Väinö Ikonen
Wikipedia
Väinö Vilhelm Johannes Ikonen (5. lokakuuta 1895, Tuusniemi – 10. helmikuuta 1954, Helsinki) oli suomalainen kilpapainija ja olympiamitalisti.
Väinö Ikonen voitti kreikkalais-roomalaisessa painissa maailmanmestaruuden Helsingissä 1921 ja sai pronssia Pariisin 1924 olympialaisissa, joissa otteli voitot Italian Giovanni Gozzista Norjan Svend Martinsenista, Viron Anton Koolmannista ja Itävallan Adolf Herschmannista. Hän hävisi tiukat ottelut Viron Eduard Pütsepille ja Anselm Ahlforsille. Vuonna 1926 Ikonen alkoi hiljalleen vähentää kilpailuja. Seuratasolla hän edusti kilpaurallaan Helsingin Kisa-Veikkoja ja oli vuonna 1935 perustamassa Helsingin Paini-Miehet ry:tä. Hän toimi Suomen Painiliiton johtokunnassa, painituomarina mm. Berliinin 1936 olympialaisissa sekä Suomen painijoukkueen valmentajana ja johtajana.
Yleisurheilijana Ikonen saavutti seiväshypyssä SM-pronssia 1916.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Saavutuksia
[muokkaa] Painissa
- Olympiapronssia Pariisi 1924 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 58 kg)
- Maailmanmestaruus Helsinki 1921 (kärpässarja)
- Pohjoismaiden mestaruus 1920 ja 1921, hopeaa 1919
- Suomen mestaruus 1922 ja 1924, hopeaa 1921, pronssia 1928
[muokkaa] Yleisurheilussa
- Seiväshypyssä SM-pronssia 1916, neljäs sija 1915
- Korkeushypyssä SM-kisojen viides sija 1915
[muokkaa] Lähteet
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 85–86. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
