Fender Telecaster

Wikipedia

Fender Telecaster
Fender Telecaster
Perustiedot
Alkuperäinen valmistaja	Fender
Valmistusvuodet	1951 —
Rakenne
Rungon tyyppi	Kokopuu
Kaulan kiinnitys	Pulttikiinnitys
Nauhat	21 tai 22
Materiaalit
Runko	Saarni, leppä tai populus
Kaula	Vaahtera
Otelauta	Vaahtera tai ruusupuu
Tekniikka
Talla	Kiinteä
Mikrofonit	Kaksi yksikelaista Seymour Duncan Alnico Pro2-mikrofonia.^[1]
Värit
Värivaihtoehdot	Alkuperäisesti vaalea/valkoinen. Nykyään monia muitakin.

Fender Telecaster, tele, on Fenderin valmistama sähkökitara. Sen tuotanto aloitettiin vuonna 1948 Fender Broadcaster -nimellä. Nimi vaihdettiin hieman myöhemmin Fender Telecasteriksi, ettei Broadcaster-nimi sekoittuisi erääseen Gretschin tuotteeseen. Telecaster on ensimmäinen sarjavalmisteinen umpirunkoinen sähkökitara, ja sitä valmistetaan edelleen. Fender Telecasterista on markkinoilla myös muiden merkkien valmistamia kopioita. Telecaster-kopioita valmistaa myös Fenderin omistama Squier-alamerkki.

Fender Telecasterilla ovat soittaneet vuosien varrella monet kuuluisat soittajat, kuten esimerkiksi Albert Collins, James Burton, Lou Reed, Keith Richards, Joe Strummer, Muddy Waters, Kurt Cobain ^[2] ja Bruce Springsteen. Kuuluisia suomalaisia telecasterin soittajia ovat mm. Ismo Alanko, Andy McCoy ja Juice Leskinen (Suomi-kitara).

[muokkaa] Rakenne ja tekniikka

Telecaster on kokopuurunkoinen kitara, jonka mensuuri on joko 648 tai 629 mm (25,5" tai 24,75") Tavallisimmissa Telecastereissa on yleensä kaksi yksikelaista mikrofonia, yksi äänenvoimakkuuden ja äänenvärin säädin sekä mikrofonien vaihtoon kolmiasentoinen kytkin. Myöhemmissä Tele-malleissa on pääasiassa käytetty yksikelaisten mikrofonien sijasta Fender Wide Range-Humbuckereita tai muunlaisia mikrofoniyhdistelmiä.

[muokkaa] Tele-soundi

Telecaster tunnetaan kirkkaasta, terävästä äänestään. Yksi "Tele-soundin" salaisuuksista on sen talla. Kielet menevät rungon läpi, ja kielten vastakappaleina kitaran takapuolella on kuusi metalliholkkia. Tallan ja holkkien ansiosta sointiin tulee täyteläisyyttä ja lisää jälkisointia (engl. sustain), eli ne pidentävät äänenkestoa. On myös olemassa 'päältä-ladattavia' Tele-talloja, joissa kielet kiinnittyvät tallan takaosaan menemättä kitaran rungon läpi. Alkuperäiset 3-osaiset tallapalat saivat aikaan hyvän kontaktin kielten ja rungon välillä; tämäkin lisäsi omalta osaltaan jälkisointia. Vinoon asennettu tallamikrofoni parantaa kitaran diskanttitoistoa (korkeiden äänialueiden kuulumista).

Telecasterin kokopuinen runko mahdollistaa puhtaan vahvistetun soinnin ilman kierto-ongelmia. Tämä oli suuri parannus verrattuna aikaisempiin sähkökitaroihin, joiden ontot rungot tekivät ne kiertoherkiksi ja joskus soundeiltaan mutaisiksi ja epäselviksi. Telecaster antoi muusikoille mahdollisuuden matkia steel-kitaran soundeja, mikä teki Telestä erityisen käyttökelpoisen esimerkiksi country-musiikissa. Tätä ominaisuutta voidaan vielä lisätä käyttämällä B-Benderiä (Clarence Whiten H-kielen venytysmekanismia), mikä mahdollistaa H-kielen sävelkorkeuden pehmeän muutoksen sointuja soitettaessa.

[muokkaa] Alamallit

Telecasterista on julkaistu tähän mennessä ainakin neljä alamallia;

[muokkaa] Thinline

Pääartikkeli: Fender Telecaster Thinline

Thinline on saksalaisen Roger Rossmeislin suunnittelema Telecasterin puoliakustinen versio, joka julkaistiin vuonna 1969. Thinlinessä on kaksi Fender Wide Range-humbuckeria ja Strings-Through-Body-talla.