Legolas
Wikipedia
Legolas Viherlehti (engl. Legolas Greenleaf) on kuvitteellinen henkilö, joka esiintyy J. R. R. Tolkienin kirjoittamassa fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta. Legolas on melko tärkeä hahmo kirjassa, mutta hänestä ei kerrota paljoakaan, ja Tolkien-fanit kiistelevätkin usein esimerkiksi hänen iästään ja hiusten väristä.lähde?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Legolas kirjoissa
Legolasin varhaisesta elämästä ei ole paljoakaan tietoa. Hän syntyi Synkmetsässä, ja oli Sormuksen Sodan aikoihin 500-vuotias — useimpien haltioiden näkökulmasta hyvin nuori. Hän pukeutui vihreisiin ja ruskeisiin vaatteisiin, ja käytti aseenaan jousta ja kahta lyhyttä haltiamiekkaa. Hän oli kuningas Thranduilin poika ja Synkmetsässä asuneiden salohaltioiden prinssi. Hänen äidistään ei ole tietoa.
Vuonna 3018 Kolmatta Aikaa saapui Legolas Rivendelliin kertomaan Elrond Puolhaltialle, että Synkmetsän haltioiden vankina ollut Klonkku oli paennut örkkien hyökkäyksen aikana. Legolas osallistui Elrondin neuvonpitoon, jossa Sormusten Sormus päätettiin viedä Mordoriin ja tuhota Tuomionvuoren uumenissa. Hän liittyi Sormuksen Saattueen ainoaksi haltiajäseneksi. Aluksi Legolas joutui jatkuvasti riitoihin Saattueen kääpiöjäsenen Gimli Glóinin pojan vuoksi. Saattue matkasi Sumuvuorille, jossa se lumimyrskyn vuoksi päätti käyttää Morian kääpiökaivoksia kiertotienä.
Saattue astui Moriaan, mutta huomasi siellä asuneiden kääpiöiden joutuneen örkkien surmaamiksi. Matka hylättyjen kääpiökaivosten läpi kesti useita päiviä, kunnes Saattue saapui Mazarbulin kammioon ja löysi sieltä Balinin haudan. Saattueen jäsenet joutuivat örkkien hyökkäyksen kohteeksi ja pakenivat Khazad-dûmin sillalle. Sillalla velho Gandalf Harmaa joutui taisteluun balrogia vastaan, ja molemmat putosivat sillalta alas syvään kuiluun. Saattue — jonka johtaja oli nyt Aragorn Arathornin poika — poistui Moriasta ja saapui Lothlórienin haltiavaltakuntaan. Lothlórienin valtias Celeborn ja valtiatar Galadriel ottivat Saattueen jäsenet ystävällisesti vastaansa.
Legolas vietti paljon aikaa Lórienin haltioiden ja Gimlin kanssa, ja hänelle kehittyi luja ystävyyssuhde Gimliin. Saattueen lähtiessä Lothlórienista sai Legolas lahjaksi Galadrielilta koristeellisen pitkäjousen ja nuoliviinin. Tämä pitkäjousi oli yksi keskimaan parhaista jousista. Sormuksen Saattueen jäsenet päättivät ylittää Anduin-joen veneillä. Eräänä päivänä suuri olento lensi Anduinin yläpuolella. Legolas ampui sen alas nuolella, ja myöhemmin paljastui, että olento olikin Siivekäs Peto, Nazgûl. Legolas oli tappanut Pedon, mutta sen ratsastaja selviytyi hengissä.
Saattue rantautui Anduinin länsipuolella sijaitsevalle Parth Galenille. Sormuksen Saattueen jäsenet kuitenkin joutuivat örkkien hyökkäyksen kohteeksi, minkä seurauksena Saattue hajosi: Frodo Reppuli ja Samvais Gamgi lähtivät Mordoriin; Meriadoc Rankkibuk ja Peregrin Tuk joutuivat Saruman Valkoisen örkkien vangeiksi; Boromir kaatui örkkinuoliin; ja Aragorn, Gimli ja Legolas päättivät pelastaa hobitit örkkien kynsistä. Kolmikko matkasi kolmen päivän juomatta ja nukkumatta saavuttakseen örkit.
