Sukellus
Wikipedia
Sukellus on veden alla tapahtuvaa liikkumista. Vapaasukellus tapahtuu sukeltajan keuhkojen varassa, ilman hengityslaitteita. Käytössä voi olla kuitenkin muita apuvälineitä, kuten esimerkiksi räpylät ja silmikko. Laitesukellus puolestaan tapahtuu sukelluslaitetta hyödyntäen. Pintasukellus eli snorklaus tehdään hengitysputken avulla.
Avoimen kierron paineilmalaite tai lyhyemmin paineilmalaite on yleisimmin käytetty sukelluslaite. Se on paineilmaa sisältävä säiliö, josta paineenalentimen kautta tulevaa ilmaa hengitetään hengityssäätimen (regulaattorin) kautta. Hengitetty ilma puhalletaan hengityssäätimen kautta veteen ja se näkyy pintaan nousevana kuplapilvenä.
Suljetun kierron laitteessa hengityskierto on suljettu. Laite puhdistaa jo hengitetystä ilmasta hiilidioksidin pois ja lisää elimistön ilmasta käyttämää happea kiertoon. Suljetun kierron sukelluslaitteita käytetään mm. sotilassukelluksessa. Laitteet sallivat pidempiä sukelluksia ja mahdollistavat sukeltajan mukanaan kuljettaman kaasun tehokkaamman käytön. Laitteista poistuu ainoastaan hyvin pieniä määriä kaasua ympäröivään veteen. Uudet tekniikkasukelluskäyttöön suunitellut laitteet säätävät myös hengityskaasun happipitoisuutta pienoistietokoneen avulla ylös- ja alaspäin (normaalisti n. 21%) suuremman sukellussyvyyden mahdollistamiseksi ja typen poistamisen maksimoimiseksi.
Puolisuljetun kierron laitteet toimivat samalla perusperiaatteella kuin suljetun kierron laitteet. Niissä kaasun tuoreistus tapahtuu esimerkiksi tietyllä vakiovirtauksella ja systeemistä poistuu jatkuvasti tietty määrä kaasua, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin avoimen kierron laitteista.
Pintailmajärjestelmiä tai raskassukellusjärjestelmiä käytetään erityisesti työsukeltajien keskuudessa. Pintailmajärjestelmässä sukeltajan käyttämä ilma johdetaan sukeltajalle pinnalta letkuyhteydellä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sukeltajantauti
Sukelluksen yhtenä riskinä on liian nopean paineen vähenemisen aiheuttama sukeltajantauti (dekompressiotauti). Sukeltajantauti johtuu vereen liuenneiden kaasujen, erityisesti typen, muuntumisesta kaasukupliksi paineen vähentyessä. Paine vähenee pintaa kohti noustaessa ja liian nopeassa nousussa typpi ei ehdi tuulettumaan pois hengitysilman kautta. Tällöin typpi kaasuuntuu kupliksi verenkiertoon. Kuplat voivat aiheuttaa esimerkiksi verisuonten tukkeutumisen paineen vähentyessä liian nopeasti ja johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan, myös esimerkiksi halvaantuminen on mahdollista. Yksin sukellettaessa (ei suositeltavaa) sukeltajantauti aiheuttaa todennäköisesti joka tapauksessa hukkumiskuoleman koska tajunnan menetys on hyvin mahdollinen. Sukeltajantaudin riski on oikein toteutetuissa harrastesukelluksissa kuitenkin melko pieni. Sukeltajantaudille altistavia tekijöitä ovat mm. ylipaino, väsymys ja kylmyys. Useimmiten syynä onnettomuuksille on riittämätön kokemus sukelluksen/sukelluksien vaativuuteen nähden tai piittaamattomuus turvallisuusohjeista.
