Hieroglyfit
Wikipedia
Hieroglyfeiksi kutsutaan muinaisessa Egyptissä käytettyä kirjoitusta. Sitä pidetään yhtenä maailman vanhimpana kirjoitusjärjestelmänä. Myös Meksikon alueella asuneiden mayojen kirjoitusta kutsutaan hieroglyfeiksi. Tämä artikkeli käsittelee egyptiläisiä hieroglyfejä.
Sisällysluettelo
|
[muokkaa] Historia
Sana "hieroglyfi" on kreikkaa ja tarkoittaa pyhää kaiverrusta. Niilin laaksossa muinoin käytetyt hieroglyfit ovat todennäköisesti maailman vanhin kirjoitusjärjestelmä.lähde? Arkeologit eivät ole vielä aivan yksimielisiä ovatko hieroglyfit vai nykyisen Irakin alueelta löydetty nk. nuolenpääkirjoitus vanhimpia. Viimeaikaiset noin 3500 eaa. ajoittuvat kirjoitusmerkkilöydöt ovat kuitenkin kallistaneet mielipiteet hieroglyfien suuntaan.lähde?
Ensimmäiset varsinaiset hieroglyfit otettiin ilmeisesti käyttöön noin 5000 vuotta sitten, jolloin Niilin laaksoon kokoontuneita heimoja alettiin yhdistää yhtenäiseksi valtioksi. Hallinnollisisssa asioissa puhuttu kieli ei riittänyt vaan tarvittiin myös kirjoitusjärjestelmä.
Hieroglyfejä käytettiin ainakin 4000 vuoden ajan, ja vaikka ne muuttuivat vuosien saatossa, pysyivät perusteet samoina. Muinaisessa Egyptissä puhuttu kieli kehittyi kirjoitettua huomattavasti nopeammin ja Vanhan valtakunnan kielestä tuskin olisi enää myöhäisempinä kausina ymmärretty mitään. Kirjakieli kuitenkin säilyi pidempään muuttumattomana. Varsinkin uskonnolliset tekstit kirjoitettiin usein vanhalla tavalla. Tätä voidaan verrata latinan asemaan Euroopassa keski- ja uudella ajalla.
Monumentaalikirjoituksessa käytetyt hieroglyfit eivät olleet ainoa Egyptissä olleista kirjoitusjärjestelmistä, vaan hallinnollisia asiakirjoja varten kehittyi Keskivaltakunnan aikana myös nk. hieraattinen kirjoitus. Hieraattisella kirjoituksella tarkoitetaan hieroglyfeistä kehittynyttä yksinkertaistettua kursiivia, jota on huomattavasti nopeampi ja helpompi kirjoittaa. Hieraattinen kirjoitus oli kuitenkin pääasiassa hallinnollinen kieli, eikä sitä käytetty suuremmin uskonnollisessa yhteydessä.
600-luvulla eaa. hieroglyfikirjoituksesta kehittyi kansanomainen demoottinen kirjoitus. Sillä ei enää ollut suoraa merkkikohtaista vastaavuutta monumentaalikirjoituksen kanssa, vaan yksi demoottinen merkki saattoi korvata useampia hieroglyfimerkkejä. Viimeisenä kehitysvaiheena 200-luvulta alkaen egyptin kieltä alettiin kirjoittaa kreikkalaisilla kirjaimilla lisättynä egyptiläisillä merkeillä, josta kehittyi koptin kieli.
[muokkaa] Jumalainen kirjoitus
Egyptiläisille hieroglyfit ja kirjoitustaito oli jumalilta saatu lahja. Myytissä Thot-jumala kehittää hieroglyfit. Hieroglyfeja kutsuttiinkin nimellä medunetjer, joka tarkoittaa "jumalaisia sanoja" tai "jumalan puhetta". Hieroglyfikirjoituksella katsottiin olevan hyvin voimakas maaginen merkitys. Monia eri hieroglyfimerkkejä käytettiinkin mm. amuletteina. Hieroglyfien katsottiin joskus jopa heräävän henkiin, joten jos kirjoituksessa oli jokin vaarallinen merkki, esimerkiksi käärme, se pyrittiin neutraloimaan piirtämällä se nuolen lävistämäksi.
