Turskasota
Wikipedia
Turskasota (engl. Cod War, isl. Þorskastríðin) oli sarja Islannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vuosina 1958–1976 vallinneita diplomaattisia selkkauksia. Kalastuselinkeinoaan puolustanut Islanti siirsi asteittain aluevesirajaansa kauemmaksi ensin neljän, sitten 12, 50 ja 200 meripeninkulman päähän rannikosta kieltäen brittiläisiltä kalastajilta pääsyn alueelleen. Omien kalastajiensa ja kalanjalostusteollisuutensa etuja puolustanut Britannia ei hyväksynyt tätä. Seurauksena oli lieviä väkivaltaisuuksia ja vakava välirikko. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Britanniaan. Pian tämän jälkeen Britannia taipui Islannin vaatimuksiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Turskasodan tausta
Islannissa kalastus muodosti suuren osan kansantaloudesta. Islantilaisen näkemyksen mukaan Islannin ympäristön kalakannat olivat 1950-luvulla romahtamassa ryöstökalastuksen johdosta. Britanniassa rajoitukset uhkasivat noin 9000 työpaikkaa pääasiassa Humbersidessa, Fleetwoodissa, Aberdeenissa ja North Shieldsissa. Brittiläiset kalastajat olivat purjehtineet Islannin vesille keskiajalta saakka.
[muokkaa] Islanti ja Royal Navy vastakkain
Turskasodan ollessa kiivaimmillaan Royal Navyn sota-aluksia lähetettiin useita kertoja Islannin aluevesille suojelemaan brittiläisiä troolareita Islannin rannikkovartiolaitoksen häirinnältä. Islantilaiset asettivat aluksiinsa erityisiä leikkureita, joilla voitiin silpoa brittien trooleja. Brittiläiset kalastus- ja sota-alukset vastasivat tähän ajamalla päin islantilaisia rannikkovartiolaivoja. Yhteentörmäyksissä Royal Navyn fregatit kuitenkin paljastuivat islantilaisten aluksia hauraammiksi.
Turskasota vaati yhden kuolonuhrin: islantilainen rannikkovartija sai tapaturmaisesti surmansa ollessaan korjaamassa aluksensa yhteentörmäyksessä saamia vaurioita.
[muokkaa] NATOn ongelma
Kahden NATO-maan välirikko oli länsivalloille vakava huolenaihe, varsinkin tilanteen kärjistyttyä diplomaattisuhteiden katkeamiseen vuonna 1975. Yhdysvaltain passiivinen suhtautuminen kahden tärkeän liittolaisensa kiistaan kasvatti Islannissa voimakkaita NATO-vastaisia mielialoja ja herätti vaatimuksia Keflavikin sotilastukikohdan lakkauttamisesta.
[muokkaa] Turskasodan vaiheita
Ensimmäinen turskasota keski 1. syyskuuta – 12. marraskuuta 1958 Islannin laajentaessa aluevesiään neljästä meripeninkulmasta kahteentoista. Kaikkiaan kalastusalusten suojeluun otti osaa 53 kuninkaallisen laivaston sota-alusta. Kiistä päättyi Islannin ja Britannian sopimukseen, jonka mukaan tulevat kiistat ratkaistaisiin Haagin kansainvälisessä oikeudessa.
Toinen turskasota alkoi 1. syyskuuta 1972 kun Islanti laajensi aluevetensä 50 meripeninkulmaan (92,6 km). Islannin vasemmistohallitus julisti, ettei edellisen hallituksen oikeistohallituksen sopimus Britannian kanssa sovittelusta Haagissa ollut pätevä. Tämän sodan aikana Islannin rannikkovartiosto alkoi käyttää verkonleikkureita brittiläisiä kalastusaluksia vastaan brittiläisen troolarin kieltäydyttyä noudattamasta rannikkovartion ohjeita ja soitettua vastineeksi radiokanavalla Rule Britanniaa. Britit vaativat tämän jälkeen laivaston suojelua. NATO:n pääsihteeri Joseph Luns saapui 16. syyskuuta neuvottelemaan Reykjavíkiin ja brittiläiset sota-alukset kutsuttiin pois 3. lokakuuta. Solmitun sopimuksen mukaan britit saivat kalastaa tietyillä alueilla Islannin julistaman aluevesirajan sisällä rajatun määrän kalaa.
Kolmas turskasota käytiin marraskuusta 1975 kesäkuuhun 1976, kun Islanti julisti aluevesikseen 200 meripeninkulmaa rannikostaan (370 km). Britannia ei tunnustanut tätä ja brittiläiset alukset jatkoivat kalastusta rajan sisällä. Britannia lähetti lopulta 22 fregattia Islannin neljää partiovenettä ja kahta aseistettua troolaria vastaan. Myöhemmin Islanti yritti ostaa yhdysvaltalaisia Ashville-luokan tykkiveneitä ja neuvostoliittolaisia Mirka-luokan fregatteja. Konflikti päättyi lopulta kun Islanti uhkasi NATO:n Keflavíkin tukikohdan sulkemisella.
