Eduskunta
Wikipedia
| Tämä artikkeli on osa sarjaa: Suomen politiikka ja hallinto |
|
|
 |
| Hallinto |
|---|
|
|
| Toimeenpanovalta |
|
|
| Lainsäädäntövalta |
|
| Vaalit |
|
Presidentinvaalit |
|
Kunnallisvaalit |
|
Kansanäänestykset |
| Oikeus |
|
| Alueellinen hallinto |
|
|
|
Eduskunta on Suomen valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin. Lisäksi eduskunta valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, "jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (2§). Eduskunta (ruots. riksdagen) koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla (24/25§).Hallitusvaltaa käyttävän valtioneuvoston tulee – parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti – "nauttia eduskunnan luottamusta" (3§).
Kansanedustajat jakautuvat puolueensa mukaisiin ryhmiin. Näitä ryhmiä kutsutaan eduskuntaryhmiksi. Jokainen ryhmä valitsee kansanedustajiensa keskuudesta ryhmälleen puheenjohtajan. Eduskuntavaalit määrävät eduskunnan voimasuhteet. Eduskunta jakautuu hallitukseen ja oppositioon, sen mukaan miten kukin puolue on vaaleissa menestynyt. Vaalien voittaja puolueen puheenjohtaja ryhtyy hallitustunnustelijaksi, neuvottelemaan siitä, mitkä puolueet pääsevät hallitukseen. Lopullinen hallitus on neuvottelujen tulos, eikä välttämättä suoraan heijasta vaalien tulosta. Hallituksen ulkopuolelle jäävät puolueet muodostavat opposition. Oppositio ja hallitus ovat toisilleen vastakkaisia puolia. Opposition tehtävänä on vastustaa ja kyseenalaistaa hallituksen politiikkaa, esittämällä sille vaihtoehtoja. Oppositiopuolueilla ei ole ministereitä.
Eduskunnan istuntosalissa on vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville säätämään lakeja, joita noudattaen yhteiskunnassa toimitaan. Tuomioistuimet arvioivat yksittäistapauksissa, onko lakeja noudatettu.
Eduskunta valitsee valtioneuvoston eli hallituksen, joka puolestaan valmistelee ja esittää valmistelemansa uudet lakiesitykset ja valtion vuosittaisen tulo- ja menoarvion eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta siis valvoo ja arvioi hallituksen toimintaa. Eduskunnassa kansan valitsemat edustajat joko hyväksyvät sellaisenaan tai muuttavat osittain tai hylkäävät kokonaan hallituksen tekemät lakiesitykset ja valtion varojen käyttöä koskevan budjetin.
Kansanedustajat voivat tehdä myös omia lakiesityksiä, mutta yksittäisen edustajan esitys menee harvoin läpi. Usein edustajien omien lakiesitysten motiivina onkin jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen eduskunnan asialistalle ja julkiseen keskusteluun. Jos lakiesityksen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, sen menestymisen mahdollisuudet kasvavat merkittävästi.
Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain 39§:n mukaan kansanedustajalla on oikeus tehdä:
1) lakialoite, joka sisältää ehdotuksen lain säätämisestä;
2) talousarvioaloite, joka sisältää ehdotuksen talousarvioon tai lisätalousarvioon otettavasta määrärahasta tai muusta päätöksestä; sekä
3) toimenpidealoite, joka sisältää ehdotuksen lainvalmisteluun tai muuhun toimenpiteeseen ryhtymisestä
Lakiesitysten lisäksi edustajat voivat tehdä myös muita valtiopäivätoimia. Niitä ovat kirjalliset kysymykset, suulliset kysymykset, toimenpidealoitteet, talousarvioaloitteet, keskustelualoitteet ja välikysymykset.
