Wisconsin-jääkausi

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Wisconsin-jääkausi on termi, jota käytetään viimeisestä jääkaudesta Amerikassa. Vastaavan jääkauden nimi Pohjois-Euroopassa (suomeksi) on Veiksel-jääkausi.

Viimeistään 70 000 vuotta sitten alkaneeella Wisconsin-jääkaudella Kanadan Laurentiden jääpeite laajeni koko Kanadaan ja Yhdysvaltain pohjoisosiin 24700-23600 vuotta sitten. Wisconsin-jääkausi päättyi Amerikassa noin 10 000 vuotta sitten. Amerikan jäävaippa oli Euroopan vastaavaa suurempi, levisi etelämmäs, ehkä nopeammin ja lämpimämmille seuduille kuin Euroopassa. Wisconsin-jääkautta ennen oli Amerikassa Illinois-jääkausi ja monia Esi-Illinois-jääkausia.

Sisällysluettelo 1 Wisconsin-jääkausi 2 Wisconsin-jääkauden vaiheita 2.1 Jääkauden alkuvaihe 2.2 Jääkauden huippukohta Amerikassa 2.3 Jään vetäytyminen 3 Siperian–Alaskan-maasilta ja Kordillieerien jääkäytävä 4 Amerikan jääjärvien tyhjeneminen vaikutti koko maapallon ilmastoon jääkaudella? 5 Amerikan jääsilmukoita 6 Wisconsin-jääkauden jako 7 Katso myös 8 Lähteet 8.1 Viitteet 9 Aiheesta muualla 9.1 Beringin maasilta 9.2 Lake Agassiz 9.3 Jään vetäytyminen

[muokkaa] Wisconsin-jääkausi

Pohjois-Amerikassa oli viimeisellä Wisconsin-jääkaudella suuri Laurentidin jääkenttä, jonka ala oli maksimissaan 13,4 miljoonaa neliökilometriä ja maksimipaksuus yli 3 000 metriä, keskipaksuuden ollessa ehkä 1 600 metriä. Se laajeni New Yorkiin, Cincinnatiin, St. Louisiin, Kansas Cityyn ja Montanan vuorille asti. Monin paikoin jää oli Amerikassa laajimmillaan 24700-23600 kalenterivuotta sitten.

Jää eteni lännessä hieman etelämmäs kuin idässä luultavasti kosteuden vuoksi. Jääkentän viilentävä vaikutus ohjasi matalapaineet länsilounaaseen, missä satoi rankasti; nykyään alue on puoliaavikkoa ja aavikkoa. Myös muualla maailmassa jääkentän ilmastovaikutukset muuttivat autiomaita kosteiksi.

Laurentidin jääkenttä aiheutti melko kapean tundravyöhykkeen Amerikkaan jäätikön eteen rannikolla noin 40 °N, sisämaassa noin 35 °N leveyspiirin pohjoispuolelle. Tundra oli 130–300 km leveä. On esitetty, että jäävirrat olisivat koskettaneet avointa boreaalista havumetsää, ja että tundraa olisi ollut Yhdysvaltain puolelle Laurentidin jääkentän ja metsän rajalla vain paikoittain. Preerian pohjoisosa oli polaariaavikkoa. Kalliovuorilla jäätikön eteläpuolella Utahin seuduilla oli nykyisenkaltaista puoliaavikkoa ja Seattlen seuduilla kuiva-aroa. Alaskan jäättömillä seuduilla oli hyvin niukkakasvuista polaariaavikkoa ja myös kuivatundraa. Floridan niemimaalla kasvoi tammimetsiä tai toisen tiedon mukaan alueella olisi ollut puoliaavikkoa ja aavikkoa. Preerian itäpuolisilla alueilla 32.-40. leveysasteilla kasvoi kuusimetsiä ja muita havupuita ja Appalakien länsipuolisella nykyisten lehtimetsien alueella keskitaigatyyppistä metsää. New Orleansin seudulla kasvoi sekametsiä.

Viimeisellä jääkaudella jäätikkö ulottui Springfieldin ja Mattoonin kaupungin välimaastoon leveyspiirille 40 °N. Idässä Wisconsin-ja Illinois jäätiköitymisten rajat kulkivat suunnilleen Indianapolis–Dayton–Canton–Hornell-linjaa. Laurentidin jäätikön päätemoreeneja on Long Islandilla (Harbor Hill- ja Ronkonkoma-moreenit). Laurentidin jääkenttä patosi suuria jääjärviä, jotka tyhjenivät silloin tällöin katastrofaalisin seurauksin.

