Morane-Saulnier M.S. 406
Wikipedia
Morane Saulnier M.S.406 oli ranskalaisen Morane Saulnier -tehtaan valmistama toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka otettiin käyttöön 1938.
Konetyyppi oli Ranskan ensimmäinen toisen maailmansodan mittakaavassa moderni hävittäjälentokone. Sitä alettiin suunnitella vuonna 1934. Koneen ensilento tapahtui elokuussa 1935 tyyppinimellä M.S.405. Koneen Hispano-Suiza–moottori oli alitehoinen ja sen aseistus ja ohjaamon panssarointi olivat heikkoja. Kahden prototyypin lisäksi 405-mallista tilattiin 16 koneen esisarja, jonka jälkeen siirryttiin 406-tyyppiin.
Ranskan joutuessa mukaan sotaan syyskuussa 1939 Ranskan ilmavoimilla oli 573 Morane Saulnier 406:tta ja Saksan hyökätessä Ranskaan toukokuussa 1940 koneita oli valmistettu 1074. Ranska menetti puolustustaistelussa (lähteestä riippuen) 150-400 Moranea saavuttaen 171 varmaa ja 93 todennäköistä ilmavoittoa. Kaartotaisteluissa kone pärjäsi, mutta oli muuten alakynnessä nopeampia ja tulivoimaisempia koneita vastaan. Koneen paineilmajärjestelmä kärsi jäätymisongelmista jopa Ranskan talvessa.
Sveitsin hallitus osti Morane Saulnierilta lisenssin ja rakensi 82 konetta tyyppimerkinnällä D-3800 sekä 1000 hv:n Hispano-Suiza 12YS1 -moottorilla varustettua paranneltua D-3801 -versiota 207 kpl. Turkkiin myytiin 45 Morane Saulnier 406:a. Liettua tilasi 12 ja Puola 160 konetta, mutta kumpikaan ei koneitaan ehtinyt saada.
Kaikkiaan koneita käyttivät Saksa, Kroatia, Sveitsi, Turkki, Italia ja Suomi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hankinta Suomeen
Ranskan valtio lahjoitti talvisodan aikana Suomelle 50 Morane-Saulnier 406 -hävittäjää, joista kuitenkin vain 30 saatiin. Koneet kuljetettiin Malmöön, jossa ne koottiin muutamassa viikossa ja lennettiin Suomeen helmikuun 1940 aikana.
Välirauhan ja jatkosodan aikana ostettiin Saksan sotasaalisvarastoista 57 Morane-Saulnier -hävittäjää lisää. Ostetut yksilöt edustivat malleja 406 ja 410, ja alatyyppejä (esimerkiksi aseistuksen ja potkurivarustuksen osalta) oli useita. Koneet olivat peruskorjaamattomia. Ensimmäiset 10 konetta saatiin vuodenvaihteessa 1940/1941, kesä-elokuussa 1941 seuraavat 10 konetta, 5 konetta marraskuussa ja heinä-lokakuussa 1942 useassa erässä yhteensä 32 konetta.
Kaikkiaan Suomella oli 87 Morane-Saulnier -hävittäjää, niistä 76 mallia 406 ja 11 mallia 410.
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Koneen lento-ominaisuudet olivat hyvät. Vakauden suhde ohjattavuuteen oli pelkän lentämisen kannalta hyvä, mutta ammuttaessa kone oli tavattoman epävakaa lyhyen rungon liikehtiessä tähdättäessä levottomasti. Koneen kaartokyky oli hyvä, minkä ansiosta moni suomalaislentäjä säilytti henkensä tiukoissa tilanteissa.
Morane-Saulnier 406:n pääaseena oli potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Hispano-Suiza -tykki. Ase oli epäluotettava ja lakkoili usein jo parin ammutun sarjan jälkeen. Monissa 410-mallin yksilöissä tämäkin ase oli korvattu 7,5 mm konekiväärillä. Tykin lopetettua toimintansa oli jäljellä enää kaksi (joissakin yksilöissä neljä) 7,5 mm siipikonekivääriä, joiden läpäisykyky oli heikko. Aseistusta parannettiin Suomessa asentamalla tykin tilalle 12,7 mm Berezina ja Colt -konekiväärejä, joista erityisesti Berezina oli epäluotettava.
Radion kuuluvuus ja toiminta oli sekin kyseenalainen. Moottori oli alitehoinen ja herkkä ylikuumenemiselle. Aseiden, moottorin ja radion ohessa koneen paineilmajärjestelmä aiheutti Ilmavoimien mekaanikoille paljon päänvaivaa.
Morane-Saulnier oli suunnitteluaikanaan ajanmukainen kone, mutta jo vuonna 1939 Länsirintamalla vanhentunut. Meillä sen ominaisuudet olivat kuitenkin vielä jatkosodan alussa riittävät kun vastapuolellakaan ei ollut juuri parempia koneita. Konetta esitettiin suurten tappioiden vuoksi hyllytettäväksi jo syyskuussa 1942. Hyllytysesitykseen liittyvät parannusehdotukset johtivat Mörkö-Moraneen.