[muokkaa] Eduskuntavaalit
Eduskuntavaalit järjestetään neljän vuoden välein 200 kansanedustajan valitsemiseksi. Äänioikeus on kaikilla yli 18-vuotiailla Suomen kansalaisilla. Ehdokkaan tulee olla yli 18-vuotias Suomen kansalainen, joka ei ole vajaavaltainen. Vaaleissa Suomi on jaettu vaalipiireihin. Paikkojen jaossa käytetään d'Hondtin menetelmää. Viimeisimmät eduskuntavaalit pidettiin 2007 ja seuraavan kerran vaalit järjestetään vuonna 2011.
[muokkaa] Eduskunnan historia
Suomen parlamentti sai nykyisen muotonsa eduskuntauudistuksessa vuonna 1906. Eduskuntauudistuksen taustalla on Venäjälle tappiollinen Venäjän–Japanin sota vuosina 1904–1905. Sota vei Venäjän levottomuuksiin ja suurlakkoon sekä johti esimerkiksi Venäjän parlamentin, duuman perustamiseen. Levoton aika johti myös Suomessa suurlakkoon loka-marraskuussa 1905. Lakolla suomalaiset protestoivat erityisesti sortokautena tunnettuihin laittomina pitämiinsä venäläistämistoimiin. Suurlakon seurauksena keisari Nikolai II antoi manifestin johon päättyi ensimmäinen sortokausi. Samassa yhteydessä annettiin lupaus yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan kansanedustuslaitoksen luomisesta.
Suomessa kutsuttiin koolle ylimääräiset säätyvaltiopäivät joulukuussa 1905 toteuttamaan eduskuntauudistuksen. Samalla otettiin käsittelyyn muitakin demokraattisen kehityksen kannalta keskeisiä lakeja, eli laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen jäsenten virkatointen laillisuutta, laki sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta sekä painovapauslaki. Uutta valtiopäiväjärjestystä valmistelemaan asetettiin professori Robert Hermansonin johtama komitea. Ehdotus esiteltiin keisarille maaliskuussa 1906 ja toukokuussa hallitus antoi säädyille esityksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista. Säädyt hyväksyivät lait äänestyksen jälkeen 1. kesäkuuta 1906. Nikolai II vahvisti lait ja määräsi uudistuksen tulemaan voimaan 1. lokakuuta 1906.
Eduskuntauudistuksessa korvattiin tuolloin Euroopan vanhanaikaisimmat, 1600-luvulta periytyvät, säätyvaltiopäivät aikansa uudenaikaisimmalla yksikamarisella eduskunnalla. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä suhteellinen vaalitapa olivat vielä varsin harvinaisia ja naisten äänioikeus valtiollisissa vaaleissa toteutui ensimmäisenä maana Euroopassa juuri Suomen eduskuntauudistuksessa. Samalla naiset saivat myös vaalikelpoisuuden. Äänioikeutettujen suomalaisten määrä kymmenkertaistui 1 272 873 äänioikeutettuun, kun kaikki naiset ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat äänioikeutensa. Äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikärajaksi asetettiin 24 vuotta.
Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Ensimmäiseen täysistuntoonsa uudet kansanedustajat kokoontuivat 23. toukokuuta 1907 ja eduskunnan juhlalliset avajaiset pidettiin kaksi päivää myöhemmin. Koska 200 kansanedustajaa eivät mahtuneet Säätytalolle, täysistunto pidettiin Helsingin Vapaapalokunnan talossa, joka sijaitsi Ateneumin naapurissa Hakasalmenkadun (nykyisen Keskuskadun) varrella. Eduskunta kokoontui siellä aina vuoteen 1911 asti, jolloin uudeksi kokoontumispaikaksi tuli Heimolan talo Vuorikadun ja Hallituskadun (nykyisen Yliopistonkadun) kulmassa. Nämä molemmat rakennukset, joissa eduskunta alkuvuosinaan kokoontui, purettiin 1960-luvulla uusien liiketalojen tieltä.
Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. 1919 vahvistettiin Suomen hallitusmuoto, joka määritteli eduskunnan aseman seuraavasti: Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Sama teksti sisältyy Suomen nykyiseen perustuslakiin. Vuonna 1928 valtiopäiväjärjestystä uudistettiin.
