Ruokasuola

Wikipedia

Natriumkloridi
Tunnisteet
CAS-numero	7647-14-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava	NaCl
Moolimassa	58,5 g/mol
Ulkomuoto	Valkoinen kristallimainen kiinteä aine
Sulamispiste	802 °C (1075 K)
Kiehumispiste	1 440 °C (1713 K)
Tiheys	2,164 g/cm3
Liukoisuus veteen	35,7 g / 100 ml (kylmä)

Ruokasuola, yleiskielessä suola, on pääasiassa natriumkloridista (NaCl) koostuva suola. Se on yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja paikoitellen myös kallioperässä. Sitä käytetään mausteena ja ruoan säilönnässä, mutta myös tiesuolana ja kemiallisen teollisuuden raaka-aineena. Sen mukaan on myös saanut nimensä kokonainen laaja kemiallisteiden yhdisteiden ryhmä, suolat. Erotukseksi muista suoloista nimitetään natriumkloridia kemiassakin usein ruokasuolaksi. Tavallisessa pöytäsuolassa on noin 99,9 % natriumkloridia.

Sisällysluettelo 1 Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 2 Esiintyminen luonnossa 3 Suola ruokataloudessa ja sen terveysvaikutukset 3.1 Saanti 3.2 Elintarvikekäyttö 3.3 Terveysvaikutukset 3.4 Mineraalisuola 4 Suola kemianteollisuudessa 5 Historia 6 Aiheesta muualla 7 Lähteet

[muokkaa] Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

Ruokasuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, NaCl. Se on tyypillinen ioniyhdiste, siis kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa se muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.

Natriumkloridi liukenee helposti veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Se ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana se johtaa, samoin vesiliuoksena. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.

Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl + NaOH => NaCl + H₂O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.

[muokkaa] Esiintyminen luonnossa

Luonnossa ruokasuolaa on runsaasti liuenneena merivedessä. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Suuressa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kyllästettynä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.

Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.

[muokkaa] Suola ruokataloudessa ja sen terveysvaikutukset

Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Varsinkin aikaisemmin se oli hyvin tärkeä myös säilöntäaineena.

Ruokasuola on välttämätön ravintoaine. Kuitenkin sen runsas käyttö on epäterveellistä, ja se onkin merkittävin ravintotekijä, joka nostaa verenpainetta. Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä.^[1] Käypähoitosuositusten mukaan suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa korkea ja siitä seuraava sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on runsasta. Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan vähäsuolaiseen ruokaan tottuu pian.^[2]

[muokkaa] Saanti

Grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia (Na). 1 g natriumia = 2,5 g suolaa. Natriumin riittäväksi ja turvalliseksi minimisaanniksi aikuisilla on arvioitu 1,5 g suolaksi laskettuna. Sen saa elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista.^[3][4] Ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta ei tunneta, koska ruoassa on suolaa monta kertaa enemmän kuin mitä ihminen tarvitsee.^[5] Koska liiallinen natriumin saanti nostaa verenpainetta, ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolaa korkeintaan 6 g/vrk naisilla ja 7 g/vrk miehillä. Natriumiksi (Na) laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8 g/vrk.^[3] Suositeltava suolamäärä on vieläkin alhaisempi niille, jotka ovat ylipainoisia, jotka sairastavat verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta tai joiden suvussa on näitä tauteja. Suolan syöminen saattaa aiheuttaa ihmisille syöpää.

Suolan vuoden 2005 saantisuositus on korkeampi edellisiin suosituksiin verrattuna. Perusteluna on, että se on realistisempaa saavuttaa. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on kuitenkin alentaa natriumin saantia väestötasolla edelleen 2–2,3 grammaan eli 5–6 grammaan suolaksi laskettuna.^[3]

Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan naisten käyttävät suolaa 6,7 g/vrk (2,7 g Na) ja miehet 10 g/vrk (3,9 g Na).^[6] Noin puolet natriumista saadaan ruoanvalmistuksessa (teollisesti tai kotona) lisätystä ruokasuolasta. Muut tärkeimmät lähteet ovat leipä- ja muut viljavalmisteet, lihavalmisteet ja juustot.^[3]

[muokkaa] Elintarvikekäyttö

Teollisuus käyttää ruokasuolaa, koska se on hinnaltaan edullista ja sitoo nestettä. Suolan lisäys vaikuttaa myös ravinnon koostumukseen. Suola vaikuttaa hiivan kasvuun leivän leipomisessa ja juuston kypsymiseen. Suolaa käytettiin ennen paljon säilömiseen. Nykyään pakastus on korvannut suurelta osin suolaamisen.^[7]