[muokkaa] Hieroglyfien tulkinta
Egypti oli länsimailta suljettu valtio ennen vuotta 1798, jolloin Napoleon valloitti sen. Hänen armeijansa mukana tuli joukko tutkijoita ja maalareita dokumentoimaan muinaismuistoja. Tästä voidaan lukea egyptologian alkaneen tieteenä. Vasta Napoleonin retkikunnan myötä päästiin hieroglyfejä kunnollisesti tutkimaan. Koska muinaisegyptin kieli oli kuollut ei sitä kuitenkaan pystytty tulkitsemaan.
Vuonna 1799 Napoleonin Egyptin retkellä löydetty Rosettan kivi kuitenkin mahdollisti hieroglyfien arvoituksen ratkaisemisen. Kiveen oli kaiverrettu teksti demoottisella kirjoituksella, hieroglyfein sekä muinaiskreikaksi. Nuori ranskalainen egyptologi, Jean-Francois Champollion, ratkaisi viimein hieroglyfien arvoituksen vuonna 1822. Hän osasi sujuvasti arabiaa ja koptin kieltä, joka on muinaisegyptin viimeinen muoto, mikä auttoi häntä suuresti. Tämä oli kuitenkin vielä varsin pieni edistysaskel, sillä opittavaa oli valtavasti. Hieroglyfien tutkimuksessa tehdään edelleenkin uusia löytöjä ja kehitellään uusia kielioppikäsityksiä.
[muokkaa] Mitä hieroglyfit ovat
Hieroglyfit ovat sekoitus kuva-, tavu- ja äännemerkkejä. Kirjoitusmerkeistä osa on tunnistettavissa joksikin konkreettiseksi esineeksi, kun taas osan alkuperä on hämärän peitossa. Johtuen Egyptin sivilisaation pitkäkestoisuudesta, hieroglyfijärjestelmäkin koki käyttöaikanaan monia muutoksia. Konservatiiveina egyptiläiset eivät missään vaiheessa kuitenkaan luopuneet kuvamerkeistä ja siirtyneet puhtaaseen äännekirjoitukseen, vaikka täydellinen muinaisegyptin kieltä kuvaava aakkosto oli olemassa.
Champollion laski, että erilaisia hieroglyfimerkkejä on olemassa 864. Nykyään varhaisten hieroglyfien määrän arvellaan olleen noin 1000. Noin vuoden 2000 eaa. tienoilla merkkien määrä kuitenkin väheni alle kahdeksaan sataan. Myöhäisempinä kausina merkkien määrä alkoi taas lisääntyä aina useisiin tuhansiin. Yleisimmin käytettyjä merkkejä on kuitenkin vain noin 500.
Hieroglyfejä ei voi opetella kuten moderneja aakkosia. Merkkien jaotteluun käytetään aivan erityistä menetelmää. Vuonna 1927 englantilainen egyptologi Sir Alan Gardiner julkaisi kirjan "Egyptian Grammar. Being an Introduction to the Study of Hieroglyphs". Tämä teos on yksi tärkeimmistä hieroglyfejä käsittelevistä teoksista. Gardiner esittelee siinä tavan luokitella hieroglyfit. Tätä Gardinerin luokitusta käytetään hieroglyfien luokitteluun vielä tänäkin päivänä.
