Hautajaiset
Wikipedia
Hautajaiset ovat ihmisen tai ihmisten kuoleman vuoksi vietettävä juhlameno. Hautajaisissa vainajan ruumis valmistetaan lopullista sijoitusta varten. Joissakin tilanteissa hautajaisia muistuttavaa rituaalia on käytetty epävirallisesti myös eläinten kuoleman muistoksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eri kulttuureja
Esihistoriallisia kulttuureita tutkittaessa hautajaisten viettäminen on eräs kulttuurin kehityksestä kertova merkkipaalu: kansa tai heimo joka välittää kuolleistaan, on kehittänyt uskomuksia siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Erilaisia uskomuksia
- Kuolleella ei ole mitään olotilaa kuoleman jälkeen
- Kuolleen sielu elää kuoleman jälkeen
- Kuolleen sielu palaa elämään uudessa muodossa (syklisesti). Tähän voi liittyä karman käsite.
Egyptiläisessä kulttuurissa merkittävien henkilöitten ruumiit palsamoitiin, jotta ne kestäisivät ajan hammasta. Faaraoille kerättiin omaisuutta pyramideihin iäisyyttä varten. Hänelle annettiin rahaa käteen, jotta hän voisi maksaa iäisyysmatkansa matkan kuljettajalle.
[muokkaa] Hautajaiset Suomessa
1800-luvulla ja sitä aiemmin taloissa tuli olla kuoleman varalta arkuksi sopivia lankkuja ruumislaudoiksi. Henkilön kuoltua hänen ruumiinsa siirrettiin aittaan odottamaan hautajaisia. Aitassaolo kesti tavallisesti noin viikon.
Nykyisin kuolleen henkilön ruumis viedään hautausautolla ruumishuoneelle, jossa se on hautajaisiin asti. Hautajaistilaisuutta ennen ruumis tuodaan siunauskappeliin. Sairaaloissa on omat ruumishuoneet ja kappelit. Suomessa kirkon hautausmaalle haudataan myös nekin vainajat, jotka eivät ole kuuluneet kirkkoon. Kirkossa soitetaan yleensä vainajalle kuolinsoitto kirkonkelloilla. Hautajaisten käytännön järjestelyistä huolehtivat hautaustoimistot. Vuodenajasta, saattoväen määrästä ja paikallisista tiloista riippuen hautajaiset voivat edetä erilaisilla tavoilla. Yleensä kuitenkin:
- vainaja asetetaan arkkuun, jonka kansi on luterilaisilla kiinni, ortodokseilla auki
- pappi siunaa vainajan ja pitää lyhyen vapaamuotoisen muistopuheen
- saattoväki rukoilee yhdessä vainajan puolesta
- saattoväki vie tervehdyksensä arkulle joko siunauskappelissa tai vasta haudalla
- arkku suljetaan ja kannetaan haudalle, paitsi polttohautauksessa se siirretään krematorioon
- hauta peitetään tilapäisellä kannella jonka päälle kukat asetellaan, haudalla voidaan veisata virsiä
- muistotilaisuus pidetään ravintolassa, seurakunnan järjestämissä tiloissa tai vainajan kotona, ja siellä on tavallisimmin kahvitarjoilu. Jos on pitkämatkaisia vieraita niin tarjotaan ruokaakin. Maaseudulla järjestetään usein ruokahautajaiset, varsinkin jos muistotilaisuus pidetään vainajan kotona. Ruokatarjoilu tapahtuu tavallisesti ns. seisovasta pöydästä
- adressit luetaan ääneen muistotilaisuudessa
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vainajan siunaamisessa pappi ottaa hiekka-astiasta pitkävartisella kauhalla yhteensä kolme kertaa hiekkaa ja kaataa jokaisen kauhallisen arkun päälle. Pappi lausuu eri kerroilla seuraavat lauseet: "Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on sinut herättävä viimeisenä päivänä." Hiekka symbolisoi maata.
[muokkaa] Tuhkaus
Tuhkaus on yleistynyt etenkin kaupungeissa. Siinä arkku hautaan laskemisen sijaan poltetaan eli tuhkataan krematoriossa. Läheiset saavat yleensä uurnaan laitetun tuhkan itselleen. Polttohautauksessa tuhka voidaan sijoittaa uurnassa joko tavalliseen sukuhautaan, erityiseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon.
Paitsi sijoittaa uurnaan, vainajan tuhkan saa sirotella erityiseen muistolehtoon tai luontoon. Lehdoissa vainajan tuhka voidaan kätkeä nurmen alle ilman uurnaa.
