Theofrastos

Wikipedia

Theofrastos

Theofrastos (muinaiskreikaksi Θεόφραστος, n. 371—287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen kouluun kuulunut filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas, ja hänestä tuli peripateettisen koulun johtaja tämän jälkeen. Aristoteles testamenttasi hänelle paitsi koulunsa, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.

[muokkaa] Elämä

Theofrastos oli kotoisin Eresoksesta, Lesbokselta. Hänen alkuperäinen nimensä oli Tyrtamos. Kerrotaan, että hän sai lempinimensä Theofrastos, "jumalainen puhuja", Aristoteleeltä, joka halusi sillä korostaa hänen armoitettuja puhujanlahjojaan.

Hän sai opetusta Lesboksella muuten melko tuntemattomalta Leukippokselta (tai Alkippokselta). Sen jälkeen hän muutti Ateenaan, ja tuli osaksi Platonin Akatemian piirejä. Platonin kuoltua hän liittyi Aristoteleen seuraajiin, ja todennäköisesti seurasi häntä Stageiraan. Tämä voidaan päätellä siitä, että hänellä kerrotaan olleen läheinen suhde Kallisthenekseen, joka oli Aleksanteri Suuren opiskelutoveri. Hän myös mainitsee hänelle Stageirassa kuuluvan asunnon testamentissaan, sekä kaupungin ja sen museon teoksessaan Kasvitieteellisistä tutkimuksista. Theofrastos toimi myös Aristoteleen pojan Nikomakhoksen opettajana.

Aristoteles teki testamentissaan Theofrastoksesta lastensa suojelijan, sekä testamenttasi hänelle laajan kirjastonsa ja kaikkien teostensa alkuperäiset versiot, ja määräsi hänet Lykeionin peripateettisen koulun johtoon. Eudemos Rhodoslainen oli vaatinut tehtävää itselleen, samoin Aristoksenoksen sanotaan vastustaneen Aristoteleen tekemää valintaa.

Theofrastos johti peripateettista koulua 35 vuotta, ja kuoli vuonna 287 eaa. Koulu eli hänen johdossaan kukoistuskauttaan, sillä oli parhaimmillaan yli 2000 opiskelijaa. Kuoltuaan hän testamenttasi talonsa pylväikköineen ja puutarhoineen vakituiseksi opetuspaikaksi koululle.

Theofrastoksen oppilaisiin kuului muun muassa tunnettu näytelmäkirjailija Menandros. Theofrastos nautti suurta arvostusta vallanpitäjiltä kuten Filippos II:lta, Kassandrokselta ja Ptolemaiokselta. Hänen suosionsa näkyy myös siinä, että häntä vastaan nostettu jumalanpilkkasyyte kuivui kokoon nopeasti. Häntä kunnioitettiin julkisilla hautajaisilla, ja Diogenes Laertios kertoo, että "ateenalaiset kuuluvat kunnioittaneen yhtenä miehenä seuraamalla jalan hänen hautajaissaattoaan".

[muokkaa] Teokset

Theofrastos

Theofrastoksen tuotanto oli vielä laajempi kuin Aristoteleen. Diogenes Laertios luettelee hänen kirjoittamikseen 226 teosta, 232 808 riviä tekstiä. Samoin kuin Aristoteleen, hänen tuotantonsa käsittelee aikakautensa tieteen kaikkia aloja. Hänen kirjoituksensa eivät todennäköisesti poikenneet juurikaan Aristoteleen samoja asioita käsittelevistä teoksista, mutta ne täydensivät niitä yksityiskohdissa. Theofrastosta voidaan pitää tieteen suurena popularisoijana, sillä hänen teoksensa käsittelivät enimmäkseen hyvin konkreettisia luonnontieteellisiä asioita.

Joitakin hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat:

Kasvitieteellisistä tutkimuksista (Peri fytikôn historiôn, Historia plantarum)
Kasveja koskevia syitä (Peri fytikôn aitiôn, Causae plantarum)
Kivistä (Peri lithôn)
Luonnonfilosofien käsityksistä (Fysikôn doksai)
Luonteita (Kharaktêres)
Metafysiikka (Ta meta ta fysika)
Tulesta (Peri pyrôn)
Tuulesta (Peri anemôn)

Theofrastoksen merkittävimmät teokset ovat kaksi suurta kasvitieteen eli botaniikan tutkielmaa, yhdeksän (alun perin kymmenen) kirjaa käsittävä Kasvitieteellisistä tutkimuksista, sekä kuusi (alun perin kahdeksan) kirjaa käsittävä Kasveja koskevia syitä. Näissä teoksissa hän teki selkoa eksoottisista kasveista, jotka Aleksanteri Suuren valloitusretket olivat tuoneet kreikkalaisten tietoisuuteen. Ne olivat merkittävin panos kasvitieteeseen koko antiikin ja keskiajan aikana.

Teos Luonteita ansaitsee erillisen maininnan. Se koostuu lyhyistä, voimakkaista ja terävistä moraalisten ihmistyyppien kuvauksista, joista saa hyvän kuvan hänen aikansa ihmisten elämästä. Theofrastoksen esittämiä luonteita ovat mm. kunnianhimoinen, taikauskoinen ja voitontavoittelija. Kuvaukset muodostavat ensimmäisen säilyneen yrityksen kuvata ihmisten luonteita järjestelmällisesti. Jotkut pitävät teosta itsenäisenä työnä; toiset taas uskovat Theofrastoksen kirjoittaneen kuvaukset aikojen kuluessa, ja että ne olisi koottu ja toimitettu hänen kuolemansa jälkeen; toiset taas pitävät teosta osana suurempaa systemaattista työtä, mutta teoksen tyyli on tätä vastaan. Teoksen tyyliä on imitoitu paljon, erityisesti 1600-luvulla, jolloin sitä jäljittelivät muun muassa Joseph Hall (1608), Sir Thomas Overbury (1614–16) ja Jean de La Bruyère (1688).

Theofrastokselta on säilynyt katkelmina myös teokset Aisteista ja Fysiikka, sekä metafysiikka käsittelevä Airoptai, joka alun perin muodosti todennäköisesti laajemman systemaattisen tutkielman. Erilaisia pienempiä katkelmia on koottuna J.G. Schneiderin kokoelmassa (1818–21) ja F. Wimmerin kokoelmassa (1842–62), sekä Usenerin teoksessa Analecta Theophrastea.

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

Theofrastos: Luonteita. Suom. Pentti Saarikoski. Otava, Helsinki 1968.
Theofrastos: Kivistä.

[muokkaa] Lähteet

Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 173-183 (V.2), 503-506. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.