[muokkaa] Terveysvaikutukset

Runsas suolankäyttö nostaa verenpainetta ja altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisen vajaatoiminnalle ja osteoporoosille. Koska kohonnut verenpaine ei välttämättä oireile, moni sairastaa sitä tietämättään. Vain noin puolet 35–64-vuotiaista suomalaisista on tietoisia kohonneesta verenpaineestaan. Kohonnut verenpaine voidaan todeta vain verenpaineen mittauksella. Miehillä verenpaine alkaa kohota 25 ikävuoden jälkeen ja naisilla 40 ikävuoden jälkeen.^[8]

Nesteen kertyminen elimistöön, runsas puhtaan veden juonti tai nesteen menetys (lääkkeet, sairaudet, hikoilu, ripuli, oksennustauti) voivat johtaa natriumin menetykseen eli hyponatremiaan. Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on aineenvaihdunnan häiriöitä.^[5]

Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Siksi natriumjodidia, kaliumjodidia tai kaliumjodaattia lisätään suolaan (2,5 mg / 100 g suolaa). Näin pyritään estämään kilpirauhasen suurentumaa eli struumaa. Jodia saa myös esimerkiksi merikaloista, merilevästä ja hivenainetableteista. Eri lähteistä saadut suolat sisältävät natriumkloridin lisäksi muita suoloja. Näitä myydään kauppanimillä mineraalisuola, merisuola, ruususuola tai kristallisuola. Kaikki sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia.

Maailman terveysjärjestö WHO pitää tärkeänä, että suolan käyttö saadaan maailmanlaajuisesti vähenemään alle puoleen nykyisestä. Amerikan lääkäriliitto on äskettäin esittänyt vaatimuksen, että suola tulisi poistaa vapaasti lisättävien ruuan valmistusaineiden listalta ja viranomaisten tulisi säätää ruokien suolapitoisuuksille ylimmät sallitut käyttöpitoisuudet.^[9]

[muokkaa] Mineraalisuola

Erilaiset mineraalisuolat sisältävät vähemmän natriumkloridia, joka on usein korvattu kaliumkloridilla. Pienempi natriumkloridipitoisuus vähentää haitallisen natriumin määrää, mistä syystä mineraalisuoloja pidetään ”terveyssuoloina”. Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan voi käyttää säilöntään tai tuoresuolaukseen, tai sitten suolaa on lisättävä tavallista enemmän. ”Terveyssuolat” sisältävät myös pieniä määriä radioaktiivista kalium-40-isotooppia.^[10]

Mineraalisuolan keskimääräinen koostumus on 100 grammaa kohden:^[11]

• natrium 21 g
• kalium 17,88 g
• magnesium 1,1 g

[muokkaa] Suola kemianteollisuudessa

Suurin osa tuotetusta ruokasuolasta käytetään kuitenkin kemianteollisuuden raaka-aineena. Sitä tarvitaan lähes kaikkien muiden natriumin yhdisteiden, samoin kloorin ja sen yhdisteiden valmistukseen. Esimerkkeinä tärkeistä natriumia sisältävistä tuotteista, joiden valmistukseen sitä käytetään, voidaan mainita saippua ja muut pesuaineet, samoin sooda, jota tarvitaan myös lasin valmistuksessa.

[muokkaa] Historia

Suolaa on käytetty säilöntään ja peittämään pilaantuneen ruoan makua. Sillä on käyty paljon kauppaa. Tämän vuoksi se on ollut tärkeä valtioiden verotuksen kohde.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sydänystävällinen ruoka tavaksi Tohtori.fi
• Miten saan vähemmän suolaa Tohtori.fi
• Salt and Health Food Standards Agency and the Department of Health, UK 2003
• Tietoa suolakidelampusta Careliahelmi.com

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kohonnut verenpainePertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006
2. ↑ Terveyttä vai sairautta ruoasta, suomennoksen toimittajat Olli Simonen, Kaija Kangasniemi, Hannele Hietala, sisätautiopin professori Antero Kesäniemi, ravitsemustieteiden apulaisprofessori Hannu Mykkänen ja ravitsemustieteiden professori Matti Uusitupa) Valitut Palat 1977, 512 sivua
3. ↑ ^{3,0 3,1 3,2 3,3} Suomalaiset ravitsemussuosituksetRavitsemusneuvottelukunta 2005
4. ↑ Sydänystävällinen ruoka tavaksi
5. ↑ ^{5,0 5,1} Veren suolapitoisuuksien muutoksiaPertti Mustajoki, Duodecim Lääkärikirja 26.1.2006
6. ↑ Finravinto 2002,KTL
7. ↑ Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC, Marja-Leena Nurminen, WSOY 1997
8. ↑ Kohonnut verenpaine Käypähoitosuositus, 26.9.2005
9. ↑ [1]
10. ↑ [2]
11. ↑ Mineraalisuola keskiarvo Fineli, KTL