Pleistoseeni

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Pleistoseenikausi on Maan historiassa geologinen aikakausi, joka alkoi noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 12 000 vuotta sitten. Pleistoseenikaudelle ovat olleet ominaisia toistuvat jääkaudet ja ihmisen nopea evoluutio ja myös aivan lopussa kiihtyvä kivikautinen kulttuurikehitys. Jo plioseenin loppupuolella noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten Maan ilmasto viileni huomattavasti ja lämpötila laski edelleen, kunnes noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten alkoivat suuret jääkaudet. Pleistoseenikauden lopussa päättyi viime jääkausi ja ihmisen historiassa ns. paleoliittinen kivikausi.

Aikaisemman virallisen jaottelun mukaan pleistoseeni ja holoseeni (nykyinen jääkauden jälkeinen lämpökausi) muodostivat yhdessä kvartäärikauden. Uudemman jaottelun mukaan kvartäärikausi on jätetty pois ja tilalle tullut pitempi neogeenikausi. Pleistoseeni on neogeenin kolmas epookki.

Sisällysluettelo

1 Pleistoseenikauden jäätiköitymiset
2 Pleistoseenikauden eläimistö
3 Pleistoseenikauden jako
- 3.1 Jääkausen nimet eri seuduilla
4 Pleistoseenikauden jääkaudet
5 Katso myös
6 Lähteitä
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Pleistoseenikauden jäätiköitymiset

Lämpötilan vaihtelut viimeisen viiden miljoonan vuoden aikana

Ilmasto viileni merkittävästi jo ennen pleistoseenin alkua noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten. Lämpötilakäyrää kuvaava heiluri alkoi heilua yhä voimakkaammin. Koillis-Euroopasta (Englannista) hävisi subtrooppinen kasvillisuus kahtena pulssina noin 3 ja 2,5 Mvs. Suuret jääkaudet alkoivat noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten. Pleistoseenikaudella oli noin 26 jäätiköitymistä, joista 10 suurta. 2,75–1,3 miljoonan vuoden takaisten jäätiköitymisten laajuutta ei tunneta tarkoin.

[muokkaa] Kohti pleistoseenin jääkausia

Systeemi	Sarja	Alisarja	Supervaihe	Vaihe	Ajoitus (Ma)
Kvartääri	Holoseeni				0–0,0115
	Pleistoseeni
		Myöhäispleistoseeni	(nykyaika)	Veiksel-jääkausi	0,0115–0,116
		Myöhäispleistoseeni	(nykyaika)	Eem-interglasiaali	0,116–0,128
		Keskipleistoseeni	(nimetön)	Saale-jääkausi	0,128–0,238
				Oostermeer	0,238–0,243
				(nimetön)	0,243–0,324
				Belvédère	0,324–0,338
				(nimetön)	0,338–0,386
				Holstein-interglasiaali	0,386–0,418
				Elster-jääkausi	0,418–0,465
			Cromer-kompleksi	eri vaiheita	0,465–0,85
		Varhais Pleistoseeni	Bavel-kausi	eri vaiheuta	0,85–1,03
			Menap	eri vaiheita
			Waal	eri vaiheita
			Eburon-jääkausi	eri vaiheita
			Tiglien	eri vaiheita	1,80–2,40
			Pretiglien	eri vaiheuta	2,40–2,588
Neogeeni	Plioseeni				2,588–5,332
Sinertävä, kylmä kausi, punertava, lämmin kausi.

Maapallon ilmasto on viilentynyt kymmeniä miljoonia vuosia kenotsooisella maailmankaudella jo ennen pleistoseenia. Jo oligoseenilla 33,5 ja 22,9 miljoonaa vuotta sitten Maan jäätiköt kasvoivat merkittävästi.

Yleinen ilmasto on vuosimiljoonien kuluessa aaltoillut ja Neogeenikaudella noin viimeiset 20 miljoonaa vuotta kiihtyvällä vauhdilla kylmentynyt ja kuivunut. Ruohostot, aavikot ja jäätiköt ovat laajentuneet.

Ilmastonmuutoksen syynä on ollut mannerliikuntojen aiheuttamat muutokset merivirroissa. Tertiäärikauden ilmasto oli hitaassa viilenemisen tilassa myöhäisellä oligoseenikaudella, keski-mioseenikaudella lämpeni ja viileneminen alkoi 14,5 miljoonaa vuotta sitten. Myöhäisellä plioseenikaudella alkoi esiintyä suurempia lämpötilan vaihteluita.

Lämpötila notkahti hetkeksi alas noin 22,9 miljoonaa vuotta sitten ns Mi-1-viilenemisessä.