Neljännen päivän aamuna he kohtasivat Èomer Èomundin pojan, Markin kolmannen marsalkan ja kuningas Théodenin sisarenpojan. Aragorn kertoi Èomerille jäljittävänsä örkkijoukkiota, joten Èomer antoi kolmikolle ratsuiksi hevoset. Aragorn, Gimli ja Legolas saapuivat Fangornin metsän reunalle, mistä he löysivät pelkkiä örkkien jäännöksiä. Èomer ja hänen johtamansa rohirrim olivat tappaneet kaikki örkit ja polttaneet niiden ruumiit. Seuraavana päivänä kolmikko astui metsään, josta he kohtasivat salaperäisen vanhuksen. Legolas uskoi vanhuksen olevan Saruman, mutta hahmo paljasti olevansa Gandalf. Gandalf Valkoinen kertoi hobittien olevan entti Puuparran suojeluksessa, ja että Rohanin kuningas Théodenille pitäisi kertoa Sarumanin suunnittelevan Rohanin valloittamista.
Edorasissa Gandalf paransi Théodenin ja vakuutti hänet puolustamaan valtakuntaansa Sarumanin sotajoukoilta. Legolas ratsasti ystäviensä ja rohirrimin ratsumiesten kanssa Helmin Syvänteeseen, jonne Sarumanin suuri örkkiarmeija hyökkäsi seuraavan yön aikana. Taistelussa Legolas lopulta surmasi yhteensä 41 örkkiä, eli yhden vähemmän kuin Gimli. Gandalf saapui Erkenbrandin ja tuhannen ratsumiehen kanssa. Kauhistuneet örkit ajettiin huornien metsään, missä puut tappoivat ne. Taistelun jälkeen Gandalf, Théoden, Aragorn, Èomer, Gimli ja Legolas ratsastivat Sarumanin linnoitukseen Rautapihaan, jonka entit olivat miltei kokonaan tuhonneet. He kohtasivat Merrin, Pippinin ja Puuparran, ja Gandalf erotti Sarumanin velhojen veljeskunnasta.
Legolas päätti lähteä ystäviensä Aragornin ja Gimlin sekä pohjoisen samoojien kanssa Kuolleiden Kulkuteille. Erechin kivellä Aragorn kutsui Dunhargin Vainajat täyttämään Isildurille muinoin vannomansa valan, ja Vainajien armeijan avulla Aragorn vapautti Pelargirin ja kaappasi merirosvojen laivat. Laivojen avulla Aragorn toi vahvistuksia Gondorin ja Rohanin joukoille, ja Legolas osallistui ystäviensä rinnalla Pelennorin Kenttien taisteluun. Taistelun jälkeen hän ratsasti Lännen armeijan kanssa Morannonille, ja taisteli Mustan portin taistelussa, kunnes Valtasormus tuhoutui ja Mordor kukistui. Aragornin kruunajaisten jälkeen Legolas ja Gimli kävivät Fangornin metsässä. Tämän jälkeen Gimli vei ystävänsä Helmin Syvänteen alapuolella sijaitseviin Kimalteleviin luoliin.
Auringon Neljännellä Ajalla Legolas perusti haltioiden siirtokunnan Ithilieniin. Aragornin kuoltua vuonna 120 rakensi Legolas harmaan laivan ja Keski-Maan viimeisenä haltiana purjehti Valinoriin. Tarinan mukaan Legolas otti mukaansa parhaan ystävänsä Gimli Glóinin pojan.
[muokkaa] Sovituksissa
Ralph Bakshin ohjaamassa piirroselokuvassa Taru sormusten herrasta vuodelta 1978 Legolasin ääninäyttelijä on Anthony Daniels. Piirroselokuvassa Legolas on nähtävästi kotoisin Rivendellistä, koska hänet esitetään Elrondin palvelijana. Glorfindel ei esiinny piirroselokuvassa, joten Legolas toimii haltiana, joka vie Frodo Reppulin Rivendelliin.
Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Legolasia esittää Orlando Bloom. Elokuvien kuvitettujen oppaiden mukaan Legolas syntyi vuonna 87 Kolmatta Aikaa, joten hän olisi Sormuksen Sodan aikaan noin 2931-vuotias. Elokuvissa hänet esitetään ylivoimaisena taistelijana, joka esimerkiksi trilogian viimeisessä osassa Kuninkaan paluu tappaa yksin kokonaisen mumakilin. Legolasin rooli oli Bloomin läpimurto elokuva-alalla, ja hän voittikin sen ansiosta muiden muassa MTV Movie Awards -palkinnon.
Tarun sormusten herrasta pohjalta tehdyssä radiokuunnelmassa vuodelta 1981 Legolasin ääninäyttelijä on David Collings.
