Koptin kieli

Wikipedia

Kopti
Muu nimi
Omakielinen nimi	te ment rem en kēme ("Egyptin kansan kieli")
englanninkielinen nimi	Coptic
ranskankielinen nimi	copte
Tiedot
Alue	muinainen Egypti
Virallinen kieli	ei virallista asemaa
Puhujia	ei äidinkielisiä puhujia
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	kreikkalaiseen kirjaimistoon pohjautuva koptin kirjaimisto
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	afroaasialaiset kielet
Kieliryhmät	egyptiläiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	-
ISO 639-2	cop
SIL	COP
Ohje

Kopti (kielen nimen taustalla arab. ‏قبطية‎, qubṭī, joka on typistymä kreikan sanasta αἰγύπτιος 'egyptiläinen'^[1]) on muinaisen egyptin kielen viimeinen kehitysaste, joka syntyi, kun myöhäisegyptiä alettiin kolmannella vuosisadalla kirjoittaa kreikkalaisilla kirjaimilla kristillistyneessä muodossa. Koska kreikkalaiset aakkoset eivät sisältäneet kaikkia egyptin äänteitä, koptin aakkosiin otettiin kirjaimia egyptin demoottisesta aakkostosta, joka oli arabian tai heprean kaltaista konsonanttikirjoitusta. Koptin kirjakieli perustui täysin puhuttuun kieleen, koska kristillisten lähetyssaarnaajien tietoinen tarkoitus oli vieraannuttaa egyptiläiset kristityt kielensä vanhemmista, pakanallisemmista muodoista. Luonnollisesti koko kristillinen sanasto ja käsitteistö omaksuttiin kreikasta, ja raamatunkäännöksien välityksellä kielen koko fraseologia muovautui kreikan mukaiseksi.

Kopti on säilynyt kirjoitetussa muodossa useina murteina, joista tärkeimmät ovat bohairin ja sahidin murteet. Sahidin murre on omaperäisen koptinkielisen kirjallisuuden murre, kun taas bohairin murretta on käytetty ennen kaikkea kirkkokielenä ja kreikasta käännetyn uskonnollisen kirjallisuuden kielenä: yliopistoissa opiskellaan lähtökohtaisesti sahidin, pappisseminaareissa bohairin murretta. Muita murteita ovat akhmimin, subakhmimin (assiutin/lykopoliksen), faijumin (bašmuurin) ja oksyrhynkhoksen (mesokeemin, väliegyptin) murteet. Kaikki murteet ovat kuitenkin suhteellisen lähellä toisiaan ja eroavat eniten kirjaimistoltaan ja oikeinkirjoitukseltaan. Koptinkielistä kirjallisuutta tunnetaan paljonkin, mutta suurimmaksi osaksi kyse on ns. erämaaisien (erakkomunkkien) laatimasta kristillisestä kirjallisuudesta. Yksi tunnetuimmista ja merkittävimmistä koptinkielisistä kirjakokoelmista on Nag Hammadin kirjasto, joka löydettiin Egyptistä 1945.

Koptin aakkosia tai niiden muunnelmia on käytetty koptin lisäksi meroen ja muinaisnuubian kielen kirjoittamiseen. Nämä kielet esiintyvät Sudanin arkeologisissa löydöissä. Muinaisnuubiasta kehittyneitä kieliä, kuten nobiinia ja dongolaa, puhutaan alueella vieläkin.

Kopti kuoli sukupuuttoon puhekielenä 1400-1500-luvulla. Sillä on kuitenkin vielä merkitystä Egyptin alkuperäisten kristittyjen eli koptilaisten liturgiakielenä. Egyptin koptikristityt ovat myös koettaneet elvyttää bohairin murretta puhekielenään, mutta nämä pyrkimykset eivät ole johtaneet merkittäviin käytännön tuloksiin. Faaraoiden egyptin tavoin myös kopti kuuluu afroaasialaisiin kieliin. Egypti ja kopti muodostavat niiden joukossa oman alaryhmänsä; niille läheisintä sukua on luultavasti Sudanissa puhuttu bejan (bedawien) kieli, joka kuitenkin lasketaan (yhdessä mm. somalin ja oromon kielten kanssa) afroaasialaisten kielten kuušilaiseen alaryhmään.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

Marjanen, Antti: Johdatus koptin kieleen. Helsinki: Suomen egyptologinen seura, 1999. ISBN 951-96842-3-9.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Walter Ewing Crum: A Coptic Dictionary, Oxford: Clarendon Press, 1939 – Kopti-Englanti -sanakirja (englanniksi)
• Lyhyt koptin kielen esittely Helsingin yliopiston Nag Hammadin kirjasto -sivuilla

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.