Mioseenikauden alkupuolella koettiin voimakas lämpötilan nousu 17–14,5 miljoonaa vuotta sitten. Alaskassa kasvoi tuolloin lehtimetsää.

Maapallo jäähtyi melko nopeasti noin 14,5-13,7 miljoonaa vuotta sittemn jolloin Etelämantereen ympärillä alkoi pyöriä kylmä merivirta.

Lisäksi lumenvalkoinen Etelämanner heijasti Auringon säteilyä pois. Euroopan palmut alkoivat hiljalleen vetäytyä etelään. Alaskan lehtimetsät katosivat. Samalla ilmasto kuivui ja suuret ruohotasangot levittäytyivät laajoille alueille. Etelämanner jäätyi itäieltä osaltaam noin 13-11 miljoonaa vuotta sitten, kokonaan viimeistään 7-6 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä ajoi maapallon keskilämpötilaa alas. Samaan aikaan merenpinta laski 14–11 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen jäätyessä ja Uuden Seelannin lämpötilan liukuessa alas viitisen astetta.

Niinpä noin 12 miljoonaa vuotta sitten oli käynnistynyt hidas putoaminen kohti jääkautta. Islanti jäähtyi huomattavasti 10 miljoonaa vuotta sitten, ja Alaskassa ja Andeilla oli pieniä vuoristojäätiköitä jo 10–6 miljoonaa vuotta sitten.

Noin 9 miljoonaa vuotta sitten Tiibet ja Himalaja nousivat jonkun verran ylös jäähdyttäen maapalloa. 8,5 miljoonaa vuotta sitten Maan ilmakehän hiilidioksidimäärän aleneminen kiihtyi merkittävästi. Noin 8,5 ja varsinkin 8 miljoonaa vuotta sitten lämpötila romahti hieman kaksi kertaa, mutta palautui molemmilla kerroilla takaisin. 8 miljoonaa vuotta sitten Etelämentereen jääkakku alkoi olla nykyisenlainen. Assian monsuuni ilmestyi selvästi näkyviin kerrostumiin. Samaan aikaan ilmaston pitkäjaksoiset vaihtelut voimistuivat. Aasian ilmasto kuivui hetkellisesti noin 7,5 miljoonaa vuotta sitten samaan aikaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kiihtyvän laskun kanssa, mutta palautui pien ennalleen. Jäätä ajelehti pohjoisella pallonpuoliskolla jo 7 miljoonaa vuotta sitten ja Grönlannin eteläosa jäätyi noin 5 miljoonaa vuotta sitten. 6 miljoonaa vuotta sitten ajelehtivan jään määrä näkyi geologisesti katsoen hetken meren kerrostumissa hiekkana. 6–5 miljoonaa vuotta sitten oli Islannissa luultavasti jäätiköitä, joiden läpimitta oli kolmasosa nykyisten läpimitasta. Seuraavalla plioseenikaudella alkoi ilmestyä pohjoiselle napaseudulle ja korkeiden vuorten huipulle varmasti ja yhä tiheämmin jäätiköitä 5,5–4,5 miljoonaa vuotta sitten. Vielä 5 miljoonaa vuotta sitten kasvoi hetken palmuja Alppien pohjoispuolella Euroopassa. Merijäätä oli hiukan kahteen otteeseen 4,8 ja 4,2 miljoonaa vuotta sitten. Noin 4,0 miljoonaa vuotta sitten ollut merijää viittaa mereen päättyviin vuoristojäätiköihin Grönlannissa ja/tai Skandinaviassa. Näihin aikoihin ehkä Beringinsalmi avautui. 4,2 miljoonaa vuotta sitten Saharan pölymäärä kasvoi äkkiä (viittaa aavikon laajenemiseen, ilmaston kylmenemiseen ja kuivumiseen).

Viimeinen jääkausijakso liittyy lähinnä päiväntasaajaa kiertävän lämpimän merivirran katkeamiseen kokonaan Panaman kannaksen sulkeutuessa merenpinnan laskun takia noin 4,5 tai 3,1 miljoonaa vuotta sitten. Maapalloa viilensi myös mm. Tiibetin ylängön yhä jatkuva kohoaminen. Silti Maa oli vielä plioseenikaudella lämpimässä tilassa, ja 3,2–4,6 tai 3–4 miljoonaa vuotta sitten erityisen lämmin, mutta esim. Islannissa oli erään olettamuksen mukaan 3–4 Mvs ajoittain jäätiköitä, joiden läpimitta oli puolet nykyisestä.

