Pajulintu

Wikipedia

Pajulintu
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Kertut Sylviidae Suku: Uunilinnut Phylloscopus Laji: trochilus
Kaksiosainen nimi
Phylloscopus trochilus (Linnaeus, 1758)
Alalajit
P. t. acredula P. t. trochilus P. t. yakutensis
Katso myös
Pajulintu Wikispeciesissä   Pajulintu Commonsissa

Pajulintu (Phylloscopus trochilus) eli uunilintu on Suomen yleisin lintulaji, mutta vaatimattoman ulkonäkönsä ja piileskelevän elämäntapansa ansiosta se ei ole kovin tunnettu.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Pajulintu on kellanvihertävä, mahapuoli valkoinen, ja sen tunnistaa selvästi näkyvistä silmäjuovista. Vaaleat, rusehtavat jalat. Nuori lintu on alapuolelta keltainen. Pituus 11–13 cm, siipien kärkiväli 19 cm, paino noin 8–10 g.

 Ääni^? on vieno "hyyit", hieman hempeämpi kuin tiltaltin ääni.  Laulu^? on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon, mutta mollissa.^[1]

Vanhin suomalainen rengastettu pajulintu on ollut 6 vuotta 9 kuukautta 19 päivää vanha.^[2] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 11 vuoden 9 kuukauden ikäinen yksilö.^[3]

Vanhalla pajulinnulla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa. Sulkasadon kesto on noin 1½ kuukautta. Talvehtimisalueellaan sekä vanhat että nuoret pajulinnut sulkivat täydellisesti, joten keväällä niiden saapuessa Suomeen ei ikäluokkia voi erottaa toisistaan. Aikuinen pajulintu vaihtaa siis kaikki höyhenensä kahdesti vuodessa.^[4]

[muokkaa] Levinneisyys

Pesimisalueina Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä Aasia. Euroopassa arvioidaan olevan 35-46 miljoonaa paria.^[5] Suomessa pesii koko maassa 8–13 miljoonaa paria,^[6] ja pajulintu on Suomen runsain pesimälintu.^[7] Yleisimmän linnun paikkaa piti aiemmin peippo, mutta maiseman muutokset: soiden ojitus, laidunnuksen väheneminen ja rantojen pusikoituminen ovat suosineet pajulinnun pesimäympäristöjä^[8]. Pajulintu on yleinen koko maassa Tunturi-Lappia myöten, kun taas peippo on Etelä-Suomen runsain lintu.

Pajulintu on muuttolintu, jonka talvehtimisalueena on Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Arabian niemimaa. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, viimeisiä tavataan vielä lokakuun puolivälissä. Keväällä ensimmäiset saapuvat huhtikuun lopulla ja pääjoukot toukokuun puolivälin jälkeen ja muutto päättyy vähitellen juhannukseen mennessä.

Pajulinnusta on erotettu kolme alalajia: nimialalaji Phylloscopus trochilus trochilus, jota tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, itäsiperialainen Phylloscopus trochilus yakutensis, joka on päälajia suurempi ja harmaampi, ja Pohjois-Euroopan ja Länsi-Siperian Phylloscopus trochilus acredula, joka on näiden kahden väliltä.^[9]

[muokkaa] Elinympäristö

Kaikenlaiset metsät, joissa on seassa lehtipuita ja riittävästi suojaavaa aluskasvillisuutta. Myös pensaikot, puutarhat ja pihat ulkosaaristoa ja tunturikoivikoita myöten.^[10]

[muokkaa] Lisääntyminen

Pajulintu tekee uunimaisen pesänsä maahan, tavallisesti mättään tai kannon kupeeseen. Kulkuaukko on pesän sivulla. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun lopulla ja touko-kesäkuun vaihteessa. Munii 5–7 valkoista, pilkukasta munaa, joita naaras hautoo 12–14 päivää. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Poikaset alkavat lentää 14–18 päivän ikäisinä. Pesii yleisesti kaksi kertaa kesän aikana.

[muokkaa] Ravinto

Pajulintu on pääasiallisesti hyönteissyöjä, mutta syyskesällä myös marjat ja hedelmät maistuvat sille.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Pajulintu - Phylloscopus trochilus (Willow Warbler) (myös ääninäyte) Taivalkosken lukio.
• Tiainen, Juha 1981: Pajulinnun postnuptiaalisen sulkasadon alkamisen ajoittuminen suhteessa pesintään. - Ornis Fennica 58:56-62.