Ilmaherruus
Wikipedia
Ilmaherruus on nimitys tilanteesta, jossa keskenään taistelevista osapuolista toisella on hallinnassaan taistelualueen ilmatila. Nykyisessä sodankäynnissä tämän asian merkitys on korostunut, sillä yksikin hävittäjä voi ohjuksillaan aiheuttaa viholliselle suurta tuhoa.
Toisen maailmansodan alussa vuonna 1940, maailman ensimmäiseksi ilmasodaksi kutsutussa Taistelussa Britanniasta Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa yrittäen saavuttaa ilmaherruuden Englannin kanaalin ja Etelä-Englannin yläpuolella. Kun ilmatila olisi ollut hallinnassa, saksalaiset olisivat voineet käynnistää Operaatio Merileijonan, eli maihinnousun Englantiin. Ilmaherruutta ei onnistuttu saavuttamaan saksalaisten kärsimistä huomattavista kalustotappioista huolimatta ja maihinnousu jäi toteuttamatta.
Persianlahden sodassa Yhdysvaltain ilmavoimat hallitsivat mittavan teknisen ja määrällisen ylivoimansa turvin Kuwaitin ja Irakin ilmatiloja niin, että se kykeni laajamittaisiin vihollisen selustan pommituksiin jopa vanhoilla B-52-koneilla.
Sanonnan mukaan joka hallitsee taivasta, hallitsee taistelukenttää.