Jäätikön ollessa laajimmillaan Hudsoninlahden yllä ollut jäätikkö ja Kordillieerien jäätikkö yhdistyivät. Kordillieerien jäätikön ala oli vain noin 200 000 – 300 000 neliökilometriä. Kun ilmasto oli hieman lauhempi, kahden jäätikön väliin muodostui jäätön alue, jääkäytävä, jonka arvellaan olleen ensimmäisten Amerikan asukkaiden tuloreitti. Kordillieerien jäätikkö patosi Montanan seuduille Missoulan jääjärven, joka tyhjeni aina 200 vuoden välein. Tässä jääjärvessä oli vettä noin 2 000 km³. Utahissa oli suuri Bonneville-järvi suunnilleen nykyisen Salt Laken paikalla. Koillis-Kanadassa sijainneen Laurentidin jääkentän vetäytyminen kesti 11 000 vuotta, mutta läntisen pienemmänKordillieerien jääkentän vetäytyminen vain alle 4 000 vuotta.

[muokkaa] Wisconsin-jääkauden vaiheita

[muokkaa] Jääkauden alkuvaihe

Suhteellisen pieniä jäätiköitä syntyi Amerikkaan 115000-75000 vuotta sitten, jolloin nähtiin kaksi suurta jäätiköitymistä. Vasta noin 75000-60000 vuotta sitten oli suuri jäätiköityminen. Altonain-jäätikkö saapui Chicagon seuduille 60000.

Tämän jälkeen alkoi lämpimämpi interstadiaalivaihe, jolloin Kordillieerien jäätikkö suli lähes kokonaan. Koettiin kylmiä vaiheita, jolloin jäätikkö kasvoi korkeintaan Kanadan kilpeä vastaavalle alueelle.

30000-27000 radiohiilivuotta sitten oli Keski-Wisconsinin interstadiaalin minimi, jolloin jäätikkö ulottui suunnilleen Kanadan kilpeä vastaavalle alueelle. Jään rajoina oli silloin Michiganjärven pohjoisosa, Huronjärven pohjoisosa, ja Eriejärven itäosa sekä suunnilleen Saint Lawrence-joki. Jää peitti Karhujärven, Ison Orjajärven, Winnipegjärven ja Yläjärven. Noin 28000 vuotta sitten jää vetäytyi Chicagon seuduilta, ja siellä alkoi Farmdalian-välikausi joka oli 28000-22000 vuotta sitten. Vaikka jää laajeni muualla, alue pysyi pitkään jäättömänä. Michiganin allas pysyi lämpimällä kaudellakin osittain jäätyneenä. Tämä selittyy sillä, että jäätikön reuna koostui erillisistä jääsilmukoista, jotka laajenivat ja supistuivat eri tahdissa eri aikoina.

[muokkaa] Jääkauden huippukohta Amerikassa

Noin 27000 radiohiilivuotta sitten alkoi massiivinen jääkauden huippukohdan jäätiköityminen. Merenpinta laski nopeasti, ja jäätikkö laajeni huimaa vauhtia 27000-24000 radiohiilivuotta sitten. Luoteessa, etelässä ja koillisessa jää eteni maksimiinsa 24000-23000 radiohiilivuotta sitten, mutta hyvin kaukana pohjoisessa 21000-20000 radiohiilivuotta sitten.

Yleisesti ottaen, jää oli Amerikassa laajimmillaan aikaisemmin ja/tai pitempään kuin Euroopassa.

Jääkentät olivat Pohjois-Amerikassa suurimmillaan 25000-23000 tai 24000-21000 radiohiilivuotta sitten hieman ennen maailman jääkauden maksimia LGM:ää, ka Kordillieerien jääkenttä laajeni maksimiinsa paljon myöhemmin, 4000 vuotta maailman LGM:n jälkeen.

LGM:ään liittyen kylmintä oli 22000-19000 kalenterivuotta sitten.. Chicagon alueen Woodfordian-vaihe oli 22000-12500 radiohiilivuotta sitten. Jäätikkö oli tällöin siellä vahvana, 0,6-1 km paksuna. Chicagon alueelle syntyivät vuorollaan Barlinan, Marengon, Gilbertsin, Fox Laken ja Caryn päätemoreenit. Erään jäätikköjärven alueella alkoi kuivua 33000 kalenterivuotta sitten, ja koko järvi kuivui 25000-23500 vuotta sitten. Kalliovuorilla Pinedalen jäätiköityminen oli 30000-10000 vuotta sitten, jää siellä maksimissaan 23500-21000 vuotta sitten.

