Seventh Angel
Wikipedia
 |
||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tiedot | ||||||||||||||||||||
| Toiminnassa: | 1987–1992 | |||||||||||||||||||
| Tyylisuunta: | metallimusiikki | |||||||||||||||||||
| Tyylilaji: | thrash metal, doom metal, NWOBHM | |||||||||||||||||||
| Kotipaikka: | Netherton, West Midlands, Yhdistynyt kuningaskunta | |||||||||||||||||||
| Laulukieli: | englanti | |||||||||||||||||||
| Sivusto: | [1] | |||||||||||||||||||
| Jäsenet | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Entiset jäsenet | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Seventh Angel on brittiläinen thrash metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1987. Yhtye tuli tunnetuksi tavastaan yhdistää doom metalia ja melankolisia tunnelmaosia musiikkiinsa. Brittiläinen sanomalehti The Daily Telegraph nimitti Seventh Angelia aikanaan "yhdeksi Yhdistyneen kuningaskunnan johtavista kristillisistä thrash metal -yhtyeistä."[1] Cross Rhythms -lehden mukaan "Seventh Angelia pidettiin pitkän aikaa Englannin parhaana metalliyhtyeenä."[2] Seventh Angel julkaisi 2 albumia, The Torment ja Lament for the Weary ennen hajoamistaan 1992. Seventh Angelilla oli levytyssopimus Music for Nations -levy-yhtiön kanssa, jolla oli tallissaan sellaisia nimekkäitä yhtyeitä kuin Metallica, Slayer ja Megadeth. Yhtye näyttäytyi konserttikoosteissa televisiokanavilla Channel 4 ja BBCTV. Seventh Angel palasi yhteen 23. toukokuuta 2008 ja aikoo julkaista uuden albumin myöhemmin.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Demokausi (1987-1989)
Seventh Angelin perustivat vuonna 1987 Ian Arkley ja Scott Rawson. Yhtyeen kokoonpano muuttui jatkuvasti: viiden rumpalin liityttyä ja lähdettyä vuonna 1988 otti rumpalin paikan Mark Ruff vuonna 1988 ja Seventh Angel äänitti ensimmäisen demonsa Seventh Angel. Mark Ruff toimi rumpalina ja Ian Arkley vastasi bassosta, kitaroista ja laulusta. Pian Simon Bibby otti basistin paikan soittaakseen yhtyeen paikallisilla konserteissa Midlandsin alueella. Yhtye soitti ensimmäisen konserttinsa Nethertonissa, West Midlandsin alueella. Seventh Angel soitti viidennen konserttinsa Greenbelt-festivaaleilla yhdysvaltalaisen punk-thrash metal -yhtye One Bad Pig:n kanssa vuonna 1989, jonka jälkeen Mark Ruff jätti yhtyeen ja Seventh Angel teki kiertueen Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Irlannissa Whitecross-yhtyeen kanssa. Rummut kiertueella soitti Colin Brookes. Scott Rawson lähti yhtyeestä mutta palasi takaisin tuoden mukanaan Andrew "Tank" Thompsonin, joka otti Colin Brookesin paikan rumpalina.
[muokkaa] Channel 4 ja The Daily Telegraph (1990)
Seventh Angelin äänittäessään livenä toista demoaan The Rehearsal Demo Scott ehti jälleen lähteä yhtyeestä kahdeksi kuukaudeksi palatakseen takaisin 27. joulukuuta 1989. 25. tammikuuta 1990 Seventh Angel esiintyi brittiläisen televisiokanavan Channel 4:n ohjelmassa Not on Sunday. He esittivät kappaleen Divine Takeover. Myös Brian Redhead haastatteli yhtyettä. The Daily Telegraph -lehti kuvaili Seventh Angelia "yhdeksi Ison-Britannian johtavista kristillisistä thrash metal -yhtyeistä". Yhtyeen demot saivat hyvän vastaanoton lukuisissa lehdissä.
14. helmikuuta Ian Arkley ja Simon Bibby joutuivat auto-onnettomuuteen, jossa Simon mursi kätensä ja Ian vahingoitti useita hampaitaan. Se ei kuitenkaan estänyt Seventh Angelia soittamasta sovittuja konserttejaan vaikka Simon pystyi vain laulamaan.
[muokkaa] The Torment
12. – 14. maaliskuuta Seventh Angel äänitti kolmannen demonsa Heed the Warning, se äänitettiin ja miksattiin White Rabbit Studiossa Bridgenorthissa, tuottajanaan Paul Hodson. Pian sen jälkeen Seventh Angel sai levytyssopimuksen Under One Flag (Music for Nations) -levy-yhtiön kanssa ja äänitti Mad Hat Sudiossa Wolwerhamptonissa esikoisalbuminsa The Torment, tuottajanaan jälleen Paul Hodson. Kansikuvan maalasi tunnettu brittiläinen kuvittaja Rodney Matthews.
Sen jälkeiset kuukaudet yhtye soitti konsertteja Dudleyn ja Stourbridgen alueilla, mukaan lukien viidesti Brierley Hillin The Rock Tavern -klubilla. Se osoittautui yhtyeen konserttipaikaksi, jossa yhtye sai aina parhaimman vastaanottonsa välittömiltä ihailijoilta. Seventh Angelista kehkeytyi pian sen verran suosittu, että marraskuussa yhtye toimi pääesiintyjänä Metal Meltdown -tapahtumassa, joka jäi myös Simon Bibbyn viimeiseksi konsertiksi: hän lähti yhtyeestä myöhemmin helmikuussa.
