Curium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Curium | ||||
| Tunnus | Cm | ||||
| Järjestysluku | 96 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 13,51×103 kg/m3 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1994, Glenn T. Seaborg, R. A. James, L. O. Morgan ja A. Ghiorso | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 247,0703 amu | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f76d17s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 25, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +3 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1613 K (1340 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3383 K (3110 °C) | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Curium (lat. curium) on synteettinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cm ja järjestysluku on 96. Curium on erittäin radioaktiivinen alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 K (1340 C) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C). Pysyvimmän isotoopin (247Cm) puoliintumisaika on noin 15,6 miljoonaa vuotta.[1]
Curium-242 isotooppi on käyttökelpoinen kannettavana energianlähteenä, koska se voi synnyttää 2 wattia grammaa kohti lämpöenergiaa. Sitä käytetään sydämentahdistimissa, navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa.
Curiumin syntetisoivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, R.A. James, L.O. Morgan ja A. Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan plutoniumia alfahiukkasilla. Nimen curium sai Marie ja Pierre Curiesta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A.H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. Nuc. Phys. A 729, s. 3–128.