[muokkaa] Jään vetäytyminen

Jäätikkö pysytteli melko suurena noin 18000-14000 radiohiilivuotta sitten vetäytyen vain hieman. ^[1]

14 000-12000 kalibroimatonta radiohiilivuotta sitten Kanadan länsirannikko alkoi vapautua jäästä ja 12000 radiohiilivuotta sitten jää oli siellä vetäytynyt jo hieman sisäosiin. 12000 radiohiilivuotta sitten Laurentiden jääkenttä tuotti sulamisveden pulssin, joka viilensi Atlanttia. ^[2]

12000 radiohiilivuotta sitten Hudsonin lahti oli jäätön Quebecin seuduilta, mutta sen eteläpuolella ylämailla oli jään saareke. Näihin aikoihin syntyi hyvin kapea jääkäytävä Kalliovuorten itäpuolelle Kordillieerien ja Laurentiden jääkilpien väliin. Tämä jääkäytävä leveni nopeasti leveni hyvin nopeasti 10000-9000 vuotta sitten, jolloin jää vetäytyi aivan Athabasca- ja Orjajärven länsipuolelle. ^[3]

Jää oli hieman vetäytynyt jo 16500 vuotta sitten muun muassa Saint Lawrencen lahdelta pois, mutta oli vielä Suurten järvien eteläosassa. Noin 14500 radiohiilivuotta sitten oli kylmä Heirichin tapahtuma H-1. ^[4]. Jää alkoi vetäytyä merkittävästi vasta 14000 radiohiilivuotta sitten, ja vasta 11000-10000 radiohiilivuotta sitten Ylä-Arktisella alueella.

13750 kalenterivuotta sitten Kanadan jääkäytävä oli auki, ja jää vetäytynyt Suurten Järvien keskiosaan. 11500 vuotta sitten jäätikön reuna oli Suurten järvien pohjoispuolella, ja Keski-Kanadassa oli suuria jäätikön patoamia järviä. Itä-Kanadan yllä ollut mannerjäätikkö oli yhä tällöin, holoseenikauden alussa suuri.

Jää pystyi patoamaan Kanadan keski- ja eteläosiin jääjärviä ehkä ainakin vielä 9000-8000 uncal? bp, jolloin jää vielä suuri Hudsoninlahden yllä.

Noin 8000 uncal? bp jäätikkö oli sulanut Hudsoninlahden yltä, ja jakautunut Nunavutin-Baffininsaaren ja Labradorin niemimaan osioihin. ^[5]

Labradorin niemimaalla ja Baffininsaaressa oli melko suuri jäätikkö vielä 7000-6000 ka uncal? BP.

Noin 8900 kalenterivuotta sitten Hudsoninlahti oli vielä mannerjäätikön peitossa, ja patosi suuret Agassizin ja Ojibwayn jääjärvet. Noin 8400 kalenterivuotta sitten jäätikkö oli jakautunut Nunavutin-Baffininsaaren ja Labradorin niemimaan osioon.^[6] Joidenkin tietojen mukaan jakautuminen olis alkanut Baffininsaaren kohdalla noin 8900 kalenterivuotta sitten, eli 8000 radiohiilivuotta sitten.

Noin 6000-4000 ka bp Kanadan saarten jäätiköt olivat supistuneet lähes nykyiseen kokoonsa, ja mantereella ei ollut enää jäätä. Labradorin ja Nunavutin jäätiköt olivat sulaneet. ^[7]

Noin 5700 vuotta sitten Labradorin niemimaan eräässä pienessä osassa oli vielä jäätä.

[muokkaa] Siperian–Alaskan-maasilta ja Kordillieerien jääkäytävä

Pääartikkeli:Beringia

Pääartikkeli:Kordillieerien jääkäytävä

Beringinsalmi erottaa kaksi suurta mannerta, Aasian ja Amerikan toisistaan. Siperia ja Alaska ovat lähellä toisiaan matalan meren erottamina, jonka syvyys on maksimissaan 48–49 metriä. Kun jääkauden aikana merenpinta oli alimmillaan, Beringinsalmen yli saattoi kävellä jo 24 000 vuotta sitten. Merenpinta oli alimmillaan noin 20 000 vuotta sitten. Arvellaan sillan olleen olemassa vielä 9 000 – 14 600 vuotta sitten. Edellisen kerran Beringinsalmi oli maata yli 37 000 vuotta sitten. Pohjois-Amerikan suurimmat jäätiköt olivat Hudsoninlahden yllä ja Kordillieerien (Kalliovuorten) vuoristoissa. Kun jäätiköt olivat laajimmilaan, nämä kaksi jääkenttää olivat sulautuneet yhteen. Mutta kun ilmasto lämpeni hiukan, jäät vetäytyivät erilleen toisistaan. Näin syntyi Kalliovuorten länsiosan seuduille jääkäytävä 12 000 vuotta sitten. <!- 11600-->. Samoihin aikoihin syntyivät myös Salpausselät.