Gardinerin luokituksessa hieroglyfit jaotellaan ryhmiin sen perusteella mitä niissä olevat merkit esittävät. Esimerkiksi osio D sisältää ihmisen ruumiinosia. Osiossa olevat merkit on lisäksi numeroitu. Esimerkiksi merkki D2
|
kuvaa ihmisen kasvoja. Vastaavasti merkki D18
|
kuvaa korvaa. Osa merkeistä on kuitenkin huomattavasti abstraktempeja kuten esimerkiksi N23
|
joka esittää kastelukanavaa. Erikoisemmat merkit on onnistuttu selvittämään huolellisen hieroglyfien tutkimuksen ja hyvän muinaisegyptiläisen elämäntavan tuntemuksen avulla. Gardnerin luokitus estää sekaannuksien syntymisen eri merkkien välillä, sillä jotkut merkeistä ovat lähes identtisiä. Gardnerin luokitusta käytetään ympäri maailmaa.
[muokkaa] Hieroglyfit kirjoitusjärjestelmänä
[muokkaa] Kirjurin työ
Kirjurit olivat varsin arvostettuja muinaisessa egyptissä, sillä arviolta vain noin 2-3% kansasta osasi lukea hieroglyfejä Uuden valtakunnan aikaan ja vielä harvempi kirjoittaa niitä. Hieraattista kirjoitusta osattiin hieman paremmin, mutta sitäkään ei osattu laajemmin kansan keskuudessa. Monet ylhäiset kuvasivat joskus itsensä kirjureina, vaikkeivat sellaisia koskaan olleetkaan.
[muokkaa] Koulutus
Koska hieroglyfit ovat kirjoitusjärjestelmänä varsin monimutkainen, vaadittiin hyvin pitkiä koulutusaikoja. Koulutus aloitettiin jo hyvin nuorena ja se koostui pääasiassa erilaisten tekstien kopioinnista ruukunsirpaleille ja kalkkikiven paloille. Papyrus oli niin kallista, ettei sitä tuhlattu kirjoitusharjoituksiin. Monilta löydetyiltä ruukunsirpaleilta on löytynyt kirjoitusvirheitä ja opettajien tiedetään rankaisseen oppilaitaan.
Useimmat kirjurit koulutettiin vain lukemaan ja kirjoittamaan hieraattista kirjoitusta. Varsinaisia hieroglyfejä osasivat vain hyvin harvat. Kaikki temppelien kirjanpito hoidettiin hieraattisella kirjoituksella. Usein temppeliin kirjurikoulusta valmistunut kirjuri sai aluksi varsin vaatimattomia työtehtäviä ja vasta useiden kymmenten vuosien jälkeen hänet saatettiin päästää kopioimaan tärkeitä uskonnollisia tekstejä.
[muokkaa] Kirjoitusvälineet
Hieroglyfeja kirjoitettiin pääasiassa kiviseinille, kivisiin sarkofageihin sekä patsaisiin. Hieraattistä kirjoitusta taas kirjoitettiin pääasiassa papyrukselle sekä kiven- tai ruukunsirpaleille.
Kirjurin tärkein väline oli paletti. Paletissa oli yleensä kouru, johon kynät sai säilöön. Lisäksi siinä oli kaksi reikää mustalle ja punaiselle värikakulle. Näitä välineitä kutsutaan nimellä:
|
menhed. Sanan viimeinen hieroglyfi toimii determinatiivina ja kuvaa kirjurin tarvikkeita. Merkkiä voitiin käyttää ilmaisemaan sanaa "ses", joka tarkoittaa sekä "kirjuria" että "kirjoittaa".
[muokkaa] Translitteraatio
Champollionin onnistui tulkita muinaiset hieroglyfit, koska hän muunsi ne ensin koptin kielen aakkosille ja siitä edelleen moderneille aakkosille. Tätä prosessia kutsutaan translitteraatioksi. Esimerkiksi merkki
|
translitteroidaan moderneille aakkosille muotoon "htp". Yleensä translitteroituun muotoon lisätään vokaaleja helpottamaan sanan lausumista. Esimerkiksi htp kirjoitettaisiin useimmiten muotoon hetep tai hotep.