Himalajan ja Tiibetin alue nousi noin 3,75 miljoonaa vuotta sitten. Jotkut lähteet väittävät Panaman kannaksen menneen tällöin kiinni. Tällöin ilmasto kuivui merkittävästi ja merenpinnan korkeusvaihtelut voimistuivat. Tämä viittaa joidenkin napajäätiköiden kasvuun. Pohjois-Grönlanti jäätyi 3,5–3 miljoonaa vuotta sitten.

Noin 3,3 (3,3–3,37) miljoonaa vuotta sitten koettiin lämpötilan äkillinen putoaminen kylmemmäksi kuin koskaan kenotsooisella maailmankaudella. Putoaminen oli kaksiosainen. Tällöin pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköt laajenivat merkittävästi. Koillis-Islannissa syntyi jäätiköiden voimalla tilliittejä noin 3,2–3,1 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan 3,2–3,0 miljoonaa vuotta sitten Luoteis-Välimeren kostean ilmanalan sypressit korvautuivat tammilla ja muilla kuivuutta ja vuodenaikavaihteluja sietävillä lajeilla. Samoihin aikoihin Luoteis-Euroopan palmut hävisivät Branussumian-kauden päättyessä. Välimeren seudun meriveden lämpötila laski 2–4 °C.

Voidaan sanoa ilmaston olleen 3,2 miljoonaa vuotta sitten yleensä lämpimämpi kuin pleistoseenilla. Noin 3,1 miljoonaa vuotta sitten alkoi näkyä selviä Milankovichin jaksoja (Maan akselin kiertymisestä, akselikallistumasta jne. johtuvia vaihteluja Maan lämpötilakäyrässä).

[muokkaa] Voimistuva heiluriliike

Viimeistään 2,9 miljoonan vuoden takaisissa merenpohjanäytteissä näkyy Dansgaard-Oeschgerin tapahtumia, jotka viittaavat suurehkoon jäätiköitymiseen. Todellinen kylmeneminen lähti käyntiin noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ajelehtivan jään määrä lisääntyi merkittävästi esimerkiksi Grönlannin jäätikön puskiessa jäävuoria mereen, jotka kantoivat merenpohjaan jäästä irronnutta soraa. 2,7 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi ilmastokäyrään maan selvästi näkyvä akselikallistuman vaihelusta johtuva 41 000 vuoden jakso. Tällöin Panaman kannas oli mennyt kokonaan kiinni ja Atlantin suolapitoisuus noussut. Termohaliinikierto oli nykyisen kaltainen. Samoihin aikoihin noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten suosypressimetsät (laji Taxodium) hävisivät Ranskan seuduilta, mutta ne olivat alkaneet harventua jo 3 miljoonaa vuotta sitten. Tämä liittyi ilmaston kuivumiseen ja lopulta kylmenemiseen. Tammi ja mänty tulivat suosypressien tilalle. Jäätiköt laajenivat merkittävästi pohjoisella pallonpuoliskolla 2,75–2,5 miljoonaa vuotta sitten. 2,55 miljoonaa vuotta sitten alkoi Pretegelen-kylmäkausi (Prätegelen, Pretiglian, Pre-Ludhamian eli Kaltenhorn-kryomeeri). Heinäkuun keskilämpötila romahti Hollannissa kolmeksi jaksoksi tundralämpötiloihin noin +6 °C:hen. Keski-Eurooppaan tulivat boreaaliset tai subarktiset olot. Mutta vielä 2,7–2,4 miljoonaa vuotta sitten ajoittaiset jäätiköt olivat melko pieniä. Samoihin aikoihin Euroopan eläimistöön ilmestyi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten arolajistoa. 2,5 miljoonaa vuotta sitten ilmasto viileni nopeasti, palautui ja alkoi taas viiletä. Ainakin Norjan vuoristo jäätyi tällöin kokonaan, ja jää saattoi levitä laajemmallekin. Viimeistään 2,4 miljoonaa vuotta sitten meren sedimenteistä päätellen jäätiköiden kielekkeet purkivat jäätä mereen ja Grönlantiin oli kasvanut valtava jääkupu. 2,4 miljoonaa vuotta sitten Alaskassa oli tundraa merenpinnan lähellä. Välimerellä yleistyi viileän ilmanalan planktoneliö Neogloboquadrina atlantica 2,4 ja 2,35 miljoonaa vuotta sitten. Kylmä Pretegelen päättyi 2,45 miljoonaa vuotta sitten, mutta ilmastoheiluri palautti kylmän jo noin 2,2 miljoonaa vuotta sitten. 2,4–2,3 miljoonaa vuotta sitten ajoittaiset jäätiköt laajenivat huomattavasti ja 2,3–1,5 miljoonaa vuotta sitten näkyi pääasiallisena jäätiköitymisen syynä maan kaltevuudesta johtuva 41 000 vuoden vaihtelu.

