Degu
Wikipedia
| Degu | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Octodon degus (Molina, 1782) |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Degu Wikispeciesissä |
Degu (Octodon degus) on pienen rotan kokoinen lemmikkijyrsijä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Degut ovat kotoisin Andien vuoristosta Chilestä. Luonnonvaraiset degut elävät jopa sadan yksilön yhteisöissä muutaman kilometrin korkeudella merenpinnasta. Ne kaivavat maahan tunneliverkostoja, joissa on usein monia kammioita. Degut ovat myös näppäriä kiipeilemään puissa ja pensaissa. Monista jyrsijöistä poiketen degut ovat aktiivisimmillaan päiväsaikaan. Luonnonvaraiset degut syövät pääasiassa kasvien kuoria, mukuloita sekä sipulikasveja.
Degut ovat vielä varsin tuoreita lemmikkieläimiä, ensimmäiset lemmikkidegut olivat 70-luvulla Eurooppaan diabetestutkimuksen koe-eläimiksi tuotujen yksilöiden jälkeläisiä. Tästä syystä degujen hoidosta on vieläkin liikkeellä paljon ristiriitaista informaatiota.
[muokkaa] Ominaisuuksia
- Paino: 170–300 g, sukupuolet hyvin samankokoisia
- Pituus: 20–30 cm, noin puolet pituudesta häntää
- Elinikä: 5–7 v, paremman hoitotietämyksen myötä kasvussa
- Väritys: Agouti
Käytännössä kaikki degut ovat väriltään agouteja. Perusolemukseltaan degu on linjakas ja sopusuhtainen, kokonaisuuden kruunaa hännänpäässä komeileva tuuhea tupsu.
Degut ovat päiväeläimiä, vaikkakin usein aktiivisimmillaan aamupäivästä ja illansuussa. Ne viihdyttävät itseään mielellään kaivelemalla, kiipeilemällä tai jyrsimällä mitä tahansa mihin niiden hampaat vaan pystyvät. Deguja kannattaa aina ottaa vähintään kaksi, sillä yhteisöeläiminä ne eivät viihdy yksin. Uroksetkin tulevat hyvin toimeen keskenään niin kauan kuin naaraita ei ole näkö- tai hajupiirissä.
Vaaran uhatessa degu kykenee pudottamaan hännästään nahan, ja turvaan päästyään kaluaa itse poikki jäljellejääneen rangan. Tilalle ei kasva uutta häntää. Tästä syystä degua ei koskaan saa ahdistella eikä tarttua hännästä.
Moniin muihin jyrsijöihin verrattuna degut ovat melko "puheliaita" otuksia.
- Terävä, lyhyt ja korkea tsik: Varoitusääni, ilmeisesti uroksille myös jonkinlainen reviirinilmoitusääni. Urosten tiedetään tsikkailleen jopa tuntikausia yhteen menoon.
- Matala hyrisevä kujerrus: Tyytyväinen degu, kuultavissa usein kun laumatoverit rapsuttelevat toisiaan.
- Hampaiden narskutus: Hermostunut eläin, lievä uhkaus vaikkapa herkkuja jaettaessa liian lähelle tunkeutuneelle lajitoverille.
- Korkea, pitkä vinkuna: Vihainen eläin, kuulee yleensä vain kun yksilöt tappelevat.
[muokkaa] Ruoka
Degujen perusruuan tulisi koostua heinästä ja pelleteistä. Sopivimman pellettisekoituksen saat yhdistämällä puolet chinchillanpellettejä ja puolet marsunpellettejä. Tuoreravinnoksi soveltuvat hyvin porkkanat, bataatit sekä alfalfaheinä. Degut nauttivat myös tuoreista tai kuivatuista puiden oksista ja lehdistä.
Hiilihydraatti- ja sokeripitoisia herkkuja kuten hedelmiä, rusinoita ja leipää tulisi välttää, sillä degut sairastuvat herkästi diabetekseen.
[muokkaa] Tarvikkeet
Degujen häkin tulisi olla mahdollisimman suuri sekä pohjapinta-alaltaan että korkeudeltaan, sillä degut nauttivat sekä kiipeilystä että kaivelemisesta. Omistajien mukavuuden kannalta olisi parasta että häkissä olisi syvä pohjakaukalo pitämään kaivaessa pöllyävät kuivikkeet häkin sisäpuolella ja yläosa verkkoa helpottamaan kiipeilyoksien ja juomapullon sijoittamista. Ruokakupiksi soveltuu painava keraaminen tai metallinen astia jota degut eivät saa riepoteltua ympäri häkkiä.
Deguille ei tule antaa mitään muovista, sillä ne jyrsivät sen hetkessä rikki ja muovinsirpaleet voivat vahingoittaa suolistoa.
Kuivikkeeksi deguille sopii hyvin kutterinpuru, ja pesänrakennusaineiksi kelpaa hyvin myös ruoaksi annettava heinä. Lisäksi voi tarjota paperia tai olkea, jotka eivät kuitenkaan sovellu ainoiksi kuivikkeiksi. Jos häkissä on verkolla eristetty pohjalaatikko, voi verkon alle laittaa myös hieman paakkuuntumatonta kissanhiekkaa ehkäisemään hajuhaittoja.
Viikoittaiset hiekkakylvyt pitävät degun turkin puhtaana ja kiiltävänä. Hiekaksi soveltuu eläinkaupoista saatava chinchillan kylpyhiekka. Hiekka-astiaa ei kuitenkaan kannata pitää koko ajan saatavilla, sillä degut rupeavat mielellään pitämään sitä vessanaan.
[muokkaa] Sairaudet
Deguilla tavataan sokeritautia ja vanhemmalla iällä harmaakaihia. Molempien epäillään liittyvän vääränlaiseen ruokavalioon. Deguilla on todettu myös muun muassa niin sanottua raskausmyrkytystä.