[muokkaa] Vapaasukellus
Vapaasukellusta ovat ammatikseen tehneet erityisesti helmenkalastajat ja sientenkerääjät. Nykyään vapaasukellus on kasvattanut suosiotaan urheilulajina. Vapaasukelluksessakin voi saada sukeltajantaudin liian aggressiviisella sukeltamisella. Vaikka keuhkoissa typpeä on vähän, liukenee sitä paineen vaikutuksen alla vereen jonkin verran. Suurissa syvyyksissä typpikertymää ehtii tulla niin paljon, että sukeltajantauti on mahdollista saada. Hukkumisriskin takia yksin ei saa koskaan sukeltaa.
Vapaasukelluksessa on useita eri luokkia, jossa kilpaillaan ja rekisteröidään ennätyksiä. Mm. Pituussukellus vaakasuunnassa (dynamic apnea), Pituussukellus syvyyssuunnassa ilman apuvälineitä (constant weight) ja hengenpidätys kasvot vedessä (static apnea). Lisäksi on erilaisia syvyyssuunnassa apuvälinein tehtäviä luokkia, joista osassa ei kilpailla.
[muokkaa] Sukellusvälineitä
Laitesukeltamisessa apuna yleensä käytetään paineilmasäiliöitä, joista paineenalentajan ja hengityssäätimen avulla saadaan ilmaa sukeltajan hengitettäväksi.
Sukelluksessa käytetään lähes aina ns. perusvälineitä, joihin luetaan maski, snorkkeli ja räpylät, sekä mahdolliset räpyläkengät märkäpuvulla sukellettaessa. Laitesukellusvarustukseen kuuluu perusvälineiden ja sukelluspuvun lisäksi mm. puukko, erilaiset valaisimet, painot, suunnistusvälineet ja syvyysmittarit sekä sukeltajankello ja/tai sukellustietokone.
Märkäpuvulla sukellettaessa nosteen kontrollointiin käytetään tasapainotusliiviä, johon lisätään tai josta poistetaan ilmaa tarpeen mukaan. Kuivapuvulla sukellettaessa voidaan nostetta kontrolloida lisäämällä ja poistamalla puvun sisältämää ilmaa. Kuivapuvulla sukellettaessa voidaan käyttää lisänä myös tasapainotusliiviä, sen olematta kuitenkaan välttämätön.
Sukeltaja pyrkii omaamaan mahdollisimman neutraalin nosteen, jolloin tämä ei kellu eikä uppoa. Tällöin liikkuminen veden alla on vaivatonta ja miellyttävää sekä myös kaasunkulutuksen kannalta taloudellisempaa.
Yleensä sukeltaja joutuu kompensoimaan varusteidensa ja vartalonsa positiivista nostetta (kelluvuutta) lyijypanoilla, jotka kiinnitetään painovyöhön tai tasapainotusliiviin. Myös erilaisia nilkka ym. painoja on saatavilla.
[muokkaa] Sukelluspuvut
- Katso myös: Wanha herra
Sukelluspukuina voidaan käyttää veden lämpötilasta riippuen eri paksuista märkäpukua tai kuivapukua. Märkäpuvussa ihon ja puvun väliin pääsee menemään ohut kerros vettä. Märkäpuvun eristämiskyky perustuu puvun ja ihon väliin muodostuvaan lähes paikallaan pysyvään ohueen vesikerrokseen, joka lämpenee ruumiinlämmön vaikutuksesta sekä neopreeniseen päälikerrokseen, joka on eristävä. Ulkomailla, erittäin lämpimissä vesissä käytetään myös pelkää nylonkangasta märkäpuvn materiaalina, tällöin estetään vain ihon ohi virtaavan veden suuri vaikutus lämmönhukkaan ja suojataan ihoa korallin aiheittamilta naarmuilta, varsinaista lämmöneristystä ei ole.
Kuivapuku on vesitiivis ja pysyy siten täysin kuivana. Kuivapuvussa eristäminen tapahtuu puvun alle puettavalla eristävällä vaatekerroksella ja puvun sisään jäävällä ilmalla tai eristekaasulla.
