John Frusciante
Wikipedia
John Frusciante | |
Syntynyt: | 5. maaliskuuta 1970 (ikä 38) |
Kotipaikka: | Queens, New York, Yhdysvallat |
Aktiivisena: | 1988– |
Tyylilajit: | alternative rock, funk rock, indie rock, experimental rock |
Ammatit: | muusikko, lauluntekijä, tuottaja |
Soittimet: | kitara, laulu, syntetisaattori |
Yhtyeissä: | Red Hot Chili Peppers, Ataxia, The Marst Volta |
John Frusciante (s. 5. maaliskuuta 1970 Queens, New York) on yhdysvaltalainen kitaristi, joka toimii Red Hot Chili Peppers -yhtyeessä, mutta toimii myös sooloartistina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Nuori John Frusciante kiinnostui kitaran soittamisesta Ace Frehleyn, Jimmy Pagen ja Joe Perryn innoittamana, mutta sai sähkökitaran vasta myöhemmin ja tähän aikaan hän oli jo innostunut Black Flagin Greg Ginnin, The Germsin Pat Smearin, ja Clashin Joe Strummerin ja Mick Jonesin soitosta. [1]Frusciante kuunteli mm. Kissiä ja Aerosmithiä.
Teini-iässä Frusciante rakasti Jimi Hendrixin, Frank Zappan ja Steve Vain kitaransoittoa ja tasapainotteli näiden kolmen tyylin välillä soitossaan. Vaikka hän olikin itseoppinut, hän hallitsi myös musiikin teoriaa ja harjoitteli kitaransoittoa monta tuntia päivässä, opetellen sooloja nuotti nuotilta.[1][2]
14-vuotiaana Frusciante löysi Red Hot Chili Peppersin. Yhtyeestä tuli tämän suosikki, ja hän rupesi käymään yhtyeen kaikilla paikallisilla keikoilla, jopa ostaen kavereilleen lippuja.[2]
17-vuotiaana hän lopetti lukion ja muutti Los Angelesiin kaverinsa kanssa. Frusciante kävi tänä aikana Frank Zappa -yhtyeen kitaran koesoitossa. [3]
[muokkaa] 1988–1992
Vain 18-vuotiaana Frusciante liittyi Red Hot Chili Peppersiin, jonkin aikaa aikaisemman kitaristin Hillel Slovakin kuoltua huumeiden yliannostukseen. Basisti Flea ja Frusciante tutustuivat yhteisen ystävän kautta, ja pian kuultuaan nuorta kitaristia, Kiedis ja Flea päättivät ottaa tämän mukaan. Kiedis ja Frusciante rupesivat hengailemaan yhdessä.
Tällä kokoonpanolla Red Hot Chili Peppers julkaisi kaksi albumia, joista toinen, Blood Sugar Sex Magik oli heidän todellinen läpimurtonsa. Fruscianten tunteikas ja taidokas kitaransoitto oli suuressa osassa yhtyeen uudessa soundissa ja menestyksessä, ja se puhkesi kukkaan Blood Sugar Sex Magikin aikaan. Yhtyeen saavuttama suosio oli liikaa Frusciantelle, ja tämä erosi bändistä kesken kiertueen Japanissa huhtikuussa 1992.[4]
Frusciante sanoi erostaan yhtyeestä näin Rumbassa 12/99:"Loppuaikoina en halunnut olla tässä tai missään muussakaan bändissä. Anthonyn ja minun välit olivat äärimmäisen huonot. Ajattelin tekeväni yhtyeelle palveluksen eroamalla, koska olin pelkkä riidankylväjä toisten keskellä. Minusta tuntui, että kaikki muut olivat täysiä idiootteja. Halusin ainoastaan vetää krääsää, ja sitä sainkin tehdä yli kuusi vuotta."
[muokkaa] 1992–1998
Tämän jälkeen hän jäi koukkuun huumeisiin (ainakin heroiini ja kokaiini) ja loppujen lopuksi oli lähellä kuolla. Kuten monilla heroiiniaddikteilla, hän kärsi vakavista leukatulehduksista, jonka vuoksi hänen kaikki hampaansa ovat korvattu implanteilla ja myös leukaan on tehty toimenpiteitä.
Ajastaan huumekoukussa:"Sain tehdä mitä lystää ja minua kiinnosti lähinnä käyttää heroiinia ja kokaiinia sekä lukea Leonardo da Vincin muistiinpanoista koottuja kirjoja. Loppuaikoina siirryin crackiin. Vielä kolme kuukautta ennen liittymistäni uudelleen bändiin, luin Leonardo da Vincin muistiinpanoja ja poltin crackiä."
