Persianlahden sota
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Persianlahden sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Taistelijat | |||||||||
 Kuwait Yhdysvallat Saudi-Arabia Britannia Egypti Syyria Qatar Ranska Australia Kanada Bangladesh YK |
 Irak |
||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Norman Schwarzkopf |
Saddam Hussein |
||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
| 666 000 | 360 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
| 378 kuoli, 1 000 haavoittui | 25 000 kuoli, 75 000 haavoittui | ||||||||
Persianlahden sota eli operaatio Desert Storm (suom. Aavikkomyrsky) oli sota, joka käytiin Irakin ja Yhdysvaltojen kenraali Norman Schwarzkopfin johtaman monikansallisen liittouman välillä vuonna 1991. Sodan syynä oli Irakin hyökkäys Kuwaitiin, joka alkoi 2. elokuuta 1990.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Irak hyökkäsi Kuwaitiin, koska sillä oli historiallisia vaatimuksia Kuwaitia kohtaan, ja koska Irakin diktaattori Saddam Hussein halusi hallintaansa lisää öljyvaroja, sillä maa oli köyhtynyt huomattavasti Irakin-Iranin sodassa.
Irakin hyökkäys johti välittömästi YK:n turvallisuusneuvoston vaatimukseen Irakin joukkojen vetäytymiseksi ja Irakia vastaan asetettuihin talouspakotteisiin. Yhdysvallat ryhtyi myös pikaisesti lähettämään joukkoja Persianlahden alueelle, ilmoittaen joukkojen välittömäksi tehtäväksi Saudi-Arabian puolustamisen. Kun kansainvälisen yhteisön poliittinen painostus ei saanut Saddam Husseinia vetämään Irakin joukkoja Kuwaitista salli YK:n turvaneuvosto myös voimakeinot miehittäjän karkoittamiseksi maasta. Yhdysvallat kokosi seuraavien kuukausien aikana 34 maan liittouman Irakia vastaan ja siirsi Persianlahdelle yhteensä noin 500 000 sotilasta. 12. tammikuuta 1991 Yhdysvaltain kongressi antoi presidentille valtuudet sotilaallisen voiman käyttöön Irakin ajamiseksi Kuwaitista.
[muokkaa] Ilmasota
Liittouma käynnisti irakilaisten häätämiseksi Kuwaitista valtavan ilmapommituksen 17. tammikuuta 1991. Pommituksiin käytettiin risteilyohjuksia, rypälepommeja ja täsmäpommeja. Täsmäiskujen yleisyyden takia sotaa voi kutsua ensimmäiseksi hi-tech-sodaksi. Ilmapommitusten tehtävänä oli musertaa Irakin armeijan komentorakenne, ilmapuolustus ja taistelutahto. Hyökkäyksiä tehtiin sotilaskohteiden lisäksi myös joidenkin muihin strategisiin voimalaitoksiin, siltoihin, asevarikkoihin ja kemiallisten aseiden tuotantolaitoksiin.
Myös Irak käytti sodassa keskipitkän matkan ohjuksia ampuen niitä sotaan osallistumattoman Israelin siviilikohteisiin, lähinnä Tel Avivin kaupunkiin. Irakin ilmeisenä tarkoituksena oli sotkea Israel mukaan konfliktiin Irakin vihollisena ja saada sodassa arabimaiden tuki. Tässä Irak kuitenkin epäonnistui: Israel ei vastannut provokaatioon. Monet arabimaat tuomitsivat myös Irakin hyökkäyksen toista arabimaata, Kuwaitia, vastaan.
[muokkaa] Maasota
Helmikuun 24. Yhdysvaltain johtama liittouma käynnisti maahyökkäyksen, joka kukisti ilmaiskujen nujertaman Irakin armeijan varsin helposti ja ajoi sen pakosalle Kuwaitista. Vetäytyessään Irakin armeija tuhosi ja ryösti omaisuutta Kuwaitista, sytytti lukuisia öljylähteitä tuleen ja laski öljyä Persianlahteen.
