N. R. af Ursin
Wikipedia
Nils Robert af Ursin (18. huhtikuuta 1854 Kuopio – 8. toukokuuta 1936 Hämeenlinna) oli suomalainen poliitikko ja yksi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perustajajäsenistä ja sen edeltäjän, Suomen työväen puolueen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän kuului vuosisadan vaihteen työväenliikkeen ja ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan näkyviin hahmoihin. Häntä on pidetty työväen aatteellisena herättäjänä. Hänen osuutensa sosialismin leviämisessä Suomen työväenliikkeeseen on nähty tähänastisessa historiankirjoituksessa poikkeuksetta merkittävänä.
Filosofian tohtoriksi af Ursin väitteli antiikin roomalaisten sotataidosta ja toimi Viipurissa ja Turussa klassisten kielten lehtorina. Hän oli aatelissukunsa päämiehenä valtiopäiväedustaja säätyvaltiopäivillä, mutta hänet valittiin myös ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Kansanedustajana hän toimi vain yhden kauden, vuonna 1908 pidettyihin eduskuntavaaleihin saakka.
Hän oli Viipurin työväenyhdistyksen perustajia 1886 ja Turun työväenyhdistyksen puheenjohtaja 1891–1900. Vuoteen 1899 nuorsuomalaisilla oli enemmistö työväenyhdistyksissä ja useimmat yhdistykset olivat liberaaleja, mutta tuolloin sosialistit (kuten af Ursin) saivat enemmistön. Muualla Euroopassa vastaava oli tapahtunut jo aiemmin. Myös af Ursin oli pitkään nuorsuomalaisen puolueen aktiivi ennen liukumistaan sosialistiksi.
Vuonna 1918 hän siirtyi sisällissodan loppuvaiheessa maanpakolaiseksi Neuvosto-Venäjälle. 1918–1919 hän toimi Pietarin Suomalaisen Yhteiskoulun johtajana ja 1919–1920 Venäjän Sosialistisen Akatemian jäsenenä. Vuonna 1920 hän siirtyi Ruotsiin, josta hän palasi Suomeen vuonna 1922.
| Edeltäjä: – |
SDP:n puheenjohtaja 1899–1900 |
Seuraaja: J. A. Salminen |