[muokkaa] BBCTV ja Lament for the Weary (1991)
Helmikuussa 1991 Seventh Angel esiintyi BBC TV:ssä neljään otteeseen videomateriaalilla Metal Meltdown -festivaaleilta. Forbidden Desires oli valikoituna kappaleena. Simonin lähdettyä yhtye myös lopetti yhteistyön managerinsa Dave Williamsin kanssa.
Simon Jones auttoi yhtyettä liittymällä basistiksi keikkakokoonpanoon ja Seventh Angel konsertoi Hourshamin ja Stourbridgen alueella kevään 1991 aikana. Yhtye soitti myös festivaaleilla kuten Harry ja Crossfire. Seventh Angel myös teki kiertueen Yhdistyneen kuningaskunnan poikki Toranaga-yhtyeen kanssa 12. maaliskuuta – 7. huhtikuuta, soittaen 11 konserttia.
Seventh Angel äänitti toisen albuminsa Lament for the Wearyn 4. – 16. heinäkuuta 1991 ICC Studiossa, tuottajanaan Roy Rowland. Albumi miksattiin elokuun ensimmäisen kymmenen päivän aikana. Lament for the Weary sai runsaasti hyviä arvosteluja ja siitä tuli Seventh Angelin kohokohta ollen yhtyeen arvostetuin ja suosituin albumi. Tyyli albumilla vaihtui ankarasta, suoraviivaisesta thrash metalista enemmän progressiivisempaan thrash-doom metaliin ja sisältää melankolista, puhdasta kitarointia. Ian Arkley sai useissa medioissa tunnustusta vaikuttavana kitaristina.
Seventh Angel soitti konsertin Greenbelt-festivaalien päälavalla 23. elokuuta, jakaen pääesiintyjän aseman Galactic Cowboys -yhtyeen kanssa. Lokakuussa Scott Rawson jätti yhtyeen kolmannen kerran ja lopullisesti. Seventh Angel jatkoi vain Ian ja Tank vakituisina jäseninään.
Seventh Angel ehti hajota kertaalleen mutta palasi kokoon esiintyäkseen Saksassa Christmas Rock Night -tapahtumassa 7. joulukuuta John Willis basistinaan. Myös Simon Bibby soitti konsertissa. Seuraavien kuukausien aikana Earl Morris ja Nic White soittivat yhtyeessä bassoa.
[muokkaa] Ulkomaan konsertit ja hajoaminen (1992)
Vuonna 1992 Seventh Angel soitti konsertteja ja festivaaleilla Yhdistyneessä kunigaskunnassa, Hollannissa ja Saksassa. 30. maaliskuuta yhtye soitti Utrechtissa, Hollannissa. Tässä vaiheessa Detritus-yhtyeessä vaikutttanut Mark Broomhead liittyi Seventh Angeliin ja yhtye soitti jälleen Greenbelt-festivaaleille 28. elokuuta, tällä kertaa Veni Domine -yhtyeen kanssa. Soitettuaan eri festivaaleilla ja konserteissa, Seventh Angel soitti viimeisen konserttinsa 12. joulukuuta 1992 Utrechissa, Hollannissa. Yhtye hajosi.
Kitaristisolisti Ian Arkley perusti Seventh Angelin jälkeen death-doom metal -yhtye Ashen Mortalityn, josta tuli myös suosittu brittiläinen artisti.
Vuonna 2004 Retroactive Records julkaisu uudelleen loppuunmyydyt albumit The Torment ja Lament for the Weary. Vuonna 2005 Bombworks Records -levy-yhtiö julkaisi uudelleen Heed the Warning demon liveäänitteiden kera.
[muokkaa] Diskografia
- Seventh Angel (demo) (1988)
- The Rehearsal Demo (1989)
- Heed the Warning demo (1990)
- The Torment (1990)
- Lament for the Weary (1992)
- Heed the Warning (2005)
[muokkaa] Yhtyeessä vaikuttaneet muusikot
- Ian Arkley - kitara, laulu
- Andrew "Tank" Thompson - rummut
- Simon Brynmawr – basso
- Andrew Blount – basso
- Andy Hopkins – basso
- Simon Bibby – basso
- Simon Jones – basso
- Jon Willis – basso (live)
- Earl Morris – basso
- Colin Brookes – rummut kiertueella 1989
- Scott A. Rawson – kitara
- Mark Broomhead – basso
- Nic White – basso
- Mark Ruff – rummut
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Bolton, Nick. "The Torment" -albumin uusintajulkaisun saatekirjoitus 2005.
- ↑ Sammons, Greg (2006-07-31). Seventh Angel - Heed the Warning Demo Recordings. Cross Rhythms. Luettu 2007-12-19.
- ↑ Seventh Angel reformed, 23. toukokuuta 2008
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Seventh Angelin viralliset kotisivut (englanniksi)
- Seventh Angel Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)
- Seventh Angel MySpace-sivustolla (englanniksi) (epävirallinen)
