Choctawit
Wikipedia
Choctawit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka on alun perin kotoisin Kaakkois-Yhdysvalloista, nykyisten Mississippin, Alabaman ja Louisianan osavaltioiden alueelta. Heidän oma nimensä Okla homa tarkoittaa "punaista kansaa". Choctawien alkuperäinen lukumäärä on arvioiden mukaan saattanut olla jopa 25 000 henkeä. Heidät tunnettiin rauhallisena kansana, joka ei omasta aloitteestaan juurikaan ryhtynyt sotatoimiin.
1800-luvulla choctawit laskettiin "viiden sivistyneen kansan" ("Five Civilized Nations") joukkoon, koska he olivat omaksuneet eurooppalaista kulttuuria ja teknologiaa. Pohjois-Amerikassa choctawit muistetaan suuresta avuliaisuudestaan Irlannin 1840-luvun suuren nälänhädän aikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eurooppalaisten ensi kosketus
Ensimmäinen eurooppalaisten tekemä havainto choctaweista oli niinkin varhaiselta ajalta kuin vuonna 1540. Hernando de Soto teki tällöin vierailun choctawien maahan johtaen Espanjasta saapunutta retkikuntaa, joka oli etsimässä kultaa ja muita aarteita Amerikan mantereelta. De Sotolla ja hänen conquistadoreillaan oli voitokas retki takanaan inkojen luona Perussa. Choctawit ja vielä tuolloin heihin kuuluneet chickasawit toivottivat kaukaiset vieraansa lämpimästi tervetulleiksi. De Sotolle ja hänen miehistölleen järjestettiin pidot, jossa syötiin, juotiin ja seurattiin tanssi-esityksiä. Tapaamineen päättyi verilöylyyn intiaanien hyökätessä espanjalaisten kimppuun. De soto joukkoineen pääsi pakoon menetettyään useita miehiään. Kultaa he eivät choctawien mailta löytäneet, eivätkä sitä enää myöhemmin etsineet, koska olivat suututtaneet maitten omistajat liiallisilla vaatimuksillaan.
De soto purjehti pois choctawien mailta kadoten samalla historiasta.
[muokkaa] Kulttuuri
Jossakin vaiheessa 1500- tai 1600-luvun aikana choctawit ja chickasawit erosivat omiksi kansoiksiin. Erään legendan mukaan kahtiajakautumisen syynä olivat olleet veljekset nimiltään Choctaw ja Chickasaw. Kumpikin oli valinnut oman suuntansa ja jakanut kansansa kahteen eri joukkoon. Heidän kulttuurinsa säilyi kuitenkin pitkälti samanlaisena ja heidän kielensä pysyi lähes identtisenä. Kyseinen asia on merkillepantu tämän päivän tutkijoiden keskuudessa. Samaa musgokee-kieliryhmää puhuvat creekit ja seminolit taas puhuvat selvästi erilaista murretta.
Chickasawit olivat sotaisia ja erosivat tämän ominaisuutensa vuoksi rauhaarakastavista choctaweista, jotka pitivät musiikkia ja runoutta paljon sotimista tärkeämpänä. On kerrottu, että choctawit olivat Yhdysvaltain eteläisten alueiden ahkerimpia maanviljelijöitä. Niin miehet kuin naisetkin osallistuivat maatöihin. Maissia ei viljelty vain omiksi tarpeiksi, vaan sitä myytiin myös naapureille. 1700-luvulla saatuaan ensimmäiset hevosensa choctawit innostuivat niiden kasvattamisesta. He tekivät toisinaan ratsain matkoja läntisimmille alueille, mutta tasankojen ratsastavia metsästäjiä heistä ei koskaan kehkeytynyt. Sen sijaan he kävivät paljon tuottoisaa hevoskauppaa preerioilla samoilevien heimojen kanssa.
Choctawien hautajaisista on säilynyt varhaisia kuvauksia: Kun Chacta (kuten heitä myös kutsuttiin) oli kuollut, hänen ruumiinsa asetettiin sypressin kaarnasta tehdyille paareille ja nostettiin puunhaaraan noin neljän metrin korkeuteen. Kun madot olivat kalvaneet vainajan lihan, kokoontuivat sukulaiset yhteen. Erilliset luunkerääjät ottivat ruumiin huostaansa repien irti jäljellä olevat lihakset ja jänteet. Tämän tehtyään he siirsivät luurangon arkkuun. Ennen arkun sulkemista kuolleen kallo värjättiin tulenpunaiseksi.
Pohjois-Amerikan intiaanien harrastamista joukkuepeleistä tunnetuin lienee stickball (keppipallo), joka tunnetaan myös alkuperäisnimellään kapucha toli ja jota leikillisesti on kutsuttu myös "pikku-veljen sodaksi". Peli muistuttaa jossain määrin koripalloa. Choctawien reservaatiossa stickball on nykyäänkin erittäin suosittu.
[muokkaa] Historia
Choctawit onnistuivat elämään elämäänsä Hernando de Soton poistumisen jälkeen monen sukupolven ajan ilman eurooppalaisten kosketusta. Varhain 1700-luvulla. kun ranskalaiset alkoivat asuttaa Louisianaa, eritoten New Orleansia, Mobilea ja biloxia, joutuivat choctawit tekemisiin eurooppalaisten uudisasukkaiden kanssa. Ranskalaisten kanssa he ystävystyivät solmien liiton keskenään. Hyvin pian alkoivat ranskalaiset hyödyntää suhteitaan runsaslukuisiin choctaweihin käyttämällä näitä sodissa englantilaisia ja näiden liittolaisia chickasaweja vastaan. Rauhantahtoisuudestaan huolimatta choctawit auttoivat sodissa ranskalaisia ja torjuivat tehokkaasti brittijoukkojen yritykset vallata New Orleans.
