Vartiomoottorivene 13
Wikipedia
| Vartiomoottorivene 13 | ||
|---|---|---|
 |
||
| Alustyyppi | Vartiomoottorivene | |
| Miehistö | - | |
| Telakka | Turun Veneveistämö | |
| Valmistui | 1935 | |
| Käyttöönotto | - | |
| Käytöstä poistuminen | - | 1971 |
| Mitat | ||
| Uppouma | 30,7 tonnia | |
| Pituus | 25,6 m | |
| Leveys | 4,4 m | |
| Syväys | 1 m | |
| Nopeus | 23,8 solmua | |
| Toimintasäde | - | |
| Voimanlähde | ||
| Koneisto | Päämoottorina 2x Areksen moottori | |
| Teho | Päämoottori 560 hevosvoimaa, risteilymoottori 180 hevosvoimaa | |
| Aseistus | ||
| Aseistus | 1 × Lahti 20 mm | |
| Miinat | - | |
Vartiomoottorivene 13 (lyhyemmin VMV 13) oli suomalainen vartiomoottorivene, joka tilattiin Turun Veneveistämöltä ja valmistui 1935. Turun Veneveistämö voitti keväällä 1934 kilpailun kymmenen uuden vartiomoottoriveneen rakentamisesta. VMV 13 kuului tähän viidenteen vartiomoottoriveneiden tilausvaiheeseen VMV 8:n, VMV 9:n, VMV 10:n, VMV 11:n, VMV 12:n, VMV 14:n, VMV 15:n, VMV 16:n ja VMV 17:n tavoin. VMV 13 toimi sotien aikana vuosina 1939–1940 sukellusvenehävittäjälaivueessa, vuonna 1941 varmistuslaivueessa, vuonna 1942 1. vartiomoottorivenelaivueessa ja vuosina 1943–1944 2. vartiomoottorivenelaivueessa. VMV 13 oli toinen neuvostoliittolaisen sukellusveneen Shtsh 311:n upottajista 12. lokakuuta 1942. 1972 vuodesta alkaen alus palveli vesibussina Kalajoella, Keminjärvellä ja Kajaanissa, jossa purettiin polttopuiksi 2000-luvun alussa.