[muokkaa] Seoskaasut
Sukeltajantaudin ja happimyrkytyksen vuoksi syvissä tai pitkissä sukelluksissa käytetään seoskaasuja. Matalissa sukelluksissa voidaan käyttää hapella rikastettua ilmaa (Nitrox eli Nitroksi), jossa 100 % happea ja paineilmaa sekoittamalla sukelluskaasu sisältää enemmän happea ja vähemmän typpeä. Syvissä sukelluksissa (>50 m) käytetään Trimix-kaasua, jossa happea poistetaan ja heliumia lisätään paineilmaan. Trimix vähentää happimyrkytyksen vaaraa ja pienentää elimistöön sitoutuvaa typpimäärää sukelluksen aikana.
[muokkaa] Vedenalaisia kulkuneuvoja
Ihminen on kehittänyt sukelluskelloja sekä sukellusveneitä vaativampiin sukellustarkoituksiin.
[muokkaa] Sukeltavat nisäkkäät
Vesielämään sopeutuneet nisäkkäät, mm. hylkeet ja valaat, voivat sukeltaa huomattavasti pidempiä aikoja kuin ihminen. Näille nisäkkäille on kehittynyt monenlaisia sopeutumia, jotka takaavat hapen riittävyyden pinnan alla. Sukeltavien nisäkkäiden veressä on suurempi hemoglobiini kuin ihmisellä, joten ne pystyvät säilömään enemmän happea veressä. Sukeltavien nisäkkäiden lihaksissa on myös paljon myoglobiinia, joka säilöö happea lihaskudoksessa.
Paine, apnea ja vesi aktivoivat myös sukellusreleksin voimakkaaksi. Nisäkkäät pyrkivät minimoimaan hapenkulutuksen sukelluksen aikana. Sukeltaessa sydämen lyöntitiheys pienenee ja verenkierto ohjataan ainoastaan välttämättömiin elimiin, kuten aivoihin.
[muokkaa] Sukellusseurat
Sukellusseurat ovat yksi tapa tutustua sekä laite- että vapaasukellukseen. Seurat ovat yleensä rekisteröityjä yhdistyksiä ja kouluttavat uusia sukeltajia joko CMAS- tai NAUI -järjestöjen koulutusohjelmien mukaan. Toiminta perustuu lähes kokonaan vapaaehtoistyöhön, periaatteena onkin uusien sukelluskavereiden kouluttaminen eikä niinkään kaupallinen toiminta.
Kaupallista koulutusta järjestävät PADI-organisaatioon kuuluvat kouluttajat ja sukelluskeskukset.
[muokkaa] Linkkejä sukellusseurojen sivuille
- Joensuun Urheilusukeltajat ry
- Oulun Urheilusukeltajat ry
- Ahveniston Vesipedot ry
- Sukellusseura H2O ry
- Tornionlaakson Sukellusseura ry
- Oulun Vesimiehet ry
- Urheilusukeltajat ry
- Pieksämäen Urheilusukeltajat ry
- Tampereen Urheilusukeltajat ry
- Lohjan urheilusukeltajat ry
- Tornio Urheilusukeltajat ry
- Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry
- Murena Diving Club, Porvoo
- Kainuun Urheilusukeltajat ry
- Espoon Dyykkarit ry
- Kuopion urheilusukeltajat [1]
- Savonlinnan Urheilusukeltajat ry
- Jyväskylän Delfiinit
- Mursut ry
[muokkaa] Sukelluskeskukset
Sukelluskeskukset ovat virkistyssukelluspalveluja tarjoavia yrityksiä, jotka tavallisesti tarjoavat ohjattuja sukelluksia, sukelluskoulutusta, sukellusvarusteita ja sukelluspullojen täyttöä.
[muokkaa] Sukelluskoulutus
Suomessa tunnetuimmat koulutusjärjestöt ovat PADI, CMAS ja NAUI. Yksi tapa tutustua sukellusharrastukseen on ottaa yhteyttä lähimpään sukelluskouluttajaan tai sukelluskeskukseen tai sukellusseuraan. Sukelluskurssien toteutustavoissa ja aikatauluissa on eroja järjestöjen ja organisaatioiden kesken, mutta kustannuksissa eroja on suhteellisen vähän.