Nykyiseen Eduskuntataloon muutettiin sen valmistuttua 1931.
Historiansa aikana eduskunta on kokoontunut ainoastaan kerran Helsingin ulkopuolella. Eduskunta kokoontui täysin salaisesti Kauhajoella Sanssin koulussa talvisodan aikana 1.12.1939–12.2.1940. Pommitusten alettua eduskunta piti kaksi salaista täysistuntoa Vallilan työväentalolla.[1] Istuntojen ulkopuolisessa salaisessa neuvottelussa päätettiin että eduskunta siirtyy Kauhajoelle, jonne muutto tapahtui välittömästi kello kolme yöllä marraskuun viimeisenä päivänä. Kauhajoki valittiin koska se sijaitsi kaukana itärajasta, eikä siellä ollut Neuvostoliiton pommituksille kiinnostavia kohteita kuten satamaa tai lentokenttää. Kansanedustajilla avustajineen oli vain muutama tunti aikaa koota tavaransa pimeästä eduskuntatalosta ennen kuin kaksitoistatuntinen junamatka Kauhajoelle alkoi. Kauhajoella eduskunnan tulosta tiedettiin vain tunti ennen junan saapumista 1. joulukuuta kello 14.30. Ensimmäinen istunto pidettiin 5. joulukuuta. Koko Kauhajoella olemisen ajan eduskunnan toiminta oli niin salaista etteivät edes kaikki kauhajokelaiset itse tienneet mitä pitäjässä tapahtui.[2][3]
Eduskunta vietti satavuotisjuhlaansa 1. kesäkuuta 2006. Juhlien huomatuimmaksi tapaukseksi jäi Vihreän liiton kansanedustajan Heidi Hautalan ryhmäpuheenvuoro, jossa tuomittiin voimakkaasti Venäjän demokratiakehityksen saama negatiivinen käänne presidentti Vladimir Putinin kaudella.
[muokkaa] Täysistunto ja valiokunnat
Näkyvin osa eduskunnan toimintaa ovat täysistunnot, joihin eduskunta kokoontuu istuntokauden aikana neljä kertaa viikossa. Täysistunnoissa eduskunta käsittelee lakiesityksiä ja hallituksen talousarvioesitykset sekä käy tarvittaessa ajankohtaiskeskustelua. Torstaisin täysistunto alkaa suullisella kyselytunnilla, jonka kuluessa edustajat voivat tehdä hallituksen jäsenille kysymyksiä heidän johtamiensa ministeriöiden toimialaan kuuluvista asioista.
Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen.
Eduskunta jakautuu valiokuntiin, joissa hallituksen ja kansanedustajien laki- ja talousarvioesitysten työstäminen käytännössä tapahtuu. Valiokunta voi asiantuntijoita kuultuaan ja esityksen sisällöstä keskusteltuaan suosittaa esityksen hyväksymistä sellaisenaan, sen hylkäämistä tai ehdottaa esitykseen muutoksia tai kirjoittaa koko esityksen alusta alkaen uusiksi. Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, tarkastusvaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, ja valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä.
Ennen valiokuntakäsittelyä hallituksen ja kansanedustajien lakiesityksistä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Valiokuntakäsittelyn jälkeen esitykset palaavat täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn valiokunnan kirjoittaman mietinnön kera. Ensimmäisessä käsittelyssä käydään yleiskeskustelu ja lakiesitykseen voidaan esittää muutoksia. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä eli käytännössä äänestetään valiokunnan mietinnön ja sen kanssa ristiriidassa olevien esitysten välillä. Jos jokin muutosesitys menee läpi, se kierrätetään vielä eduskunnan suuren valiokunnan kautta, josta esitys palaa jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä ei keskustella, vaan ensimmäisen käsittelyn tuloksena oleva laki voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä.
[muokkaa] Hallituksen luottamus ja eduskunnan hajoittaminen
Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.