[muokkaa] Kuinka hieroglyfit toimivat
Hieroglyfimerkit toimivat pääasiallisesti viidessä eri tehtävässä:
- piktogrammeina, joissa merkki edustaa sanaa
- ideogrammeina, joissa merkki edustaa jotain käsitettä
- foneettisina symboleina, joissa merkki edustaa äännettä
- determinatiiveina, joiden avulla samankaltaiset sanat erotellaan toisistaan
- foneettisina komplementteina, joiden avulla ilmaistaan mitä äännettä edeltävä merkki vastaa
Useat hieroglyfit voivat toimia useissa yllä mainituista tehtävistä. Hieroglyfimerkki
|
kuvaa tähteä. Se voi toimia joko determinatiivina tähteä tarkoittavan sanan lopussa, ideogrammina sanan unut (tunti) yhteydessä tai foneettisena symbolina ilmaisten äännettä dua tai seba.
[muokkaa] Piktogrammit
Hieroglyfit olivat kuvia egyptiläisten ympärillään näkemistä todellisista esineistä. Yksinkertaisin muoto käyttää niitä, oli yhdistää joku merkki johonkin sanaan. Esimerkiksi merkki
|
kuvaa aurinkoa ja voi tarkoittaa "aurinkoa". Mikäli hieroglyfi tuli tulkita piktogrammina, sen perään liitettiin usein viiva, esimerkiksi
|
esittää suuta. Jos tämä tuli tulkita piktogrammina, kirjoitettiin se yleensä:
|
Kirjoitus pelkin piktogrammein ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä eri merkkejä olisi tarvittu tuhansia.
[muokkaa] Ideogrammit
Ideogrammit eli "käsitekirjoitus" on tapa ilmaista yleisiä käsitteitä hieroglyfeillä. Esimerkiksi vanhaa miestä kuvaava hieroglyfi
|
tarkoittaa ideogrammina käytettynä pelkästään "vanhaa" käsitteenä. Ideogrammit sijoitetaan sanan loppuun.
[muokkaa] Foneettiset symbolit
Suurin osa hieroglyfeistä toimi foneettisina symboleina. Foneettiset symbolit ilmaisevat jotain äännettä. Useimpien nykykielien kirjoitus perustuu nimenomaan tähän menetelmään. Foneettiset hieroglyfimerkit jaetaan kolmeen ryhmään:
- yksinäiskonsonanttimerkit (unilitteraalit), joissa on yksi konsonatti
- bilitteraalit, joissa on kaksi konsonanttia
- trilitteraalit, joissa on kolme konsonanttia
Hieroglyfejä kirjoitettaessa vokaalit kirjoitettiin näkyviin hyvin harvoin. Esimerkiksi suomenkielinen sana koira kirjoitettaisiin vastaavalla kirjoitustavalla kr
[muokkaa] Determinatiivit
Determinatiiveilla, joita joskus kutsutaan myös semogrammeiksi, ilmaistaan sitä edeltävän sanan merkitys. Ne eivät kuulu sanan äännemerkkeihin, eikä niitä äännetä. Determinatiivit liitetään sanan loppuun kertomaan lukijalle, mitä sana todella merkitsee. Tämä on erittäin tarpeellinen varsinkin jos kyseessä on sanat jotka muuten kirjoitetaan samalla tavalla. Esimerkiksi
|
rnn tai renen tarkoittaa "ylistää", mutta kun siihen liitetään toinen determinatiivi
|
sana on yhä renen, mutta sen merkitys on nyt "kasvattaa lasta". Koska monet hieroglyfit toimivat pelkästään determinatiiveina, toimivat ne oivallisena tapana nähdä missä kohdin sana vaihtuu, sillä hieroglyfikirjoituksessa ei sanojen väliin jätetty tyhjää. Determinatiivit osoittavat myös että edellä olevat merkit ovat foneettisiä symboleja. Determinatiiveja ei koskaan yhdistetty piktogrammeihin.
