Kansanpuolue (1932)
Wikipedia
Kansanpuolue oli vuosina 1932–1936 toiminut suomalainen, lähinnä Kalajokilaaksossa vaikuttanut puolue, joka perustettiin talonpoikien protestiliikkeen petyttyä olemassa olleisiin puolueisiin. Puoluetta ei pidä sekoittaa sitä edeltäneeseen Kansanpuolueeseen (1917–1918) tai myöhemmin vaikuttaneeseen Suomen Kansanpuolueeseen (1951–1965).
Kansanpuolueen perustava kokous pidettiin 21. elokuuta 1932 Ylivieskassa. Uusi puolue oli päätetty perustaa samalla paikkakunnalla edelliskuussa pidetyssä kokouksessa, jossa asetettiin toimikunta valmistelemaan perustamista. Elokuun kokous hyväksyi puolueen ohjelman ja valitsi ensimmäisen puoluevaltuuston. Puolueen hallinnon keskuspaikaksi päätettiin julistaa Ylivieska ja paikkakunnan henkilöillä olikin suuri rooli puolueessa. Vaikka Kansanpuolueen synnyn taustalla oli vahvasti Nivalan konikapina, ei puoluejohtoon valittu näkyvästi tuolloin esillä olleita, vaan uusia kasvoja. Puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin nivalalainen Yrjö Hautala ja varapuheenjohtajaksi alavieskalainen Fredrik Rautio. Loppuvuodesta 1932 puolue perusti äänenkannattajakseen Kansan Sana -lehden. Maaliskuussa 1933 Rautio nousi puheenjohtajaksi varapuheenjohtajan paikalta.[1]
Kansanpuolueen ensimmäisessä puoluekokouksessaan hyväksymä, myöhemmin jonkin verran muutettu, ohjelma oli populistinen ja ennen kaikkea talonpojan asiaa ajava. Puolue vastusti virkamiesvaltaa, mutta luotti lujasti parlamentaariseen järjestelmään ja korosti muun muassa uskonnollisia arvoja.[1]
Kansanpuolue sai ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan 1933 9 390 ääntä (0,80 %) ja kaksi kansanedustajaa, jotka olivat maanviljelijät Heikki Niskanen ja Yrjö Hautala Oulun eteläisestä vaalipiiristä. Ehdokkaita oli lisäksi Vaasan läänin pohjoisessa vaalipiirissä. Kalajokilaakson monissa kunnissa puolueen kannatus oli 30–50 prosenttia, Saloisissa jopa 55,7 prosenttia. Kansanpuolueen suosiosta kärsi etenkin Maalaisliitto. Puolueella oli toimintansa aikana yhteensä 66 paikallisosastoa, joista suurin osa Kalajokilaaksossa.[1]
Vuoden 1936 eduskuntavaaleissa Kansanpuolue sai vain yhden kansanedustajan ja 7 449 ääntä (0,63 %). Vaalien jälkeen puolue päätti yhdistyä yhdessä Suomen pienviljelijäin puolueen (SPP) kanssa Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolueeksi. Yhtymistä oli enteillyt jo 1934 perustettu yhteinen lehti Pohjanmaan Sana, johon yhdistyivät Kansan Sana ja SPP:n Pohjanmaan pienviljelijä. Kiistaa puolueiden välillä syntyi ennen yhtymistä muun muassa perustettavan puolueen nimestä, ja loppuvuodesta 1935 Pohjanmaan Sanasta, jonka pienviljelijäpuoluelaiset valtasivat. Kansanpuolue perusti 1936 kilpailevan Maalaiskansa-lehden ja saman vuoden eduskuntavaaleissa puolueet tappelivat keskenään. Molempien puolueiden kärsittyä vaaleissa tappion muuttuivat mielipiteet viimein suotuisiksi yhtymiselle. Mukaan hankkeeseen tuli myös Pulatoimikuntien keskustoimikunta ja uusi puolue perustettiin Seinäjoella 20. joulukuuta 1936.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Matti Lackman: Taistelu talonpojasta. Suomen Kommunistisen Puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918-1939 (Pohjoinen 1985), sivut 253–283 (Kalajokilaakson pulaliike 1931–1936).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kansanpuolueen ohjelma 1932 (Pohtiva)
