Tristan ja Isolde

Wikipedia

Tristan ja Isolde Edmund Blair Leightonin kuvaamana

Tristan ja Isolde (saks. Tristan und Isolde) on Richard Wagnerin säveltämä ja sanoittama kolminäytöksinen, saksankielinen ooppera. Oopperan tapahtumat ja henkilöt perustuvat paljolti Gottfried von Strassburgin laatimaan romanttiseen kertomukseen, joka vuorostaan perustuu Britannian Tuomaana tunnetun englantilaisen kirjoittajan ranskankieliseen kertomukseen. Teos sävellettiin vuosien 1857 ja 1859 välillä ja esitettiin ensi kertaa Münchenissä 10. kesäkuuta 1865. Teos sai osakseen heti sekä ylistystä ja että kiivasta kritiikkiä. Nykyään se luetaan merkittävimpien oopperoiden joukkoon ja sitä pidetään myös tyyliltään käänteentekevänä teoksena taidemusiikin historiassa.

Tristanin ja Isolden tarina oli yksi renessanssin ja keskiajan tunnetuimmista kertomuksista. Siitä on olemassa erilaisia versioita, joista varhaisimmat ajoittuvat 1100-luvun puoliväliin. Gottfried von Strassburgin versiolla tarinasta oli suuri vaikutus saksalaiseen kirjallisuuteen. Gottfried painotti omassa versiossaan hovielämään sijoitettua rakkauskertomusta sekä ritareita, mikä näkyy myös Wagnerin oopperaansa laatimassa libretossa.

[muokkaa] Sävellystekninen näkökulma teokseen

Tristan ja Isolde -oopperassa Wagner pani käytäntöön teorioitaan, joita hän oli jo aiemmin esitellyt musiikillisia ja dramaturgisia aiheita käsittelevissä kirjoituksissaan. Teoksen epäharmoninen kieli kuvastaa päähenkilöiden välille syntyvää seksuaalista jännitettä, mutta musiikin kehityksen kannalta oleellisempaa oli, että se viitoitti tietä kohti atonaalista musiikkia. Teoksen rakenteesta on esitetty jälkikäteen erilaisia näkemyksiä, ja keskustelu aiheesta jatkuu edelleen. Jo teoksen alkusoitto osoittaa Wagnerin pyrkimyksen pois tonaalisuudesta ja kohti entistä vapaampia rakenteita.

Teoksen musiikissa käytetään nuotteja, jotka ovat samaan aikaan soivan soinnun suhteen epäharmonisia. Tällöin "kesken jäävä" lopuke jättää kuuntelijan kaipaamaan varsinaista päätöstä. Näin musiikkiin syntyy tietynlainen jännite. Muutamat muut säveltäjät olivat myös käyttäneet tätä tehokeinoa yksittäistapauksissa, mutta Wagner käytti sitä läpi koko teoksensa. Oopperan alkusoiton kesken jäävät kadenssit saavat tavallaan päätöksensä kolmannen näytöksen lopussa. Näihin päätöksiin ollaan vähällä päästä jo oopperan välivaiheissa, mutta ne lykkääntyvät aina. Esimerkiksi toisen näytöksen Tristanin ja Isolden duetossa ("Wie sie fassen, wie sie lassen...") rakentuva musiikillinen huipentuma rikkoontuu Kurwenalin saapuessa paikalle ("Rette dich, Tristan!"). Kadenssien sarjan lopetukset kuullaan vasta Isolden viimeisessä laulussa, jossa hän on yksin ("In des Welt-Atems wehendem All").

Teoksessa käytetään usein lyhyttä sävelkulkua, jossa muodostuu epäharmoninen sointu. Tämä ensimmäisen kerran heti teoksen alussa kuultava kohta on saanut nimen "tristan-sointu". Tämä liittyy teoksessa hyödynnettyyn johtoaihe-(Leitmotif-)tekniikkaan, jossa instrumentaaliset vaiheet esittelevät hahmoihin ja aiheisiin liittyviä keskeisiä aiheita.