Calabrium-kauden alussa alkoi Italian kerrostumissa esiintyä kylmästä jääkautisesta ilmastosta kertovia simpukoita, esim. nykyään Pohjois-Norjassa viihtyvää laji Arctica islandica. Noin 2,3 miljoonaa vuotta sitten lämpötilat romahtivat Hollannissa, ja lauhkean vyöhykkeet metsät hävisivät. Koivu ja mänty sekä leppä ja arot valtasivat alaa. Jäätiköt laajenivat pohjoisella pallonpuoliskolla erään tiedon mukaan voimakkaasti noin 2,4–2,3 miljoonaa vuotta sitten, jolloin mm. Grönlantiin levisi mannerjää. 2,4 miljoonaa vuotta sitten hävisi subtrooppinen kasvillisuus Englannista. Samalla 2,3 miljoonaa vuotta sitten hävisivät Luoteis-Euroopasta lämpimän ilmaston lajit Pseudolarix (kultalehtikuusi), Liquidambar (ambrapuut) ja Zelkova (kaukasianjalava ). Luultavasti kuivumisen tai ehkä myös jonkun muun katastrofin takia hävisi 15 % Euroopan maanisäkkäistä noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Suuria jäätiköitä oli 2,1 ja 1,9 miljoonaa vuotta sitten, pienempiä 2,2 ja hyvin pieniä 2,0 miljoonaa vuotta sitten.

Jääkaudet ovat mahdollisia mm. Golfvirran kosteutta kuljettavan vaikutuksen ansiosta. Viimeistään 1,8–1,6 miljoonaa vuotta sitten ilmasto viileni jääkauden kynnykselle. Noin 1,65 miljoonaa vuotta sitten oli taas suuria jäätiköitä Islannissa, vallitsi Eburon-jääkausi. Alpeille ilmestyi vuoristojäätiköitä, samoin läntiseen Pohjois-Amerikkaan. Mutta ilmasto lämpeni pian takaisin. Oli käynnistynyt kylmenevän ja kuivenevan ja lämpimän ja kostean ilmaston voimistuva aaltoliike. Jääkaudet pitenivät ajan mukana, syynä on pidetty mm. ilmakehän hiilidioksidimäärän alemista, joka on laskenut viimeiset 10 miljoonaa vuotta. Meren pinnan korkeus vaihteli ilmaston mukaan. Tiglian-lämpökaudella oli Calabrian-rantaviiva.

[muokkaa] Suuret jääkaudet

Ehkä 1,05, viimeistään 0,9 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi ilmastokäyrään voimistuva 100 000 vuoden suuri jääkausijakso joka liittyy maan radan soikeuden muutoksiin. Noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten Pohjoinen jäämeri jäätyi ympärivuotisesti ja viimeistään noin 0,87 miljoonaa vuotta sitten valtavan suuria jäätiköitä levittäytyi Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Jäätiköt ovat levittäytyneet Pohjoiselle pallonpuoliskolle laajalle alueelle jäänäytteiden mukaan 8 kertaa, moreeni- ja kerrostumalöytöjen mukaan varmasti 5 kertaa. Vanhin varma suurjäätiköityminen on MIS 22 Dorst noin 0,87 mvs tai Bavel/Elbe. Jäätiköiden levittäytyminen laajalle alueelle vaatii rajua lämpötilan laskua. Jos heinäkuun keskilämpötila laskisi 8 °C, jäätiköt olisivat huomattavasti suppeampia kuin jos lämpötila laskisi kaksi kertaa enemmän, 16 °C. Suuret jäätiköt vaativat lämpötilan tuntuvaa pudotusta. Näin vaikka lämpötila viileni melko paljon pleistoseenin alkupuolella, ei syntynyt hyvin suuria jäätiköitä.

Jääkausijaksojen pituus vaihtelee eri näytteistä mitatuissa eri aikoina. Esim. lössikerrostumat ja merenpohjan sedimentit antavat erilaisia tietoja. Erityisen syviä 100 000 vuoden vaihtelut alkoivat olla 600 000 vuotta sitten, mutta ovat sittemmin hieman madaltuneet eli viimeinen jääkausi ei ollut niin kylmä kuin edelliset. Varhaisella pleistoseenilla noin 2,7–1,25 miljoonaa vuotta sitten hallitsi Maan ilmastoa 41 000 vuoden jakso. Kausi, jolloin 100 000 vuoden jaksot ja 41 000 vuoden jaksot olivat yhtä voimakkaita, oli 1,25 miljoonaa–600 000 vuotta sitten. 100 000 vuoden jakso vaihtelee välillä 80 000–120 000 vuotta.