Jääkäytävä ja maasilta olivat auki monta kertaa Veiksel-jääkauden aikana. Maasilta syntyi ensimmäisen kerran vähän yli 70 000 vuotta sitten. Jääkäytävä avautui mahdollisesti noin 55 000 vuotta sitten. Jääkäytävä oli edellisen kerran ennen jäätikön maksimia auki noin 30 000 – 25 000 vuotta sitten. Beringinsalmen maasillan eli Beringian ja Kordillieerien jääkäytävän aukioloajoista voidaan tehdä olettamuksia siitä, milloin ihminen olisi saapunut Amerikkaan. Itä-Aasiassa oli ihmisiä jo 70 000 vuotta sitten, mutta nykyihminen alkoi asuttaa Siperiaa vasta 30 000 – 25 000 vuotta sitten. Viimeisen kerran jääkäytävä avautui ehkä jo 13400 vuotta sitten, ja maasilta saattoi sulkeutua 12000 vuotta sitten. Ihmiset, paleointiaanit asuttivat Pohjois-Amerikkaa jo 15 000 vuotta sitten, pessimistisimmänkin arvion mukaan viimeistään 12 000 vuotta sitten. Jos Amerikassa on ollut ihmisiä yli 25 000 vuotta sitten, asutuksen on täytynyt olla äärimmäisen harvaa. Ihmiset olisivat kyenneet asuttamaan hitaastikin liikkuen Amerikan noin tuhannessa vuodessa.

[muokkaa] Amerikan jääjärvien tyhjeneminen vaikutti koko maapallon ilmastoon jääkaudella?

Nuorempi Dryas -kausi alkoi nopealla ilmaston kylmenemisellä, joka oli 3–6 astetta. Tämä tapahtui noin 12 600 vuotta sitten. Noin 8 200 vuotta sitten vallitsi muutaman vuosikymmenen mittainen kylmä kausi, joka näkyy piikkinä Antarktiksen ja Grönlannin jäänäytteistä laadituissa lämpötilakäyrissä. On arveltu, että kylmä nuorempi dryaskausi noin 12 200 vuotta sitten olisi syntynyt Kanadan Manitobassa ja sen ympäristössä sijaineen valtavan 440 000 km² Agassiz-jääjärven purkautuessa mereen Lawrencen lahden kautta. Agassiz-järven paikalla on nykyään Winnipegjärvi. Agassiz-järvestä tapahtui ennen Lawrencea makean veden purkauksia Susquehanna-joen kautta. Jääjärvi olisi muuttanut merivirtojen kulkua. 8 200 vuotta sitten sattunut "kylmä piikki" olisi johtunut Agassiz-järven purkautuessa Hudsoninlahden kautta olevan jääjärven purkautuessa noin 7 400–8 400 vuotta sitten. Agassiz-järvestä purkautui aikavälillä 8 400–13 400 vuotta sitten kaikkiaan 1 600–160 000 km³ vettä. 12 600 vuotta sitten jääjärvestä purkautui 0,3 Sv vettä ja 8 400 vuotta sitten 5,2 Sv vauhdilla 163 000 km³ aiheuttaen Labradorinmerellä luultavasti tsunamin. Agassizin lisäksi oli Ojibway-jääjärvi. Kylmien ja lämpimien kausien vuorottelu on saattanut johtua jääjärven tyhjenemisistä. Kylmä jääjärven vesi olisi sekoittanut merivirrat ja laukaissut ilmastonmuutoksia. Merenpohjan kerrostumista on havaittu kaksi kylmää tapahtumaa: suuri 8 490 (8 500–8 700) ja pieni 8 290 vuotta sitten. Pieni tapahtuma näkyy eräiden tutkijoiden mukaan sedimenteissä orgaanisen aineen määrän laskuna: muutoksena, joka tulkitaan syvänveden määrän laskuna. On kuitenkin esitetty, että Agassizista vapautunut suolaton vesi olisi virrannut etelään; ei Atlantille pysäyttämään merivirtaa, joka tasaa siellä lämpöä.

