Pingviinit
Wikipedia
| Pingviinit | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Patagonianpingviini | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Suvut | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Pingviinit Wikispeciesissä |
Pingviinit (Spheniscidae) on lintujen heimo, jota tavataan eteläisellä pallonpuoliskolla. Pingviinejä ei esiinny ainoastaan kylmässä ilmastossa, Etelämantereella ja Eteläisellä jäämerellä, vaan jopa tropiikissa. Galápagossaarten pingviinit ylittävät jopa päiväntasaajan ruuanhakumatkoillaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ruumiinrakenne
Maalla pingviinit liikkuvat kömpelösti taapertaen tai hyppien. Jos alustana on lunta tai jäätä eläimet voivat liukua vatsallaan päästäkseen nopeammin eteenpäin. Pingviinit ovat lentokyvyttömiä ja niiden siipiä ei voi taittaa ruuminmyötäiseksi, joten ne ovat jatkuvasti esillä. Niiden ominaisuuksia ovat muun muassa lyhyt pyrstö, evämäiset siivet ja lyhyet uimajalat. Pingviinit osaavat uida ja sukeltaa erinomaisesti käyttämällä siipiään airoina ja räpylöillään ohjastaen sekä jarruttaen. Eläinten ruumis on kolmen tiiviin höyhenkerroksen peitossa. Höyhenet ovat rasvaisia ja hylkivät vettä pitäen ihon kuivana. Lyhyet höyhenet myös pitävät pingviinin kehon tuottaman lämmön allaan. Myös rasvakerros suojaa eläimiä ilman ja veden kylmyydeltä.
Suurin pingviinilajeista on keisaripingviini: aikuiset kasvavat 120 senttiä pitkiksi ja 30-40 kilogramman painoisiksi. Suurimmat lajit kestävät pieniä paremmin kylmää, ja niitä tavataan kylmimmillä alueilla. Pienimmäksi lajiksi on mitattu sinipingviini, joka kasvaa noin 40 sentin pituiseksi ja painaa vain runsaan kilon.
[muokkaa] Ravinto
Ravinnokseen pingviinit hankkivat kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Muun muassa kuningas- ja keisaripingviinit sukeltavat usein hyvin syvälle etsiessään mustekaloja. Ne voivat viettää jopa 15 minuuttia veden alla ja sukellussyvyys saattaa olla yli 250 metrin. Kaikki pingviinit eivät syö vuoden ympäri, vaan lisääntymiskautena ne saattavat olla syömättä useita viikkoja. Keisaripingviinit eivät syö moniin kuukausiin. Tänä aikana pingviinit käyttävät kehoonsa kerättyjä rasvavarastoja ravintonaan ja saattavat laihtua puoleen aiemmasta painostaan.
[muokkaa] Lisääntyminen
Lämpimillä alueilla elävät pingviinit saattavat lisääntyä kahdesti vuodessa, mutta suurin osa lisääntyy eteläisen pallonpuoliskon keväällä (eli syys-lokakuussa). Munien lukumäärä on yleensä kaksi, mutta niistä vain toinen selviää poikaseksi asti. Hautomisaika vaihtelee 40 päivän tienoilla. Poikasten synnyttyä vanhemmat syöttävät niitä osittain sulattamallaan ruualla. Helmikuuhun mennessä poikaset kasvattavat aikuisten höyhenpeitteen ja lähtevät merelle palatakseen myöhemmin rakentamaan omaa pesäänsä.
[muokkaa] Lajeja
- Kuningaspingviinejä
- keisaripingviini (Aptenodytes forsteri)
- kuningaspingviini (Aptenodytes patagonicus)
- Töyhtöpingviinejä
- kalliotöyhtöpingviini (Eudyptes chrysocome)
- kultatöyhtöpingviini (Eudyptes chrysolophus)
- töyhtöpingviini (Eudyptes schlegeli)
- vuonopingviini (Eudyptes pachyrhynchus)
- Sinipingviinejä
- sinipingviini (Eudyptula minor)
- Keltasilmäpingviinejä
- keltasilmäpingviini (Megadyptes antipodes)
- Mustapääpingviinejä
- jääpingviini (Pygoscelis adeliae)
- myssypingviini (Pygoscelis antarctica)
- valkokulmapingviini (Pygoscelis papua)
- Juovapingviinejä
- galapagosinpingviini (Spheniscus mendiculus)
- patagonianpingviini (Spheniscus magellanicus)
[muokkaa] Lähteet
- Koko perheen eläinkirja, Gummerus (1991)
