nauttimaa kansansuosiota pidetään osasyynä levottomuuksien taltuuntumiseen.
[muokkaa] Sotien välinen aika
Alankomaiden talous kukoisti sotien välisenä aikana. Myös Vilhelmiinan henkilökohtainen valta saavutti huippunsa sotien välisenä aikana: Vilhelmiinalla ja kuningasmielisellä pääministeri Hendrik Colijnilla oli läheinen yhteistyösuhde. Vilhelmiina suhtautui varauksellisesti parlamentaariseen hallitusmuotoon ja osallistui läheisesti valtion asioiden hoitoon sotien välisenä aikana.
[muokkaa] Toinen maailmansota
Saksa valloitti Alankomaat 10. toukokuuta 1940 ja kuningatar perheineen pakeni Englantiin kolme päivää myöhemmin. Kuningatar itse vastusti siirtymistä maanpakoon ja oli määrännyt sihteerinsä ampumaan hänet mikäli saksalaiset saapuisivat. Kuningatar saatiin kuitenkin vakuuteltua siirtymään miehittämättömälle Zeelandin alueelle, jossa kuningatar yritti koordinoida vastarintaa saksalaisia vastaan. Kuningtar ja maan hallitus kuitenkin evakuoitiin ja Vilhelmiina muodosti pakolaishallituksen Lontoossa.
Sodan aikana Vilhelmiina tuli tunnetuksi radiolähetyksistä, joissa hän puhui kansalleen. Sodan jälkeen Vilhelmiina palasi Alankomaihin, asuen aluksi kartanossaan Haagissa.
[muokkaa] Luopuminen vallasta
Vilhelmiina joutui luopumaan vallasta vuonna 1948. Edellisenä vuonna Alankomaiden siirtomaissa oli syntynyt levottomuuksia, jotka johtivat maan taloudellisen eliitin kiivaaseen arvosteluun.
[muokkaa] Myöhäiset vuodet
Luovuttuaan vallasta Vilhelmiina vetäytyi pois julkisuudesta Het Loon palatsiin Apeldoorniin. Vilhelmiina keskittyi liikeasioidensa hoitoon ja palasi julkisuuteen ainoastaan vuoden 1953 Pohjanmeren tulvakatastarofin yhteydessä.
Viimeisinä vuosinaan Vilhelmiina kirjoitti omaelämäkertansa Eenzaam, maar niet Alleen (Yksinäinen, mutta ei yksin).
Vilhelmiina kuoli 82-vuotiaana ja on haudattu Delftin Nieuwe Kerk -kirkkoon.
 |
Edeltäjä: Vilhelm III |
Alankomaiden hallitsija 1890–1948 |
Seuraaja: Juliana |
