Sputnik 1

Wikipedia

Sputnik 1
Sputnik 1:n jäljitelmä
Ohjelma:	Sputnik-ohjelma
Organisaatio:	Neuvostoliiton ministerineuvosto
Valmistaja:	Energija (avaruusteknologiayhtiö)
Tehtävätyyppi:	Ilmakehätutkimus
Kohde:	Maa
Laukaisu:	1957-10-44. lokakuuta 1957 kello 19.28 (UTC) Baikonurin kosmodromi
Laukaisualus:	R-7
Loppu:	1958-01-044. tammikuuta 1958
Tehtävän kesto:	3 kuukautta
Massa:	83.6 kg
Kiertorata : LEO
Isoakselin puolikas:	6,955.2 km
Eksentrisyys:	.05201
Inklinaatio:	65.1°
Kiertoaika:	96.2 min
Apoapsis:	7310 km
Periapsis:	6586 km
Kiertoradat:	1 440
Aiheesta muualla
ID:	1957-001B

Sputnik 1:n rakenne

Sputnik 1 (ven. Спутник-1, Matkatoveri-1) oli Neuvostoliiton 4. lokakuuta 1957 laukaisema ensimmäinen maata kiertävä keinotekoinen satelliitti eli tekokuu.

[muokkaa] Taustaa

Sputnikin pääsuunnittelija Sergei Koroljov oli kaavaillut sen nimeksi PS-1, joka tuli venäjän sanoista yksinkertainen satelliitti, mutta sisälsi myös hänen nimikirjaimensa. Erään tarinan mukaan satelliitti suunniteltiin muutamassa kuukaudessa 23. elokuuta 1957 tehdyn maailman ensimmäisen mannertenvälisen ballistisen ohjuksen, R-7:n, onnistuneen lentokokeen jälkeen.

Kiertoradalle Sputnikin nosti Baikonurista, Kazakstanista laukaistu R-7-raketti. Se kiersi Maan 96,2 minuutissa, noin 250 km korkeudessa. Sputnik 1:n rata kutistui aerodynaamisten voimien vaikutuksesta ja se paloi syöksyessään Maan ilmakehään 3. tammikuuta 1958.

[muokkaa] Tekniikkaa

Sputnik 1 painoi 83,6 kilogrammaa ollen nykyisen luokituksen mukaan mikrosatelliitti mutta tuolloin raskas ja järjestelmänä satelliitti eikä rakettiin lisättyä elektroniikkaa kuten Yhdysvaltain noin neljä kuukautta myöhemmin laukaisema Explorer 1 oli.

Sputnik 1 oli halkaisijaltaan 58 cm:n pituinen ontto kaasutäytteinen alumiinipallo, jossa oli neljä 2,4–2,9 metriä pitkää piiska-antennia. Satelliitissa oli kaksi radiolähetintä. Kummankin lähettimen teho oli 1 W. Lähettimen piipittävää radioamatööritaajuuksilla radiolähetystä, jossa oli koodattuna lämpötilamittauksia satelliitin sisältä, kuuntelivat radioamatöörit ja monet tutkijat, jota kautta lento tuli julki. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston tutkijat pyrkivät tutkimaan sen signaalin avulla satelliitin rataa, Maan massajakaumaa ja Doppler-ilmiötä. Lähettimet toimivat yhden ei-ladattavan hopea–sinkki-pariston voimalla - aurinkokennot tulivat satelliitteihin vasta parin vuoden päästä. Siksi radiolähetys kesti vain kolme viikkoa. Rakenne oli paineistettu, jotta radiolähettimen materiaaleissa ei tarvitsisi varautua tyhjiön aiheuttamiin ongelmiin.

[muokkaa] Seurauksia

Englantilaisen lehdistön nostettua Sputnikin lennon esille koko maailma ihmetteli tapahtunutta, vaikka sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat jo 1955 julkistaneet aikeensa lähettää satelliitti avaruuteen kansainvälisen geofyysisen vuoden (IGY, International Geophysical Year) 1957–1958 aikana. Sputnik 1 järkytti varsinkin amerikkalaisia, jotka olivat luottaneet teknologiseen etumatkaansa. Sputnik 1:n aiheuttama shokkiaalto johti Yhdysvalloissa NASAn perustamiseen vuonna 1958 ja 1960-luvun alussa kuuohjelmaan (Apollo-ohjelmaan). Sputnikin lento vauhditti vain vähän osaltaan raketti- ja ohjusteknologiaa, koska sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton sotilaalliset ohjushankkeet olivat alkaneet 1950-luvun alkupuolella ja esimerkiksi Yhdysvaltojen Thor-, Titan ja Atlas-ohjukset olivat jo tuotannossa.

[muokkaa] Sputnik-ohjelma

Sputnik-ohjelmassa laukaistiin myöhemmin muitakin Sputnik-satelliitteja. Maailman toinen satelliitti – Sputnik 2 – kuljetti mukanaan Laika-koiraa. Sputnik 2 laukaistiin 3. marraskuuta 1957. Se painoi yli 500 kg ja oli selvä osoitus Neuvostoliiton aikeesta tehdä miehitettyjä avaruuslentoja.