Wikipedia
|
|
| Yleistä |
| Nimi |
Nobelium |
| Tunnus |
No |
| Järjestysluku |
102 |
| Luokka |
aktinoidi |
| Lohko |
f-lohko |
| Ryhmä |
- |
| Jakso |
7 |
| Väri |
luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa |
| Löytövuosi |
1957 |
| Atomiominaisuudet |
| Atomipaino |
259,1009 amu |
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) |
285 pm |
| Orbitaalirakenne |
[Rn] 5f147s2 |
| Elektroneja elektronikuorilla |
2, 8, 18, 32, 32, 8, 2 |
| Hapetusluvut |
+3, +2 |
| Fysikaaliset ominaisuudet |
| Olomuoto |
kiinteä |
| Sulamispiste |
1100 K (827 °C) |
| Muuta |
| Elektronegatiivisuus |
1,3 (Paulingin asteikko) |
| Ominaislämpökapasiteetti |
luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
| Tiedot normaalipaineessa |
Nobelium (joskus myös unnilbium, lat. nobelium) on synteettinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on No ja järjestysluku 102. Alkuaine saatiin ensi kertaa muodostumaan kokeessa, jossa pommitettiin curiumatomeja hiili-ioneilla vuonna 1958. Nobeliumia on tuotettu vain hyvin pieniä määriä, eikä edes sen väristä olla varmoja; luultavasti se on hopeanvalkoinen tai metallinharmaa. Nobeliumin moolimassa on 259 u ja sulamispiste n. 1100 K. Nobeliumin vakaimman isotoopin, No-259:n, puoliintumisaika on 58 min. Kaikkiaan isotooppeja on löydetty 13. Jaksollisessa järjestelmässä nobelium sijaitsee mendeleviumin ja lawrenciumin välissä. Nimensä nobelium on saanut Alfred Nobelin mukaan.
