Yrjö I (Iso-Britannia)

Wikipedia

Yrjö I (28. toukokuuta 1660 – 11. kesäkuuta 1727) oli Ison-Britannian ja Irlannin kuninkaana vuosina 1714–1727. Yrjö I oli Hannoverin vaaliruhtinas ja ensimmäinen Hannover-sukuinen Britannian hallitsija.

Yrjön läheisin sukulaisside edeltäneeseen Stuart-hallitsijasukuun kulki hänen äidinäitinsä Elisabet Stuartin kautta. Tämä oli Jaakko I:n tytär ja Kaarle I:n sisar. Yrjön perinnöllinen oikeus kruunuun oli hatara, mutta uuden Ison-Britannian vallanperimyslain myötä voimistunut parlamentti käytti oikeuttaan päättää hallitsijasta ja sivuutti monet edellisen monarkin Annan läheisemmät sukulaiset, ja niinpä koko ikänsä Hannoverissa eläneestä, englantia tuskin osanneesta Yrjö I:stä tuli 54-vuotiaana Ison-Britannian kuningas.

Tuore kuningas saapui Isoon-Britanniaan ilman haureudesta pidätettyä vaimoaan, Sophie Dorotheaa, mutta hänellä oli mukanaan kaksi rakastajatarta. Vaimonsa kanssa hänellä oli kaksi lasta: George (Yrjö II) (s. 1683) ja Sophia Dorothea (s. 1687). Myös hänen rakastajattarensa synnyttivät hänelle useita lapsia, jotka tosin eivät olleet perillisen asemassa.

Yrjön pitkien poissaolojen vuoksi luotiin pääministerin virka, jota hoiti ensimmäisenä Sir Robert Walpole.

Edeltäjä: Anna

Ison-Britannian kuningas 1714–1727

Seuraaja: Yrjö II

Tämä Britanniaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.