[muokkaa] Foneettiset komplementit
Foneettisia komplementteja käytettiin bi- ja trilitteraalimerkkien yhteydessä kertomaan lukijalle miten merkin kuvaama äänne tulisi ääntää. Jos esimerkiksi nb oli kirjoitettu bilitteraalimerkillä, sen yhteyteen liitettiin yksittäiskonsonanttimerkit n ja b, joko sanan eteen tai jälkeen. Ajan mittaan vakiintuneeksi tavaksi tuli ilmaista vain bilitteraalin toista konsonanttia ja trilitteraalin kahta viimeistä konsonanttia. Esimerkiksi trilitteraalin
|
htp perään liitettiin usein yksinäiskonsonanttimerkit
|
jotka merkitsevät konsonantteja t ja p.
[muokkaa] Yksinäiskonsonanttimerkit
Yksinäiskonsonattimerkit ovat yleisimmin käytettyjä hieroglyfejä ja ne muodostavat pohjan hieroglyfien ymmärtämiselle. Monet ulkomaiset nimet kirjoitettiin käyttämällä yksinäiskonsonanttimerkkejä.
Katso Unilitteraalihieroglyfit
[muokkaa] Bilitteraalit
Bilitteraalit ovat merkkejä jotka vastaavat kahta konsonanttia. Translitteraatioon on lisätty vokaaleja ääntamisen helpottamiseksi. Bilitteraalimerkkejä on yhteensä yli 80.
Katso Bilitteraalihieroglyfit
[muokkaa] Trilitteraalit
Trilitteraalit ilmaisevat kolmen konsonantin sarjaa. Monet niistä merkitsevät kokonaista sanaa. Translitteroituun versioon on lisätty vokaaleja ääntämisen helpottamiseksi. Trilittraaleja on yhteensä noin 70.
Katso Trilitteraalihieroglyfit
[muokkaa] Lukusuunta
Hieroglyfeja voidaan kirjoittaa vaihtoehtoisesti joko ylhäältä alas, vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle, mutta ei koskaan alhaalta ylös. Jos hieroglyfimerkit on jaoteltu pystysuuntaisiin sarakkeisiin, tulee niitä lukea ylhäältä alas. Merkkien suunta kertoo kummallako puolella seuraava sarake on. Myös vaakasuoraan luettaessa merkkien suunnasta näkee tekstin suunnan. Merkkejä tulee lukea niin että niitä lähestytään aina edestäpäin. Joistakin merkeistä ei voi päätellä kumminko päin ne ovat mutta tekstissä on lähes aina mukana sellaisia merkkejä joista lukusuunta näkyy. Esimerkiksi lintujen kuvista tämä on helppo päätellä.
[muokkaa] Muinaisegyptin kielioppi
[muokkaa] Sanojen suku
Egyptin kielessä sanoilla oli kaksi sukua, feminiini ja maskuliini. Maskuliinissa ei ollut päätettä, ja feminiinin pääte oli -t, joka translitteroidaan -et.
[muokkaa] Verbit
Muinaisegyptin kielessä verbejä käytettiin huomattavasti harvemmin kuin monissa nykykielissä. Lause saattoi esimerkiksi muodostua pelkästään substantiivista ja adjektiivista, kuten "nainen kaunis", mutta sen merkitys oli kuitenkin "nainen on kaunis". Tästä syystä muinaisegyptin kielisiä lauseita on usein vaikea hahmottaa.
Vaikka niitä ei aina käytettykään, oli muinaisegyptin kielessä myös verbejä. Verbit ovat hyvin monimutkaisia ja niillä on useita eri muotoja. Verbit ovat yksi vaikeimmista muinaisegyptin kielen kieliopin osa-alueista.
[muokkaa] Genetiivi
Genetiivi muodostettiin liittämällä esinettä tai asiaa kuvaavan sanan jälkeen omistajaa ilmaiseva sana. Näin esimerkiksi ilmaus "sotilaan kilpi" olisi kirjoitettu muotoon "kilpi sotilas".