[muokkaa] Juoni

[muokkaa] Ensimmäinen näytös

Isolde ja hänen palvelijattarensa Brangäne ovat matkalla Tristanin laivassa kohti Cornwallia, jossa Isolden on määrä mennä naimisiin kuningas Marken kanssa. Isolde on erittäin huonolla tuulella ja toivoo laivan matkustajineen uppoavan. Brangäne toivoo Isolden kertovan hänelle, mikä häntä vaivaa. Isolde lähettää palvelijansa pyytämään laivassa mukana olevaa Tristania saapumaan luokseen. Tristan ei ole kuulevinaan, vaan ainoastaan jatkaa vakuuttelujaan palvella Isoldea. Tristanin palvelija, Kurwenal, vastaa pilkallisesti, ettei vasta päättyneen sodan aikana Isolden suojelijan, Moroldin, surmanneen Tristanin tarvitse ottaa komentoja vastaan tämän palvelijattarelta.

Brangäne palaa Isolden luo, ja Isolde paljastaa hänelle, että hänen suojelijansa, Morold, oli ennen kuolemaansa onnistunut kuitenkin haavoittamaan Tristania kuolettavasti. Tristan oli tullut valepuvussa parantajankyvyistään tunnetun Isolden luo ja pelastunut näin kuolemalta. Isolde oli kuitenkin huomannut, kuka kuolettavasti haavoittunut vieras todellisuudessa oli ja päättänyt surmata tämän miekalla. Juuri ennen surmatyötä Tristan oli kuitenkin katsonut Isoldea silmiin "lävistäen" tämän sydämen, ja Tristan oli saanut lähteä parantuneena. Tristan palasi myöhemmin, koska hän oli luvannut sedälleen, kuningas Markelle, että hän hakisi tälle Isolden – sodassa voittamansa maan kunnioitetun neidon – vaimoksi. Vaikka muut olivat juhlineet sodan päättymistä rauhaan, Isolde ilmoittaa vihansa Tristanin päätöstä kohtaan. Isolde ei pidä ajatuksesta joutua palvelemaan entisen alusmaan kuningasta ja pitää Tristanin toimia petollisena. Brangäne yllättyy kuulemastaan ja ehdottaa lemmenjuoman tarjoamista Tristanille, jotta tämä rakastaisi Isoldea. Tämän sijaan Isolde nostaa lääkelaukusta esiin kuolemanmyrkkyä ja Brangäne kauhistuu.

Tässä vaiheessa Kurwenal saapuu naisten luo ja ilmoittaa, että laiva on melkein perillä, ja kohta on aika lähteä kuningas Marken luokse Tristanin saattamana. Isolde ilmoittaa, että haluaa yhä tavata Tristanin eikä suostu lähtemään saattueeseen ennen tätä. Kun Kurwenal lähtee, Isolde käskee palvelijaansa valmistamaan juomat. Nyt Tristan lopulta saapuu, ja Isolde kertoo tälle, että hän tiesi kuka hänen kuolettavasti haavoittunut vieraansa oli. Hän sanoo vannoneensa tuolloin tappavansa Tristanin ja sanoo, että sodan jälkeisistä rauhanvaloista huolimatta tämä vala on yhä sovittamatta. Tristan suostuu juomaan sovinnonmaljan, joka on Brangänen valmistama juoma. Isolde juo maljasta itsekin tarkoituksenaan, että he molemmat kuolisivat. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan Kurnewal tulee kutsumaan heitä astumaan maihin. Brangäne oli sittenkin valmistanut lemmenjuomaa kuolettavan myrkyn sijasta. Isolde ja Tristan ovat nyt syvästi rakastuneita toisiinsa unohtaen heidän välejään haitanneet kunniankysymykset. Samalla ollaan kuitenkin matkalla kuningas Marken luo, ja ensimmäinen näytös päättyy sekavissa tunnelmissa merimiesten laulaessa kunniaa kuningas Markelle ja Cornwallille.

[muokkaa] Toinen näytös

Muiden lähtiessä yöllä metsästämään Isolde ja Brangäne jäävät Marken linnaan. He kuuntelevat metsästystorvia, ja Isolde on sitä mieltä, että on turvallista sammuttaa soihtu merkkinä Tristanille, jotta tämä voi saapua paikalle. Brangäne varoittaa Isoldea Melot-nimisestä ritarista, jonka Brangäne huomasi tarkkailevan heitä aiemmin linnassa Marken ottaessa heidät vastaan. Isolde pitää Melotia Tristanin ylimpänä ystävänä ja sammuttaa merkkisoihdun.

