Valkoselkätikka
Wikipedia
| Valkoselkätikka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Dendrocopos leucotos (Bechstein, 1802) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Valkoselkätikka Wikispeciesissä |
Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) on itäinen tikkalaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Valkoselkätikka on noin 25–28 senttimetriä pitkä ja painaa keskimäärin 90 grammaa. Lajin koiraalla on kirkkaanpunainen päälaki ja myös pyrstö on alapuolelta punainen. Selässä on valkoinen poikittain kulkeva raidoitus mustalla pohjalla.
Vanhin eurooppalainen rengastettu valkoselkätikka on suomalainen, iältään vähintään 15 vuotta 11 kuukautta.
[muokkaa] Levinneisyys
Laji on Suomessa uhanalainen ja se on voimakkaasti vähentynyt tehostuneen metsätalouden aikana. Populaatioksi arvioidaan nykyisin 40–50 pesivää paria, kun vielä 1950-luvulla pareja oli arviolta 500. Suomen populaatiot keskittyvät Keski-Suomeen, Etelä-Savoon ja Päijät-Hämeeseen. Hajanaisia pareja tavataan toisinaan myös muilla alueilla. Maailmanlaajuisesti laji ei ole uhanalainen, sillä sen esiintymisalue ulottuu Ruotsista lännessä Japaniin idässä. Suomi on aivan alueen äärilaidalla, ja äärialueiden eläinpopulaatiot ovat herkkiä kannanvaihteluille.
[muokkaa] Elinympäristö
Valkoselkätikka pesii lehtimetsissä ja se tekee pesänsä koivuun tai haapaan, harvemmin leppään.
[muokkaa] Lisääntyminen
Muninta alkaa huhtikuun lopulla. Valkoisia munia on tavallisesti 3–5, ja molemmat emot hautovat niitä. Poikaset lähtevät pesästä noin neljän viikon ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Valkoselkätikan pääasiallinen ravinto ovat hyönteisten toukat, joita se etsii lahoista puista.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Myller, Michael 1989: Valkoselkätikkametsät suojeluun. – Lintumies 6.1989 s. 263. LYL.
- Pakarinen, Raimo, Nyberg, Matti & Alanko, Tapio 1989: Valkoselkätikkapoikue kuoli lyijymyrkytykseen. – Lintumies 5.1989 s. 216–218. LYL.
- Reinikainen, Kari 1992: Tikkasotaa. – Lintumies 3.1992 s. 96–97. LYL.
- Sarkanen, Sauli 1974: Valkoselkätikan Dendrocopos leucotos pesimäbiologiasta. – Lintumies 3–4.1974 s. 77–84. SLY.
- Tiainen, Juha 1988: Valkoselkätikka – uhanalainen. – Lintumies 5.1988 s. 218–221. LYL.
- Tiainen, Juha & Alanko, Tapio 1989: Valkoselkätikan esiintyminen ja pesimätulos Suomessa 1989. – Lintumies 6.1989 s. 268–273. LYL.
- Virkkala, Raimo, Alanko, Tapio & Laine, Timo 1992: Valkoselkätikan esiintyminen ja pesintä Suomessa vuosina 1990–91. – Lintumies 3.1992 s. 88–95. LYL.