Poikkeuksena tästä säännöstä olivat faaraoiden, jumalten tai jonkin näihin liittyvän omistamat asiat. Tällöin omistaja sijoitettiin tekstissä ennen omistettavaa asiaa. Tätä tapaa kutsutaan usein kunnioitusta osoittavaksi transpositioksi.
[muokkaa] Pronominit
Pronimineja ilmaisevat sanat kirjoitettiin muinaisegyptin kielessä usein liitettynä kantasanan perään (suffikseina). Translitteroidussa tekstissä suffiksipronominit Pronominit noudattivat aina pääsanan sukua. Esimerkiksi kolmannen persoonan maskuliini suffiksipronomini on
|
Alla esimerkki suffiksipronominien käytöstä kun pääsanana on "talo"
|
| hieroglyfein | translitteroituna | suomen kielen vastaava ilmaus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
|
pr.f | hänen talonsa | ||||
|
prw.f | hänen talonsa (monikko) | ||||
|
pr.sn | heidän talonsa |
[muokkaa] Prepositiot
Prepositioita oli useita joista alla muutama esimerkki:
| hieroglyfein | translitteroituna | suomen kielen vastaava ilmaus | |||
|---|---|---|---|---|---|
|
im | jonkun toimesta (agentti) | |||
|
em | -ssa, -ssä (inessiivi) | |||
|
mi | kuten | |||
|
en | -lle (Allatiivi) |
[muokkaa] Konjunktiot
Muinaisegyptin kielessä ei ollut konjunktioita vastaavia sanoja (tai niitä ei kirjoitettu). Lauseita muodostettaessa nominit laitettiin yksinkertaisesti peräkkäin. Esimerkiksi "aurinko ja kuu" olisi näin kirjoitettu muotoon "aurinko kuu".
[muokkaa] Monikko
-
[muokkaa] Ääntäminen
Koska muinaisegyptin kieli on kuollut kieli, ei voida varmuudella sanoa, kuinka sitä tulisi ääntää. Hieman viittausta saadaan kuitenkin siitä periytyneestä koptin kielestä. Koska kirjoitusasussa vokaalit ovat kovin harvinaisia, lisätään sanoihin yleensä vokaaleja ääntämisen helpottamiseksi. Yleisin käytetty vokaali on e, mutta myös muita vokaaleita käytetään, jotta sanat eivät kuulostaisi yksitoikkoisilta. Esimerkiksi sana mnmn voidaan ääntää muotoon menmen. Puolivokaalit w, j lausutaan ääntämyksen helpottamiseksi vokaaleina u ja i.
[muokkaa] Lukusanat
Hieroglyfikirjoituksessa lukusanat toimivat hyvin yksinkertaisesti. Yhtä, kymmentä, sataa, tuhatta, kymmentä tuhatta ja sataa tuhatta varten on oma hieroglyfinsä. Jos haluttiin ilmaista esimerkiksi "20", kirjoitettiin kaksi lukua kymmenen vastaavaa hieroglyfiä. Esimerkiksi luku 3214 kirjoitettaisiin hieroglyfeillä muotoon
|
Myös numerot voitiin lukea oikealta vasemmalle, jolloin ne sijoiteltiin päinvastaiseen järjestykseen. Lukusanojen suunta on kuitenkin helppo päätellä, sillä suurimpia numeroita vastaavat hieroglyfi merkit ovat aina ensimmäisenä.
Perusluvut:
| hieroglyfimerkki | translitteraatio | vastaava luku | ||
|---|---|---|---|---|
|
wa | 1 | ||
|
medju | 10 | ||
|
shet | 100 | ||
|
kha | 1 000 | ||
|
djeba | 10 000 | ||
|
hefen | 100 000 | ||
|
heh | miljoona tai ääretön |
[muokkaa] Ajan merkitseminen
-
[muokkaa] Katso myös