Brangäne perääntyy muurille ja Tristan saapuu. Seuraa Tristanin ja Isolden riemukas kohtaaminen, ja sen jälkeen pitkä keskustelu ja duetto. Tristan ja Isolde ylistävät yötä, joka yhdistää heidät. Tristan pitää päivänvaloa epätodellisena. Hänen mukaan vain kuoleman yö voi yhdistää heidät lopullisesti. Brangänen ääni varoittaa yön päättymisestä pariin otteeseen, ja lopulta päivän sarastaessa metsästysseurue, Melot, Marke ja Kurwenal etunenässä, saapuukin paikalle, ja he löytävät Tristanin ja Isolden toistensa sylistä. Melot syyttää Tristania petturiksi, ja seuraa Marken kymmenen minuuttia pitkä osuus, jossa hän ilmaisee syvän pettymyksensä ja murheensa ottopoikansa Tristanin petoksesta sekä tietysti siitä, ettei itse saanut Isoldea.

Tristan pyytää Isoldea mukaansa yön valtakuntaan, josta hän sanoo itsekin tulleensa. Isolde suostuu mielihyvin. Melot syyttää Tristania yhä petturiksi haastaen tämän taisteluun. Tristan saa Melotilta kuolettavan haavan. Toinen näytös päättyy.

[muokkaa] Kolmas näytös

Kurwenal on tuonut syvän haavan saaneen Tristanin laivalla kotilinnaansa Kareoliin. Paimen soittaa surullista melodiaa ja tiedustelee tajuttoman Tristanin tilaa. Kurwenal uskoo, että vain (parantajan lahjoilla varustetun) Isolden ilmaantuminen voi pelastaa Tristanin. Paimen sanoo soittavansa fanfaarin sitten kun laiva tulee. Tristan herää Kurwenalin suureksi iloksi, mutta selittää olleensa jo tuonpuoleisessa, jonne kaipaus Isoldeen esti häntä kuitenkin jäämästä. Kurwenal vakuuttaa Tristanille Isolden olevan tulossa laivalla. Paimen kuitenkin soittaa yhä surullista laulua.

Tristan valittaa kaipaustaan, josta hän ei päässyt eroon kuolemassakaan, ja hän kiroaa kohtalokkaan lemmenjuoman ennen kuin menettää taas tajuntansa hetkeksi. Tristan kuitenkin herää, ja pian paimen alkaa soittaa fanfaaria Isolden laivan saapumisen johdosta. Kurwenal rientää saattamaan Isoldea Tristanin käskystä. Kurwenal käskee Tristania pysymään vuoteessaan, mutta maaniseen tilaan joutunut Tristan riuhtaisee itsensä ylös ja julistaa paenneensa kuoleman kielistä. Hän repäisee siteet haavastaan ja menehtyy paikalle rientävän Isolden käsivarsille.

Isolde lyyhistyy Tristanin viereen, ja toinen laiva, mukanaan sotajoukkoja, sapuu Kareoliin. Joukkojen etunenässä on Melot, jonka kimppuun Kurwenal välittömästi hyökkää. Melot kuolee heti ja Kurwenal menehtyy myös pian hyökättyään muiden joukkojen kimppuun. Brangäne yrittää kertoa Isoldelle, että Marke ja Melot olivat häneltä lemmenjuomasta kuultuaan antaneet anteeksi Tristanille ja päättäneet tulla antamaan hyväksyntänsä Tristanin ja Isolden liitolle. Marke suree tapahtumia edellisen toisen näytöksen lopussa olleen valituslaulunsa tapaan. Isolde herää hetkeksi viimeistä laulua (Liebestod) varten, mutta pakahtuu sen jälkeen suruunsa - eli perinteiseen oopperatyyliin melkein kaikki päähenkilöt kuolevat. Marke siunaa Tristanin ja Isolden ruumiit hiljaisesti.