Kun enemmistö eduskunnan jäsenistä, eli kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin, puhutaan enemmistöhallituksesta. Enemmistöhallituksen aikana hallituksen hajottaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallituksen ja sen ministereiden politiikkaan. Hallituspuolueiden yksittäiset kansanedustajat eivät ryhmäkurin vuoksi mielellään vastusta enemmistön kantaa. Joten täysistuntojen äänestyksissä enemmistöhallituksen aikana, yleensä hallitus saa luottamuksen. Tosin poikkeuksiakin löytyy, jos esimerkiksi yksittäinen ministeri on syyllistynyt moraalisesti tai rikosoikeudellisesti selvästi väärään tekoon, hallitus ja oppositio voi olla yhtä mieltä epäluottamuksesta kyseistä ministeriä kohtaan.
Tasavallan presidentti voi tai pystyy pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.
Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen mukaan keisarilla oli oikeus hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Vuoteen 1913 saakka vaalit pidettiinkin tämän vuoksi lähes joka vuosi. Keisarin menetettyä valtansa katsottiin tämän oikeuden siirtyneen ensin Venäjän väliaikaiselle hallitukselle ja Suomen itsenäistymisen jälkeen valtionhoitajalle. Näiden määräyksestä uudet vaalit pidettiinkin myös vuosina 1917 ja 1919. Vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan presidentin hajotusoikeus oli niin ikään rajoittamatonlähde?, kunnes perustuslakia vuonna 1991 tältä osin muutettiin. Presidentti on Suomessa hajottanut eduskunnan seitsemän kertaa: vuosina 1924 (Ståhlberg), 1929 (Relander), 1930 (Relander), 1953 (Paasikivi), 1962 (Kekkonen), 1971 (Kekkonen) sekä 1975 (Kekkonen).
[muokkaa] Vasemmistosta oikeistoon
Eduskunta jakautuu vanhastaan vasemmistoon eli sosialisteihin ja oikeistoon eli porvareihin. Jako vasemmistoon ja oikeistoon palautuu Ranskan suureen vallankumoukseen, jolloin radikaaliryhmät asettuivat istumaan puheenjohtajan paikalta katsoen salin vasemmalle puolelle. Suomessa tästä käytännöstä tekee poikkeuksen Ruotsalainen kansanpuolue, joka istuu salin oikeassa reunassa, koska sinne on tarvittaessa helpompi järjestää tulkkauspalvelut.
[muokkaa] Kansanedustajat puolueittain ja vaaleittain
| Vaalit | Puolue | ||||||||||||||||||||||
| a | b | c | d | e | f | g | h | i | j | k | l | m | n | o | p | q | r | s | t | u | |||
| SDP | SP Kok. |
NSP Ed. KP LKP |
RKP | ML Kesk. |
KTL | SSTP STP SKDL Vas. |
SPP PMP |
SV | IKL | KP | sdopp TPSL |
VL | SPP SMP PS |
SKL KD |
SKYP | PKP POP |
Vihr. | Nuor. | Eko. | Muut | |||
| 1907 | 80 | 59 | 26 | 24 | 9 | 2 | |||||||||||||||||
| 1908 | 83 | 55 | 26 | 24 | 10 | 2 | |||||||||||||||||
| 1909 | 84 | 48 | 29 | 25 | 13 | 1 | |||||||||||||||||
| 1910 | 86 | 42 | 28 | 26 | 17 | 1 | |||||||||||||||||
| 1911 | 86 | 43 | 28 | 26 | 16 | 1 | |||||||||||||||||