Neuvostoliitto teki sodassa tulitaukoesityksen ja saikin tappion kärsineen Irakin lupaamaan vetää joukkonsa Kuwaitista. Liittouma ei esitystä tässä vaiheessa enää hyväksynyt vaan sen tavoitteena oli tuhota Saddam Husseinin sotilaallinen mahti ja Al-Kuwaitiin mottiin jäämässä olevat Irakin vakinaisen armeijan joukot, kansalliskaartilaiset (Saddam Husseinin eliittijoukot) sekä palestiinalaismilitantit. Irakilaisten (Al-)Kuwaitissa ollut armeijakunta alkoikin vetäytyä takaisin Irakiin yhtenä valtavana autosaattueena ja muutamana pienempänä saattueena.
Aavikolla kulkeva saattue oli erityisen helppo maali täydellisen ilmaherruuden saavuttaneelle liittoumalle, ja saattuetta tulittaneet nimittivätkin tapausta "kalkkunan ampumiseksi" (engl. Turkey shoot; yhdysvaltalainen sanonta, joka kuvaa erityisen helppoa maalitaulua). Kriitikkojen mielestä kyseessä ei ollut varsinaisesti taistelu vaan yksipuolinen tuhoaminen. Oman traagisen sävynsä tuovat saattueessa todennäköisesti olleet kuwaitilaiset panttivangit, ihmiskilvet.
Sotilaskalustoa, ajoneuvoja, ryöstösaaliista ja ihmisten palaneita ruumiita täynnä ollut kilometrien mittainen tieosuus tunnettiinkin pian nimellä Kuoleman moottoritie (engl. Highway of death). Tien varrelle jäänyt käyttökelpoinen omaisuus hävisi ryöstelijöiden ja keräilijöiden mukaan. Romut raivattiin tien sivuun. Kuolleet haudattiin lähistölle joukkohautoihin. Vainajien määrää ei tällöin laskettu. Autonromutkin on sittemmin siivottu pois omaan "joukkohautaansa".
Helmikuun 27. liittouman joukot ilmoittivat vapauttaneensa Kuwaitin ja 28. helmikuuta Yhdysvallat julisti sata tuntia kestäneen maasodan päätteeksi tulitauon.
Muukalaislegioona. Discoveryn tekemän dokumentin mukaan Ranskan muukalaislegioona osallistui myös operaatioon suojaamalla Amerikkalaisten sivustaa heidän edetessään. Operaation päätteeksi Kenraali Schwarzkopf sai legioonan komentajalta kortin jossa oli puhelinnumero. Hänelle kerrottiin että "Joudutpa pulaan missäpäin maailmaa tahansa, soita tähän numeroon ja me tulemme apuun". Hän ei kuitenkaan ehtinyt käyttää tarjottua apua, sillä hän on nykyisin eläkkeellä.
[muokkaa] Sotaa seuranneet kapinat
Persianlahden sodan jälkimainingeissa Irakin eteläosan šiiamuslimit ja pohjoisosan kurdit nousivat kapinaan olettaen saavansa tukea Yhdysvalloilta. Koska sitä ei tullut, Saddamin hallinto murskasi kapinan verisesti ja surmasi samalla kymmeniä tuhansia ihmisiä. Saddamin hallinnon kukistaminen sai odottaa vuoteen 2003 ja Irakin sotaan.
[muokkaa] Tappiot
Arviot Irakin armeijan menetyksistä vaihtelevat 20 000 ja 100 000 kuolleen välillä. Haavoittuneiden määrä on korkeimmillaan arvioitu 300 000:ksi, mutta todellinen luku lienee huomattavasti alempi. Irakin hallituksen ilmoituksen mukaan pommituksissa kuoli 2 300 irakilaista siviiliä.
Yhdysvaltain johtama liittouman tappiot olivat virallisen ilmoituksensa mukaan 378 kuollutta ja 1 000 haavoittunutta. Sodan jälkeisinä vuosina tuhannet Persianlahden sodan veteraanit ovat kärsineet Persianlahden syndroomasta, jonka syyksi on epäilty muun muassa altistumista kemiallisille aseille, käytettyjä köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia ja sotilaille annettuja pernaruttorokotteita. Persianlahden syndrooman syyt ja olemassaolo ovat yhä kiistanalaisia.
[muokkaa] Katso myös