[muokkaa] Pleistoseenikauden eläimistö

Pleistoseenikaudelle oli tyypillistä ihmisen nopea evoluutio. Pleistoseenina eli monia sukupuuttoon kuolleita jättimäisiä eläimiä. Kauden päättyessä tapahtui ilmeisesti ihmisen aiheuttama jättimäisten eläinten joukkosukupuutto. Tämä viime jääkauden päättymisen aikainen joukkosukupuutto tapahtui Euroopassa ja Amerikassa ja liittynee nykyihmisen metsästystoimintaan.

Pleistoseenia edeltävän plioseenikauden lopussa Euroopassa eli Villafrancium-lajisto joka säilyi pitkälle pleistoseenikaudellakin, vaikka ilmasto viilenikin. Oli kolmivarpaista Hipparion-hevosia, luolaleijonia, alkuhärkiä, norsuja jne. Pleistoseenin muutokset olivat suuria. Nykyisen kaltainen hevonen ilmestyi. Mammutti kehittyi etelänmammutista aromammutiksi ja lopulta villamammutiksi.

Suuria kissaeläimiä eri puolilla maailmaa olivat mm. kissaeläimiä hieman alkeellisemman Macharodontinae-suvun sapelihammaskissat Megantereon, Homotherium, Dinobastis ja Smilodon. Dinofelis-sapelihammaskissa eli kauden alussa. Kaudella tulivat kuvaan mukaan nykyaikaisen Felinae-alaheimon kissaeläimet, eli mm. leopardi, puuma, ilves.

Väitetään jääkauden kiihdyttäneen evoluutiota siten, että jääkaudella evoluutiovauhti oli yksi laji puolessa miljoonassa vuodessa, mutta alkuplioseenilla 2 miljoonaa vuotta. Jääkausia edeltävällä Villafranchium-kaudella eläimistö vaihteli metsä- ja arolajiston välillä. Arokausina oli antilooppeja, hevosia ja gepardeja, metsäkausina peuroja, villisikoja ja karhuja. Tegelen-lämpökaudella (ja Donau-jääkaudella?) oli etelännorsuja, etruskikarhuja, jättiläishyeenoja. Waal-lämpökaudella oli Englannissa etelännorsuja, ensimmäiset aromammutit, leveäotsahirvi jne. Cromer-lämpökaudella noin 500 000 vuotta sitten oli Englannissa virtahepoja, magotteja, luolakarhuja, jättileijonia, etelännorsuja ja heidelberginihmisiä, joiden kulttuuri oli Abbeville-käsikirveskulttuuri.

Tiglian-lämpökaudella noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten oli vielä etruskikarhuja ja ehkä jo Ursus americanus-karhujakin, mutta Waal-lämpökaudella kehittyneempi Ursus savini ja Ursus thibetianus ja Ursus americanus-karhuja noin miljoona vuotta sitten.

Jääkauden tyypillinen uusi tulokas oli mammutti ja myskihärkä oli tyypillinen jääkauden laji joka ilmestyi jo varhaisella Günz-jääkaudella (yli 600 000 vuotta sitten), samoin peura ja tunturisopuli, kaulussopuli ja lapinmyyrä. Mindel-jääkaudella 400 000 vuotta sitten tuli jättiläishirvi, villsarvikuono, ahma ja naali ja luolakarhu sekä nykyinen ruskea karhu ja jättiaromamutti. Noin 300 000 vuotta sitten Holstein-kaudella kehittyi luolakarhu Ursus spelaeus. Samoihin aikoihin oli nykyisenlaisia Ursus arctos-karhuja. Tämä nykykarhu lienee eronnut luolakarhun kehityslinjasta 1,5 miljoonaa vuotta sitten Tiglian-kaudella. Metsäjänis kehittyi Riss-jääkaudella joka oli alle 300 000 vuotta sitten. Riss-jääkaudella oli mammutteja, villasarvikuonoja, arobiisoneja, arosarvikuonoja sekä muita kylmässä viihtyviä tai pohjoisia lajeja. Ihmisen kulttuuri oli Acheul-käsikirveskulttuuria ja Clacton-levykirveskulttuuria. Eem-lämpökaudella oli Englannissa virtahepoja, metsänorsuja ja Merckin sarvikuonoja. Jääkarhu näyttää kehittyneen vasta viimeisellä Veiksel-jääkaudella alle 100 000 vuotta sitten. Myskihärkä levisi Uuteen maailmaan vasta viime jääkaudella. Veiksel-jääkaudelle tyypillisiä olivat arobiisoni, mammutti, villasarvikuono, peura, jättiläishirvi, luolakarhu, luolahyeena, luolaleijona ja naali. Veiksel-jääkauden alkupuolinen ihminen oli neandertalinihminen, jääkauden keskivaiheen ja loppuvaiheen ihminen nykyihminen. Nykyihminen saapui Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten.