Frusciante levytti kaksi soololevyä tänä aikana ja piteli matalaa profiilia.Dave Navarro korvasi Fruscianten 1993–1998 kunnes huumeista eroon päässyt John liittyi uudestaan bändiin huhtikuussa 1998.
[muokkaa] Californication 1998–2001
Palattuaan yhtyeeseen bändi alkoi valmistella seuraavaa levyään "Californication", josta tuli suurmenestys ja joka nosti bändin taas pinnalle. Yhtye löysi vanhan kemiansa ja soittaminen alkoi taas sujumaan, samalla kun Fruscianten täytyi opetella uudelleen soittamaan kitaraa ja saamaan tekniikkansa takaisin. Fruscianten panostus levyyn oli korvaamaton ja yhtyeeltä syntyi uusia klassikoita. Tällä kertaa kiertueelle lähtiessään Frusciante vietti paljon vapaa-ajastaan vain hotellihuoneessa soittelemassa kitaraansa ja harjoitellen. Tällä kertaa yhtyeen suosio ei ollut enää ongelma kitaristille.[5]
[muokkaa] By the Way ja Stadium Arcadium 2002–2007
Vuonna 2002 yhtye julkaisi albumin By the Way, joka säilytti yhtyeen aseman yhtenä merkittävimmistä nykyajan rockyhtyeistä, ja esitteli vieläkin itsevarmemman Fruscianten, joka tällä kertaa oli vieläkin suuremmassa vastuussa levyn materiaalista. Seurasi suuri maailmankiertue. Myöhemmin kitaristi on sanonut ettei ole enää kovin tyytyväinen levyn soundimaailmoihin eikä kestä kuunnella sitä.
Seuraava levy Stadium Arcadium ilmestyi helmikuussa 2006. Frusciante palasi "By the Way"n minimalistisesta soitosta takaisin sooloilun pariin. Levyä seurasi maailmankiertue.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Red Hot Chili Peppersin kanssa
- Mother's Milk (1989)
- Blood Sugar Sex Magik (1991)
- What Hits!? (1992) kokoelma
- Californication (1999)
- By the Way (2002)
- Greatest Hits (2003) kokoelma
- Live in Hyde Park (2004) konserttitallenne
- Stadium Arcadium (2006)
[muokkaa] Soololevyt
- Niandra Lades and Usually Just a T-Shirt (1994)
- Smile from the Streets You Hold (1997)
- From the Sounds Inside (2000/2001)
- To Record Only Water for Ten Days (2001)
- Shadows Collide with People (2004)
- The Will to Death (2004)
- Automatic Writing (2004) Josh Klinghofferin ja Joe Lallyn kanssa
- DC EP (2004)
- Inside of Emptiness (2004)
- A Sphere in the Heart of Silence (2004) Josh Klinghofferin kanssa
- Curtains (2005)
John Frusciante teki myös elokuvamusiikkia Vincent Gallon elokuvaan The Brown Bunny vuonna 2004.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Rolling Stone haastattelu - helmikuu/2007
- ↑ Total Guitar -haastattelu, heinäkuu 2006
- ↑ Guitar Player Magazine (11/1997)
- ↑ Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman)(2005)(kirja)
- ↑ Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman)(2005)(kirja)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- John Fruscianten virallinen kotisivu (englanniksi)
- Fanisivu, jossa viimeisimmät uutiset, kuvagalleria jne. (englanniksi)
- Tabulatuuriarkisto Fruscianten kappaleista (englanniksi)
- Lehtiartikkeleita, hänen käyttämät kitarat ym. (englanniksi)
Jäsenet |
---|
Anthony Kiedis | John Frusciante | Flea | Chad Smith Hillel Slovak | Dave Navarro | Cliff Martinez | Jack Sherman | Arik Marshall | Jesse Tobias | D. H. Peligro | Jack Irons |
Albumit |
The Red Hot Chili Peppers (1984) | Freaky Styley (1985) | The Uplift Mofo Party Plan (1987) | Mother's Milk (1989) | Blood Sugar Sex Magik (1991) | One Hot Minute (1995) | Californication (1999) | By the Way (2002) | Stadium Arcadium (2006) |
EP:t, livealbumit ja kokoelmat |
The Abbey Road E.P. (1988) | What Hits!? (1992) | Live Rare Remix Box (1994) |The Plasma Shaft (1994) | Out in L.A. (1994) | Under the Covers: Essential Red Hot Chili Peppers (1998) | The Best of the Red Hot Chili Peppers (1998) | Greatest Hits (2003) | Live in Hyde Park (2004) |