Katso myös: Lentolaivue 28
[muokkaa] Mörkö-Morane
Moranen varustaminen venäläisellä sotasaalismoottorilla (Klimov M-103) nousi ensimmäisen kerran esille elokuussa 1940. Pontimena oli alkuperäisen Hispano-Suiza -varamoottorien ja -varaosien puute ja Klimov M-103:n samankaltaisuus Hispano-Suizan kanssa, olihan M-103 siitä kehitetty. Toimeksianto peruttiin jo kuukauden kuluttua, kun selvisi, että Suomi saa ostaa Morane-hävittäjiä Saksan sotasaalisvarastosta.
Jatkosodassa Morane osoittautui suoritusarvoiltaan ja aseistukseltaan niin riittämättömäksi, että omat tappiot ilmataisteluissa alkoivat kasvaa. Syyskuussa 1942 eversti Richard Lorenz esitti vaihtoehtoisesti koneen hyllyttämistä tai sen varustamista joko M-105 tai M-103 -moottorilla.
Asennussuunnittelu aloitettiin välittömästi. Moottoriksi tuli 1100 hevosvoiman (820 kW) Klimov M-105P ja pääaseeksi 20mm tykki, jonka lisäksi siipiin jätettiin kaksi 7,5 mm konekivääriä. Muutoksia jouduttiin tekemään myös pakoputkistoon, ahtimeen, jäähdytysnestesäiliöön ja öljynjäähdyttimeen. Muutostyö tehtiin ilman piirustuksia ja ensimmäinen muutettu kone (MS-631) valmistui koekäyttöön jo tammikuussa 1943 ja ensilento tapahtui helmikuussa 1943. Koneessa ilmeni kuitenkin jäähdytysongelmia, jolloin koneeseen jouduttiin suunnittelemaan kokonaan uusi nestejäähdytin. Myös öljynjäähdytin jouduttiin vaihtamaan Messerschmittin jäähdyttimeen[1]. Koelennoilla kesällä ja syksyllä 1943 Mörkö-Morane osoittautui selvästi alkuperäistä paremmaksi. Huippunopeus oli 510 km/h luokkaa ja kohoamisnopeus jopa 17 m/s[2].
Sarjamuutosten valmistelu aloitettiin joulukuussa 1943. Saksasta ostettiin helmikuussa 1944 85 kappaleteea M-105 -moottoreita. Niiden lisäksi käytettiin omia sotasaalismoottoreita. Sarjaosien valmistukseen päästiin huhtikuussa 1944 ja ensimmäiset muutetut koneet luovutettiin laivuekäyttöön heinäkuussa 1944 ja viimeiset valmistuivat maaliskuussa 1945, jolloin kaikki 41 käyttökelpoista Morane-hävittäjää oli muutettu Mörkö-Moraneiksi.
Vaikka taistelukokemukset jäivät vähäisiksi, Mörkö-Morane kasvaneesta painosta huolimatta osoittautui esikuvaansa verrattuna ylivoimaiseksi hävittäjäksi - jatkosodan toiseksi käyttökelpoisimmaksi hävittäjäkonetyypiksi, tosin liian myöhään. Muutos oli pakon sanelema mutta myös taloudellisesti perusteltu[3]. Mörkö-Moranet palvelivat Ilmavoimissa syyskuuhun 1948 saakka.
[muokkaa] Tekniset tiedot (406)
[muokkaa] Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1 ohjaaja
- Pituus: 8,17 m
- Kärkiväli: 10,62 m
- Siipipinta-ala: 16,00 m²
- Tyhjäpaino: 2 000 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 2 600 kg
- Voimalaite: Hispano-Suiza 12Y 31 V -rivimoottori, 12 sylinteriä, huipputeho 3150 metrissä 641 kW (860 hv), potkurina Chauviere 351 -vakiokierrospotkuri
[muokkaa] Suoritusarvot
- Huippunopeus: 486 km/h (valmistajan ilmoitus jäähdyttäjä sisällä 5000 metrissä)
- Huippunopeus: 450 km/h (tehdasuusi kone jäähdyttäjä ulkona 5000 metrissä)
- Kohoamisnopeus: 10 m/s (0-3000 metrissä)
- Matkanopeus: 285 km/h (5000 metrissä)
- Lentomatka: 810 km
- Lakikorkeus: 9 000 m
[muokkaa] Aseistus
- potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Hispano-Suiza -tykki ja 60 ammusta
- 2 kpl 7,5 mm:n MAC 1934 -konekivääriä siivissä, molemmille 260 patruunaa
[muokkaa] Tekniset tiedot (Mörkö-Morane)
[muokkaa] Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1 ohjaaja
- Pituus: 8,17 m
- Kärkiväli: 10,62 m
- Siipipinta-ala: 16,00 m²
- Tyhjäpaino: 2 210 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 2 787 kg
- Voimalaite: Klimov M-105P -rivimoottori, 12 sylinteriä, huipputeho 820 kW (1100 hv) 2000 metrissä, potkurina W-61P.
[muokkaa] Suoritusarvot
- Huippunopeus: noin 440 km/h (merenpinnan tasalla)
- Huippunopeus: noin 510 km/h (4000 metrissä)
- Kohoamisnopeus: noin 17 m/s (0-3000 metrissä)
[muokkaa] Aseistus
- potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Mauser MG-151/20 -tykki ja 150 ammusta
- 2 kpl 7,5 mm:n MAC 1934 -konekivääriä siivissä, molemmille 260 patruunaa
[muokkaa] Lähteet
- Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma II. Forssa: Jukka Raunio, 1993. ISBN 951-96866-0-6.
- Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia, osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Forssa: Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-7-7.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Morko-Morane (venäjäksi)