Amerikassa eli vielä pleistoseenillakin monen metrin korkuisia jättiläislaiskiaisia. Biisoni saapui Amerikkaan Riss-jääkaudella.

Pleistoseenikauden lopussa ja holoseenin alussa hävisi monia jättimäisiä eläimiä ihmisen metsästystoiminnan ja ilmastonmuutoksen ja ehkä tautien takia. Ihmisten uskotaan metsästäneen megafaunasta mm. mammutit, joiden poikasia sapelihammaskissat söivät. Amerikassa hävisivät mastodontit, jättiläislaiskiaiset ja jättiläisvyötiäiset (glyptodontit Glyptodon). Eritysen paha joukkosukupuutto tapahtui Pohjois-Amerikassa, jossa kamelit ja hevoset hävisivät.

[muokkaa] Pleistoseenikauden jako

Pleistoseenikauden jako perustuu mm. merenpohjasta Grönlannin je Etelämantereen jäästä porattuihin näytteisiin, joiden kerrostumista päätellään jääkausijaksot.

Vanhin pleistoseeni 2,3–0,9 Prä-Tegelen,Tegelen,Eburon, Waal
- Waal(ian) 1,35–0,9 (1,2-1,0 Mvs)
- Eburon(ian) 1,6–1,35 = Donau I-II, Weybourne
- Tegelen (Tiglian) - kompleksi lämmin 2,3–1,6
- Prätegelen (Pretegelen,Praetiglian,Pretiglian) = Brüggen,Biber kylmä 2,6/2,5–2,3

Alpeilla jääkaudet menevät Amper-Atter-Biber-Donau-Günz-((Haslach))-Mindel-Riss-Würm. Pohjois-Saksassa ne menevät Prä-Tegelen-(Tegelen)-Eburon-(Waal)-Menap-(Cromer)-Elster-(Holstein) Saale-(Eem)-Weichsel. Lämpimät välikaudet suluissa, kaksoissuluissa joissain tarkasteluissa esiintyvä kausi. Monesti nämä kaudet kytketään suoraan toisiinsa siten että Eburon vastaa Donauta, Mindel Elsteriä.

Alla olevan pohjalta saa kuvan siitä, miten hajanaisia tiedot ovat eri lähteiden mukaan: Günzin ja Mindelin välissä on joillain alueilla Alpeilla Haslach-jääkausi. Gunz, Haslach ja Mindel muodostavat Deckenin. Deckshotter jakautuu Donauhun ja Biberiin (Menap, Eburon) ja siinä on mukana myös mahdollisesti ylä-Tegelen. Erään oletuksen mukana Weybourne olisi sama kuin Günz.

--> Ajat miljoonaa vuotta sitten.

Myöhäispleistoseeni 0,126–0,0115 Nykyihminen
Keskipleistoseeni 0,781–0,126 Suuret jääkaudet
Varhaispleistoseeni 1,806–0,781 Varhaisimmat ihmislajit

Epookki		Aika (Mvs)
Holoseeni		0 - 0,0115
Pleistoseeni	Veiksel-jääkausi	0,0115 - 0,11
	Eem-interglasiaali	0,11 - 0,15
	Saale-jääkausi	0,15 - 0,38
	Holstein-interglasiaali	0,38 - 0,40
	Elster-jääkausi	0,40 - 0,42/0,5?
	Cromer-kausi	0,42 (0,5?) - 0,85 (0,8?)
	Bavel-kausi	0,85 - 1,07
	Menap-jääkausi	1,07 - 1,20
	Waal-lämpökausi	1,20 - 1,45
	Eburon-jääkausi	1,45 - 1,80 (tai n.1,3-1,6)
Plioseeni	Tiglien-lämpö	1,80 - 2,40
	Pretiglien-jääkausi	2,40 - 2,588 (tai n. 2,3-2,15)
	Piacenzian (Reuver)	2,588 - 3,60
	Zanclian	3,60 - 5,332

[muokkaa] Jääkausen nimet eri seuduilla

Eri seutujen jääkausien yhteen sovittamisessa on suuria ongelmia varsinkin varhaisten jäätiköitymisten osalta.