Tuhkan voi sirotella myös luontoon mutta tähän on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa, ja tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon. Luontoon siroteltaessa olennaista on, että tällöin ei saa muodostua hautaluonteista tilaa. Paikalle ei voi pystyttää esimerkiksi muistomerkkiä.
Uusi hautaustoimilaki edellyttää myös, että tuhka on sijoitettava lopullisesti yhden vuoden kuluessa kuolemasta, eikä sitä saa jakaa useampaan osaan. Yksityisasuntoon tuhkauurnaa ei voi sijoittaa. Lääninhallitus voi erityisestä syystä myöntää luvan tuhkauurnan hautaamisesta muualle kuin hautausmaalle. Tällainen paikka on selvästi merkittävä maastoon ja haudasta tulee merkintä kiinteistötietojärjestelmään. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi kesämökille perustettu hauta voi olla rasite, jos mökki aikanaan myydään.
Merellä sirottelukin on mahdollista, esimerkiksi Helsingissä tätä varten on kaupungin omistama merialue Harmajan majakan länsipuolella.
[muokkaa] Muita hautaustapoja
Laivoissa on ollut tapana haudata kuolleet mereen ilman polttohautausta. Tämä oli yleistä aikaisemmin, jolloin merimatkat olivat varsin pitkäkestoisia, ja saattoi kestää pitkiäkin aikoja ennen kuin laiva pääsi lähelle maata. Tätä harjoitetaan vielä nykypäivänäkin, esimerkiksi joidenkin merimiesten ja merisotilaiden tapauksessa.
Tiibetissä on yleistä myös ilmahautajaiset, koska maassa ei ole paljoa poltettavaa puutavaraa, ja kivinen vuoristomaasto ei sovellu ruumiiden hautaamiseen maahan. Ilmahautaamisessa ruumis hajotetaan ja annetaan petolintujen syötäväksi.
Avaruushautajaiset ovat nykyaikana myös mahdollisia – osa vainajan tuhkasta laitetaan esimerkiksi varta vasten suunniteltuun satelliittiin. Menetelmä on tosin kallis, ja nykyteknologialla kaiken vainajan tuhkan, saati kokonaisten vainajien, lähettäminen avaruuteen ei ole käytännöllistä - usein avaruuteen lähetetään vain muutamia grammoja tuhkaa. Kuuluisia ihmisiä, joiden tuhkaa on haudattu avaruuteen, ovat mm. Gene Roddenberry ja Timothy Leary. Eugene Shoemakerin tuhkaa vietiin Kuuhun Lunar Prospector -luotaimen mukana.
Ruotsalaisen Susanne Wiigh-Mäsakin kehittämässä ekologisessa hautaustavassa ruumis pakastetaan ja upotetaan nestemäiseen typpeen. Hauraaksi muuttunut ruumis hajotetaan värähtelyllä tomuksi. Tomu siirretään tyhjiökammioon, jossa sen sisältämä neste haihdutetaan pois. Kuivasta, hajuttomasta tomusta erotellaan elohopea ja lääketieteelliset laitteet. Tomu voidaan myös desinfioida. Lopulta vainajan maalliset jäänteet siirretään maissitärkkelyksestä valmistettuun arkkuun. Arkku lasketaan matalaan hautaan, jossa se muuttuu maaksi yhden vuoden aikana. Haudan merkiksi paikalle istutetaan puu, joka kasvaa rikkaan mullan ravitsemana.[1]
[muokkaa] Uskonnottomat hautajaiset
Kirkkoon kuulumattomille voidaan pitää uskonnottomat hautajaiset, joissa ei ole pakollista kaavaa. Uskonnottomissa hautajaisissa omaisilla on vapaus suunnitella jäähyväisseremonia haluamallaan tavalla, kuvamaan edesmenneen persoonallisuutta ja mahdollisia toiveita, tietenkin vainajaa kunnioittaen.
[muokkaa] Ekshumaatio
Ekshumaatio tarkoittaa haudasta kaivamista. Haudattu ruumis kaivetaan ylös esimerkiksi kuolemansyyn tutkimisen takia. Ekshumaatio on Suomessa hyvin harvinaista. Laki kuolemansyyn selvittämisestä ylittää hautarauhan koskemattomuuden. Omaisten lupaa haudan avaamiseen ei tarvita. Suuremmassa määrin tähän jouduttiin kesällä 2007, kun tutkittiin nokialaisen sairaanhoitajan yhteyttä hänen hoidossaan olleiden potilaiden kuolemiin.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kiiskinen, Kyösti: Hautauskulttuuri Suomessa: Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja. Historiallisen katsauksen kirjoittanut Leena Aaltonen. Helsinki: Suomen hautaustoimistojen liitto, 1992. ISBN 952-90-4089-X.