[muokkaa] Taustaa
Vaikka Legolas ja hänen isänsä, Synkmetsän kuningas Thranduil, hallitsivat salohaltioita, olivat he itse sindarilaista sukua.
Legolaksen syntymäaikaa ei tiedetä. Hänen voi kuitenkin päätellä syntyneen ennen sekä Aragornia että Gimliä ja täten olleen elossa Hobitin tapahtumien aikoihin: hän on mahdollisesti ottanut osaa Viiden Armeijan Taisteluun. Sormuksen Sodan aikoihin Aragorn ja Gimli olivat 87- ja 139-vuotiaat, ja Legolas viittaa heidän olevan (paljon) nuorempia mainitessaan heidän olevan "lapsia" kun hän pohtii Fangornin Metsän ikää:
Se on vanha, hyvin vanha. Niin vanha, että minä melkein tunnen itseni taas nuoreksi, eikä minusta ole tuntunut siltä sen jälkeen kun matkani teidän lasten kanssa alkoi.
Syksyllä 3019 KA Legolas oli saapunut Rivendelliin isänsä sanansaattajana kertomaan Sméagolin eli Klonkun paosta: tästä hän pääsi kertomaan Elrondin Neuvonpidossa. Hänet valittiin Sormuksen Saattueeseen ja hän seurasi Sormuksen Viejää Frodo Reppulia Parth Galenille saakka.
Kun Frodo ja hänen palvelijansa Samvais Gamgi lähtivät kahdestaan kohti Mordoria ja kun Saattueen leiriin hyökänneet örkit olivat ryöstäneet mukaansa kaksi muuta hobittia, Peregrin Tukin ja Meriadoc Rankkibukin, Legolas lähti ajamaan näitä takaa yhdessä Aragornin ja Gimlin kanssa. Nämä Kolme Ajomiestä eivät saaneet örkkejä kiinni ennen kuin Éomerin johtamat Rohanin Ratsastajat olivat surmanneet ne kaikki Fangornin metsän reunassa.
Tavattuaan uudestisyntyneen Gandalfin metsässä lähti uusi nelikko Edorasiin tapaamaan kuningas Théodenia. Lopulta heidän tiensä Rohanissa johti Ämyrilinnan taisteluun, jossa Legolas ja Gimli kilpailivat keskenään siitä, kumpi surmaa enemmän örkkejä: Gimli voitti tämän kisailun luvuin 42–41.
Helmin Syvänteestä Legolas jatkoi matkaansa Aragornia seuraten ensin Orthanciin seuraamaan, miten Gandalf teki lopun Sarumanin mahdista ja sitten Kuolleiden Kulkuteiden ja merirosvojen kukistamisen kautta Pelennorin kenttien taisteluun. Tästä edelleen hän seurasi Aragornia Minas Tirithistä viimeiseen katkeraan taisteluun Mordorin Mustan Portin edustalle. Tämän taistelun aikana Sormuksen Viejä sai Klonkun avustuksella päätökseen tehtävänsä tuhota Mahtisormus; Sauron oli kukistettu ja Barad-dûrin muurit sortuivat.
Sodan jälkeen Sodan päätyttyä hän saattoi lähteä ystävänsä Gimlin kanssa matkalle, josta he olivat aiemmin sodan aikana sopineet: Gimli esitteli Legolasille Aglarondin kimaltelevat luolat ja Legolas vei Gimlin Fangornin Metsään. Myöhemmin Legolas toi isänsä valtakunnasta haltioita työskentelemään Minas Tirithin uudelleenrakentamisen parissa sekä asumaan Ithilieniin. Mutta kun Aragorn väsyi elämäänsä vuonna 120 NA, päätti Legolas lähteä Suoraa Tietä pitkin Ammoiseen Länteen. Hän rakensi itselleen harmaan laivan ja poistui Keski-Maasta viimeisenä Sormuksen ritareista. Joidenkin mukaan kääpiö Gimli purjehti hänen mukanaan Länteen. Legolas oli mitä ilmeisimmin viimeinen haltia, joka lähti laivalla Keski-Maasta.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- KontuWiki | Legolas
- The Encyclopedia of Arda — Legolas Greenleaf (englanniksi)
- TheOneRing.net — Legolas (englanniksi)
- Taiteilijoiden maalauksia ja piirroksia Legolasista (englanniksi)
Sormuksen Saattue |
Frodo Reppuli · Samvais Gamgi · Meriadoc Rankkibuk · Peregrin Tuk · Gandalf · Aragorn · Legolas · Gimli · Boromir |