Viimeiset jääkaudet ovat

Alpeilla: (Amper-Atter)-Biber-Donau-Günz-(Haslach eli Haßlach)-Mindel-Riss eli Riß-Würm,

ja myös Paar ja Roth. Monet jääkausista kuten Haslach ja Donau perustuvat kiistanalaisiin todisteisiin. Varmasti todistettuja ovat Günz, Mindel, Riss ja Würm.

Pohjois-Euroopassa: Pretegelen-Eburon-Menap-Elster-Saale-Veiksel (Weichsel, Weichselian).
Amerikassa Nebraskan-Kansan-Illinoian-Wisconsinan.
Englannissa: Waltonian (viileä 2,5 Mvs)-Thurnian (kylmä)-Baventian (kylmä 1,6 Mvs)-Pre-Pastonian (ainakin 2 kylmää kautta)-Beestonian-Anglian-Wolstonian-Devensian

Laaja jäätiköityminen alkoi happi-isotooppivaiheesta MIS22 joka oli noin 900000 vuotta sitten.

[muokkaa] Pleistoseenikauden jääkaudet

[muokkaa] Viimeisimmät jääkaudet

Jääkausi numero	Nimi Alpeilla	Nimi Pohjois-Amerikassa	Nimi Euroopassa	Nimi Isossa-Britanniassa	Interglasiaali/Jääkausi	Jakso tvs	MIS
				Flanderi (Flandrian) holoseeni	interglasiaali	nyt – 12	MIS1
1^st	Würm	Wisconsinan	Veiksel (Weichsel) tai Vistula	Devensian	jääkausi	15 – 70	MIS2-4 & 5a-d
	Riss-Würm	Sangamon	Eem	Ipswichian	interglasiaali	110 – 130	MIS5e
2^s	Riss (Riß)	Illinoian	Saale	Gipping eli Wolstonian	jääkausi	125 – 200	MIS6
	Mindel-Riss	Yarmouth	Holstein	Hoxnian	monia interglasiaaleja?	200 – 425	MIS7
3^s – 6^s	Mindel	Kansan	Elster	Anglian	jääkausi(a)	240 – 455
	Günz-Mindel	Aftonian		Cromerian, Cromer	interglasiaaleja	455 – 620
7^s	Günz	Nebraskan	Menap (Menapian)?	Beestonian?	jääkausi	620 – 680

[muokkaa] Jääkaudet ja happi-isotooppivaiheet

Huomautuksia ja lisäyksiä: Laajimmat jääkaudet olivat MIS 2, 6 ja 12 lämpimimmät interglasiaalit MIS 1, 5, 9 ja 11.

MIS19 on Cromer-interglasiaali I:ssä , jolloin tapahtui magneettikentän kääntyminen Brunhes-Matuyama noin 0,78 miljoonaa vuotta sitten. Se on kiinnekohta monien moreenien ajoituksessa.

MIS54:stä eteenpäin 1,55 miljoonaa vuotta sitten ilmasto vaihteli kylmästä lämpimään melko lyhyessä jaksossa. Hieman suurempia jäätiköitymisiä alkoi tapahtua MIS36:sta lähtien noin 1,2 miljoonaa vuotta sitten, jolloin alkoi Menap-jääkausi. Ensimmäinen suurjäätiköityminen oli MIS22 0,87 Mvs eli 870000 vuotta sitten. Pleistoseenin kylmimmät jäätiköitymiset olivat välillä MIS22-MIS12 0,87-0,43 Mvs.

[muokkaa] Viimeinen jääkausijakso tarkemmin

Alla on yritetty tehdä tarkkaa taulukkoa viimeisestä jääkausijaksosta eri puolilla maailmaa.