| 1913 | 90 | 38 | 29 | 25 | 18 | -- | |||||||||||||||||
| 1916 | 103 | 33 | 23 | 21 | 19 | 1 | |||||||||||||||||
| 1917 | 92 | 32 | 24 | 21 | 26 | -- | 5 | ||||||||||||||||
| 1919 | 80 | 28 | 26 | 22 | 42 | 2 | |||||||||||||||||
| 1922 | 53 | 35 | 15 | 25 | 45 | 27 | |||||||||||||||||
| 1924 | 60 | 38 | 17 | 23 | 44 | 18 | |||||||||||||||||
| 1927 | 60 | 34 | 10 | 24 | 52 | 20 | |||||||||||||||||
| 1929 | 59 | 28 | 7 | 23 | 60 | 23 | -- | ||||||||||||||||
| 1930 | 66 | 42 | 11 | 20 | 59 | 1 | 1 | ||||||||||||||||
| 1933 | 78 | 18 | 11 | 21 | 53 | 3 | 14 | 2 | |||||||||||||||
| 1936 | 83 | 20 | 7 | 21 | 53 | 1 | 14 | 1 | |||||||||||||||
| 1939 | 85 | 25 | 6 | 18 | 56 | 2 | -- | 8 | |||||||||||||||
| 1945 | 50 | 28 | 9 | 14 | 49 | 49 | -- | 1 | |||||||||||||||
| 1948 | 54 | 33 | 5 | 14 | 56 | 38 | -- | ||||||||||||||||
| 1951 | 53 | 28 | 10 | 15 | 51 | 43 | -- | -- | |||||||||||||||
| 1954 | 54 | 24 | 13 | 13 | 53 | 43 | -- | -- | |||||||||||||||
| 1958 | 48 | 29 | 8 | 14 | 48 | 50 | 3 | -- | -- | ||||||||||||||
| 1962 | 38 | 32 | 13 | 14 | 53 | 47 | 2 | 1 | -- | ||||||||||||||
| 1966 | 55 | 26 | 9 | 12 | 49 | 41 | 7 | 1 | -- | ||||||||||||||
| 1970 | 52 | 37 | 8 | 12 | 36 | 36 | -- | 18 | 1 | ||||||||||||||
| 1972 | 55 | 34 | 7 | 10 | 35 | 37 | -- | 18 | 4 | ||||||||||||||
| 1975 | 54 | 35 | 9 | 10 | 39 | 40 | 2 | 9 | 1 | 1 | |||||||||||||
| 1979 | 52 | 47 | 4 | 10 | 36 | 35 | 7 | 9 | -- | -- | |||||||||||||
| 1983 | 57 | 44 | 11 | 38 | 27 | 17 | 3 | -- | 1 | 2 | |||||||||||||
| 1987 | 56 | 53 | -- | 13 | 40 | 16 | 9 | 5 | -- | 4 | 4 | ||||||||||||
| 1991 | 48 | 40 | 1 | 12 | 55 | 19 | 7 | 8 | -- | 10 | -- | ||||||||||||
| 1995 | 63 | 39 | -- | 12 | 44 | 22 | 1 | 7 | 9 | 2 | 1 | ||||||||||||
| 1999 | 51 | 46 | -- | 12 | 48 | 20 | 1 | 10 | 11 | -- | -- | 1 | |||||||||||
| 2003 | 53 | 40 | -- | 9 | 55 | 19 | 3 | 7 | 14 | -- | |||||||||||||
| 2007 | 45 | 51 | -- | 10 | 51 | 17 | 5 | 7 | 15 | ||||||||||||||
| SDP | Kok. | Lib. | RKP | Kesk. | Vas. | PS | KD | Vihr. | Muut | ||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||
| Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) | |||||||||||||||||||||||
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Istuntosali.net, sisäpolitiikkaa sitoutumattomasti käsittelevä sivusto
- YLEn Elävä arkisto - Eduskunta saa uuden talon
- YLEn Elävä arkisto - TV-ajan eduskuntavaaleja
- Suomen Eduskunnan virallinen sivusto
- Tilastokeskus, jonka sivustolla on Eduskuntaa koskevia tilastoja
- Nuorille suunnattu Lainsäätäjät-peli eduskunnan työstä
- Nuorten parlamentti
[muokkaa] Kirjallisuus
- Jyränki, Antero & Nousiainen, Jaakko: Eduskunnan muuttuva asema. Suomen eduskunta 100 vuotta 2. Suomen eduskunta & Edita: Edita Prima, Helsinki 2006.