Etelä-Carolinasta tulleet englantilaiset kauppiaat onnistuivat kuitenkin 1740-luvulla pääsemään choctawien suosioon. Britit kauppasivat näillä halpoja kauppatavaroita ja saivat täten jalansijaa choctawien joidenkin heimojen joukossa. Päällikkö Shulush homa (Punakenkä) johti englantilaismielisiä choctaweja, mutta koki nopean lopun, kun ranskalaisia suosivat choctawit surmasivat hänet. Tästä oli seurauksena joitakin vuosia kestänyt choctawien oma sisällissota, joka päättyi Ranskaa suosivien ryhmien voittoon.
Vuonna 1763 choctawien maat kuitenkin joutuivat englantilaisten haltuun. Myös Ranska joutui luopumaan Mississippin idänpuoleisista alueista. Ilman omaa tietoaan tai suostumustaan tuli choctaweista osa brittiläistä imperiumia. Monet heistä muuttivat Mississipin länsipuolelle, jokuset taas siirtyivät Louisianaan.
[muokkaa] Oklahoma
1830-luvulla choctawit luopuivat maistaan. Yhdysvaltain presidentti Andrew Jackson, allekirjoitti intiaanien siirtoa uusille alueille koskevan sopimuksen ja tuli samalla sinetöineeksi lukuisia tulevia ihmiskohtaloita. Suurin osa choctawien kuten muidenkin punaisten miesten maista myytiin joko valtiolle tai yksityisille rikkaille valkoisille. Näin saaduista rahoista osa käytettiin niihin kuluihin, joita aiheutui kymmenien tuhansien eri heimoihin kuuluvien intiaanien muuttamisesta uusiin koteihinsa. Choctawien omakielinen nimi Okla homa sai kunnian toimia uuden intiaanialueen nimenä tulevaisuudessa, ilmeisestikin eräänlaisena kunnianosoituksena alkuperäisväestöä kohtaan.
Choctawit olivat vastustaneet tulevaa hanketta kauan, mutta eivät olleet tarttuneet aseisiin, vaan koettaneet rauhanomaisin keinoin ratkaista tilanne hyväkseen saadakseen jäädä mailleen. Neuvotteluista ei ollut hyötyä. Vuosien 1831 - 1834 välillä tapahtunut choctawien pakkomuutto Oklahomaan oli ankea ja surullinen tapahtuma. Liittovaltion määrärahat muuttoon osoittautuivat riittämättömiksi. Ruokatavaroiden, huopien, vankkureitten ja hevosten määrä oli vaatimaton, eivätkä riittäneet kuin osalle maansa jättäneistä intiaaneista. Kulkureitin varrella olevat kauppiaat vaativat kohtuuttomia hintoja elintarvikkeistaan huomattuaan choctawien aseman. Yhdysvaltain sotilaat valvoivat maastamuuttajia nimellisesti. Vaikeissa olosuhteissa tapahtuneen pakkomuuton aikana menehtyi tuhansia intiaaneja. Pitkä vaellus vei voimat. Nälkiintyneinä ja tautien, erityisesti koleran runtelemina, maastamuuttajien määrä pieneni mitä pidemmälle matka eteni. Myös rosvojoukkojen hyökkäykset verottivat heitä.
Kun viimein saavuttiin Oklahomaan odottivat siellä uudet vitsaukset. Maaperä osoittautui harvinaisen karuksi ja viljelymahdollisuudet huonoiksi. Hallituksen niukat muonavarat sekä vihamielisten läntisten heimojen hyökkäykset saivat aikaan sen, että choctawien määrä aleni entisestään. Oklahomaan alkoi kuitenkin nousta nopeasti yhä uusia reservaatteja, kun intiaanit eri puolilta mannerta siirtyivät uusille asuinmailleen. Choctawit saivat itselleen ennestään tuttuja naapureita, kun chickasawit, cherokeet, seminolit ja creekit asettuivat asumaan heidän läheisyyteensä. Yhdessä he tulivat muodostamaan Oklahomassa viiden sivistyneen kansan liiton, jonka sisäisessä hallintojärjestelmässä ei ollut enää paljonkaan omasta kulttuurista jäljellä. Yhdysvaltain sisällissodan aikana tämän intiaaniliiton soturit toimivat kevyenä ratsuväkenä Oklahoman lounaista rajaa tehokkaasti vartioiden.
[muokkaa] Nykyisyys
Nykyään choctawit ovat eräs suurilukuisimmista Yhdysvaltain intiaanikansoista. 1900-luvulla monet heistä kohosivat huomattavaan yhteiskunnalliseen asemaan. Alkuperäinen kulttuuri on ehtinyt hävitä lähes täysin, mutta oma kieli on säilynyt.
[muokkaa] Lähteet
- Suomalainen kirjallisuus: Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. kirjapaino Gummerus 1994. ISBN 951-717-788-7
- Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaiset. kirjapaino Gummerus OY 1985. ISBN 951-662-385-9
- Englanninkielinen kirjallisuus: Carl Waldman: Atlas of the North American Indian 1985 ISBN 0-87196-850-9
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Choctawit Wikimedia Commonsissa.- Choctaw Chronology