tyyppi	tuhatta vuotta sitten	MIS	Pohjois-Eurooppa, Alankomaat	Englanti	Alpit	USA	Venäjä	Puola
Jää	75-10	2-4d	Veiksel	Devensian	Würm	Wisconsinan	Varsova	Vistula
Lämmin	130-75	5e	Eem	Ipswichian	Riss-Würm	Sangamon	Mikulino	?
Lämmin	190-130	6	Saale/Warthe	Wolstonian	Riss (myöhäinen)	Illinoian (myöh)	Dnepr/Moscow	?
Lämmin	250-190	7	Saale/Drenthe väli	Wolstonian	?	Illinoian (myöh)	Dnepr/Odintsovo	?
Kylmä	300-250	8	Saale/Drenthe	Wolstonian	Varh Riss tai Mindel?	Illinoian (varh)	Dnepr/Dnepr	?
Lämmin	340-300	9	Holstein-interglasiaali:Domnitz/Wacken	Hoxnian	Varh Riss tai Mindel?	Pre-Illinoian	Dnepr/Romny	?
Jää (pieni)	350-340	10	Holstein-interglasiaali:Fühne/Mehleck-jäätiköityminen	Hoxnian	Esi-Riss?	Pre-Illinoian A	Pronya	?
Lämmin	430-350	11	Holstein-interglasiaali:Holstein(varsinainen)/Muldsberg	Hoxnian	Esi-Riss?	Pre-Illinoian A (Blanco?)	Likhvin	?
Laaja jää	480-430	12	Elster-jääkausi:Elster 1	Anglian	Myöh Mindel/Don?	Pre-Illinoian B	Oka	?
Lämmin	510-480	13	Elster/välikausi:Elster 1/2	Cromer	Myöh Mindel/Don?	Pre-Illinoian B/C lämpö	Oka	?
Jää	560-510	14	Elster/välikausi:Elster 2	Cromer	Varh Mindel/Don?	Pre-Illinoian C	Oka	?
Lämmin	630-560	15	*Cromer IV(Noordbergum)	Cromer IV	?	Pre-Illinoian D/C väli	Berezinai (Esi-Oka)	?
Jäätikkö, laaja	690-630	16	Cromer Jäätikkö Glacial C, Don(ian)	Happisburgh	Günz	Pre-Illinoian D	Berezinai (Esi-Oka	?
Lämmin	720-690	17	Cromer interglasiaali interglacial III (Rosmalen)	öö	?	Pre-Illinoian D/E välikausi	Berezinai (Esi-Oka	?
Jää	780-720	18	Cromer jäätiköityminen Glacial B Donau	öö	?	Pre-Illinoian E jääkausi	Berezinai (Esi-Oka	?
Lämmin	780-720	19	Cromer interglasiaali II (Westerhoven)	öö	?	Pre-Illinoian E/F välikausi	Berezinai (Esi-Oka	?
Jää	780-720	20	Cromer Glacial A (Helme)	öö	Varhainen Günz	Pre-Illinoian F jääkausi	Berezinai (Esi-Oka	?
Lämmin	850(?)-780	21	Cromer Interglasiaali 1 (Astern, Waardenburg)	?	?	Pre-Illinoian F/G välikausi	Berezinai (Esi-Oka	?
Jää	900-850(?)	22	Bavelian/Dorst	?	?	Pre-Illinoian G jääkausi	?	?
Lämmin	(?)	?	Bavelian/Leerdam	?	?	?	?	?
Jää	(?)	?	Bavelian/Linge	?	?	?	?	?
Lämmin	(?)	?	Bavelian/Bavel	?	?	?	?	?
Jää/Lämmin	1200-1070	?	Menapian	Günz	Nebraskan	Menap	?	?
Lämmin	(?)	?	Waalian	?	?	?	?	?
Jää	(?)	?	Eburonian	?	?	?	?	?
Lämmin	(?)	?	Eburonian	?	?	?	?	?
Jää/Lämmin	(?)	?	Eburonian	Eburon-Weybourne=Donau?	?	Pre-Illinoian H	?	?
Lämmin	(?)	?	Eburonian	Beestonian?	?	?	?	?
Jää	(?)	?	Eburonian	Beestonian	?	Pre-Illinoian I	?	?
Lämmin	(?)	?	Tiglian C5-6	Pastonian	?	?	?	?
Jää	(1600?)	?	Tiglian C-4C	Pre-Pastonian/Baventian	?	?	?	?
Lämmin	(?)	?	Tiglian C1-4B	Bramertonian/Antian	?	?	?	?
Jää	(?)	?	Tiglian B	Thurnian	?	Pre-Illinoian J	?	?
Lämmin	(?)	103?	Tiglian A	Ludhamian	?	?	?	?
Kylmä, jäätiköitä Alpeilla?	n. 2200-2700	104	Praetiglian/Prätegelen/Biber/Bieber?/Brüggen	Pre-Ludhamian	?	?	?	?
Lämmin	(?)	?	Plioseeni/Reuverian	?	?	?	?	?
Viileä	2500	?	Plioseeni?	Waltonian, Red Crag	?	?	?	?

Jääkausi: kausi, jolloin on jäätiköitä tai jäätiköt ovat nykyistä laajemmat.
Interglasiaali: jääkausien välillä oleva jäätön kausi.
Interstadiaali: jääkauden jäätiköitymisten keskellä oleva lämpimähkö kausi.
Jäätiköityminen: jääkauden kausi, jolloin jäätikkö on laajana.
Intervalli: lyhyt, matala lämpeneminen.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteitä

The Dawn of The Quaternary, Th. van Kolfschoten, P.L. Gibbard, 1996

[muokkaa] Aiheesta muualla

Quaternary Geology

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.