Pikku-uikku
Wikipedia
| Pikku-uikku | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Tachybaptus ruficollis (Pallas, 1764) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pikku-uikku Wikispeciesissä |
Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Erittäin pieni. Kesäpuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula. Alaperä on vaalea mikä näkyy etenkin katsottaessa lintua takaa. Talvella tummahko, posket ruskeammat. Pituus 25cm - 27cm, siipien kärkiväli 40cm, paino 120g - 300g.
[muokkaa] Levinneisyys
Pikku-uikun pesimäaluetta on Eurooppa, Aasia Uuteen Guineaan asti ja Afrikka. Siellä missä pesimäjärvi jäätyy, pikku-uikut muuttavat merenrantaan tai avoveden luo. Suomessa erittäin vähälukuinen siellä täällä Etelä-Suomessa. Ainakin osa havainnoista koskee vain harhailijoita. 1990-luvun lopulla pesiviä pareja arvioitiin olevan 5 - 20.** Euroopan pesimäkanta on 75 000 - 100 000 paria, joista Britteinsaarilla 5000 - 10 000. Venäjän kanta on 500 - 5000 ja Turkin 5000 - 50 000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevän kasvillisuuden keskellä järvien rannoilla. Hyvin piilotteleva ja jää helposti huomaamatta.
[muokkaa] Lisääntyminen
[muokkaa] Ravinto
Pikku-uikku on hyvä sukeltaja ja pyydystää ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.
[muokkaa] Lisää aiheesta
-
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
