Valkoposkitiira
Wikipedia
| Valkoposkitiira | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
.jpg/250px-Chlidonias_hybrida_3_(Marek_Szczepanek).jpg) |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Chlidonias hybrida (Pallas, 1811) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Valkoposkitiira Wikispeciesissä |
Valkoposkitiira (Chlidonias hybridus) on Suomessa harvoin vieraileva merilintu. Se jaetaan alalajeihin asuinpaikkansa mukaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 26 cm ja paino 60–100 g. Vanha kesäpukuinen lintu muistuttaa tuttuja kala- ja lapintiiraamme, mutta pyrstön lovi on matala ja puku kauttaaltaan harmaampi. Koivet ja nokka ovat punaiset.
[muokkaa] Esiintyminen
Esiintyy laikuittain Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä sieltä itään Intiaan ja Kiinaan. Yksi alalaji pesii Australiassa ja toinen Itä-Afrikassa. Euroopassa ja Aasiassa asuvat valkoposkitiirat muuttavat talveksi Afrikkaan ja Etelä-Aasiaan.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesii umpeen kasvavilla ja ruohottuneilla sisämaan järvillä ja jokien varsilla ja suistoissa. Ruokailumaastona voivat olla myös pellot, suot ja muut kosteikot sekä erilaiset lammikot ja altaat.
[muokkaa] Lisääntyminen
Valkoposkitiira tekee 2–3 munaa kelluvaan pesään. Matalassa vedessä pesä voi olla pohjassa kiinni. Haudonta-aika on 18–20 päivää. Sukukypsä 2-vuotiaana. Se pesii joskus naurulokkien seassa hakien näiltä suojaa pedoilta.
[muokkaa] Ravinto
Valkoposkitiira syö ennen kaikkea hyönteisiä, jotka se sieppaa lennosta. Se syö myös pieniä rapuja, kaloja ja sammakoita.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rajasärkkä, Ari, Vickholm, Markku & Virolainen, Erkki 1987: Valkoposkitiira Chlidonias hybridus ensi kertaa Suomessa*. – Lintumies 1.1987 s. 37–38. LYL.
