Viron Avustamisen Päätoimikunta

Wikipedia

Viron Avustamisen Päätoimikunta (ruots. Centralkomittén för Estlands Undsättning, myös Viron Avustamisen Pääkomitea) syntyi joulukuussa 1918 ja se vastasi suomalaisten vapaaehtoisten heimosoturien lähettämisestä Viron vapaussotaan. Toimikunta toimi suomalaisten vapaaehtoisten ja Viroon lähetettävän avun keskusorganisaationa.

[muokkaa] Viron avustustoiminta ja Päätoimikunta

Viron tilanne oli pahentunut bolševikkien saartaessa Viron ja kolkuttaessa Tallinnan portteja. Loppuvuodesta 1918 virolaisten avunpyyntöjen määrä kasvoi. Suomessa kasvoi niin poliitikkojen kuin kansan keskuudessa tarve auttaa eteläistä heimokansaa. Suomi antoi Virolle aseita ja rahalainoja, mutta pian tuli esiin Viron toiveet sotilaallisesta avusta. Suomen hallitus ei halunnut lähettää vakinaista sotaväkeä Viroon vaan oli enemmän vapaaehtoisten joukkojen kannalla. Vapaaehtoiset joukot olivatkin muodostumassa heimosotien erikoispiirteeksi.

Viroon toimitettiin marras-joulukuun vaihteessa 5000 kivääriä, 50 konekivääriä ja 15 tykkiä. Tammikuussa 1919 toimitettiin lisäksi 10 000 kivääriä ja 20 tykkiä. Tämän lisäksi naiset järjestivät vaatteita, sidetarpeita ja lääkkeitä Viroon vietäväksi.

Virolaisten tilanteen pahetessa edelleen oikeiston lehdissä esitettiin vaatimuksia Viron auttamiseksi. Viron Avustamisen Päätoimikunta syntyi senaattori Oskar Wilho Louhivuoren 15. joulukuuta 1918 julkaistun Uuden Suomettaren kirjoituksen pohjalta. Kirjoituksessa kysyttiin:

"Auttaako Suomi vai kostaako se Virolle sen, minkä Ruotsi teki sille itselleen? Työntääkö se luotaan veljeskansan hädän hetkellä ja niin ainaisiksi ajoiksi katkaisee luottamuksen sillat kahden kansan välillä--"

Tämän kirjoituksen jälkeen valtiovaltaan sitoutuneen Viron Avustamisen Päätoimikunnan perustamisen yhteydessä Helsingissä 20. joulukuuta 1918 Louhivuori valittiin toimikunnan puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Santeri Ivalo. Päätoimikunnan johdossa ja jäseninä oli merkittäviä Suomen poliittisia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, muun muassa Santeri Alkio ja Kyösti Kallio. Toimikunnassa oli edustettuina kaikki puolueet paitsi sosiaalidemokraatit.

Toimikunnan päätehtävänä oli järjestää vapaaehtoisten värväys, jolle valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim ja hallitus antoivat luvan. Toimikunta perusti värväyspisteitä eri puolille maata ja teki sopimuksen Viron hallituksen kanssa 18. joulukuuta kahden yhteensä 2000 vapaaehtoisen joukon muodostamisesta. Joukkojen johtajiksi valittiin ruotsalainen majuri Martin Ekström ja virolainen everstiluutnantti Hans Kalm. Valtiojohdon vaati joukolle ylipäällikön, joksi asetettiin kenraaliluutnantti Martin Wetzer.

Päätoimikunnan järjestämiin värväyspisteisiin ilmoittautui yhteensä noin 10 000 miestä. Jos Viron tilanne olisi huonontunut entisestään oltaisiin voitu tämä kyseinen määrä lähettää, kuitenkin Viroon voitiin lähettää 4000, mutta sekin oli melkein kaksinkertainen määrä kuin sopimuksen mukainen. Näistä 4000:sta 3700 päätyi rintamalle. Toimikunta myös järjesti ulkomaalaisten vapaaehtoisten saapumisen Viroon. Viron Avustamisen Päätoimikunta järjesti Kööpenhaminassa 175 sotilaan ja 16 upseerin joukon, joka saapui Helsinkiin 1. huhtikuuta ja 3. huhtikuuta joukko siirtyi Wäinämöisellä Tallinnaan. Tämän lisäksi Viron Avustamisen Päätoimikunta järjesti ruotsalaisen vapaaehtoisarmeijan Viroon.

Kesällä 1919 Viron tilanteen muuttuttua vakaammaksi, aktiivinen ja organisoitu avustustoiminta loppui. Samalla loppui Viron Avustamisen Päätoimikunnan toiminta.