[muokkaa] Amerikan jääsilmukoita

Amerikassa olleita jääsilmukoita, eli jään kielekkeitä.

Champlain-Hudson lobe, N.Y. New York?	Lake Michigan lobe, Illinois/Wisconsin.
Finger Lakes lobe, N.Y. New York?	Green Bay lobe, Wisconsin.
Grand River lobe, Ohio.	Chippewa lobe, Pohjois-Wisconsin.
Scioto lobe, Ohio.	Superior lobe, MN (Minnesota?)/Wisconsin.
Maumee lobe, Ohio/Indiana.	Des Moines lobe, MN (Minnesota?)/Iowa.
Saginaw lobe, Michigan.	James valley lobe, N/S (Pohjois/Etelä) Dakota.

[muokkaa] Wisconsin-jääkauden jako

Jäätiköitymiset (vuotta sitten)

• Varhais-Wisconsin eli eowisconsin 115-75 000 vuotta sitten
• Keski-Wisconsin
  • Jäätiköityminen MIS4, (75000-60000): Guildwood-jäätyköityminen eli Tahoye, jää eteni Lounais-Albertaan Kanadassa
  • Vaihteleva MIS3 60000-25000, Sama kuin Tenaya-jäätiköityminen ja Port Talbot-interstadiaali
• Myöhäis-Wisconsin (Woodfordian, Tioga-jäätiköityminen) 25000-10000 vuotta sitten, jäätikkö laajimmillaan noin 23400 vuotta eli 20000 radiohiilivuotta sitten.

Tarkempi jako:

• Varhais-Wisconsin eli eowisconsin
  • MIS 5d 115000-105000: stadiaali
  • MIS 5c 105000-93000: interstadiaali
  • MIS 5b 93000-85000: Nicolet-stadiaali (Suurilla järvillä)
  • MIS 5a 85000-75000: St. Pierre-interstadiaali
• Keski-Wisconsin 75000-25000 vuotta sitten (BP)
• MIS 4 (75000-60000): Guildwoodin stadiaali (Suurilla järvillä)
  • Tazewell

Altonian Advance(s) 67000 BP

• MIS 3 (60000-25000)
  • Port Talbot 1-interstadiaali 47000-44000 BP
  • jäätikkö eteni 44000 BP
  • ja lyhyitä stadiaaleja ja interstadiaaleja
  • Port Talbot 2-interstadiaali 38000 kalenterivuotta sitten
  • Farmdalian-vetäytyminen 28000 BP (jää vetäytyi minimiinsä??)
• Myöhäiswisconsin 25000-10000 BP, MIS2
  • Two Creeks-vetäytyminen 12000 BP
  • Jää eteni vielä 8000 radiohiilivuotta sitten Ontariossa keskilännessä.

[muokkaa] Katso myös

• Jääkausi
• Veiksel-jääkausi
• LGM
• Laurentiden jääkilpi
• Illinois-jääkausi
• Esi-Illinois-jääkaudet
• Paleointiaanit

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Arctic Flora and Fauna - Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta sivulla 22
2. ↑ Arctic Flora and Fauna - Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta sivulla 23
3. ↑ Arctic Flora and Fauna - Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta sivulla 22
4. ↑ http://www.homepage.montana.edu/~esci111/111glacierlab/LGM%20deglaciation.jpg
5. ↑ http://www.terracycles.com/extinctions.htm
6. ↑ http://www.glerl.noaa.gov/res/Programs/glscf/background2.html
7. ↑ Arctic Flora and Fauna - Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta sivulla 22

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Beringin maasilta

• Bering Land Bridge National preserve
• What is Beringia?
• D.K. Jordan, "Prehistoric Beringia"
• Paleoenvironmental atlas of Beringia: includes animation showing the gradual disappearance of the Bering land bridge
• Yukon Beringia Interpretive Centre
• Paleoenvironments and Glaciation in Beringia
• An animation of the flooding of the Bering land bridge over the last 20,000 years

[muokkaa] Lake Agassiz

• Lake Agassiz Overview
• Map of glacial Lake Agassiz by Minnesota Dept. of Natural Resources
• Warren Upham (1895) The Glacial Lake Agassiz (monograph). United States Geological Survey, Washington.

[muokkaa] Jään vetäytyminen

• Le retrait des glaces wisconsiniennes, les Grands Lacs, la Mer de Champlain, et le fleuve Saint-Laurent.