Trampoliinivoimistelu
Wikipedia
Trampoliinivoimistelu on voimistelun muoto, jossa hypitään trampoliinilla. Se kehittää ruumiin lihaksia ja koordinaatiokykyä.
Trampoliivoimistelun alkuperä on hämärän peitossa. Eskimoiden tiedetään käyttäneen trampoliinia ponnauttamaan tähystäjän korkeuksiin eläinten nahkoja käyttäen. Ensimmäisen eurooppalaisen hyppylaitteen rakensi tiettävästi ranskalainen du Trampoline -niminen sirkustaiteilija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Trampoliinivoimistelu kilpaurheiluna
Kilpailulajina trampoliinivoimistelua on harjoitettu ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1946. Pohjois-Amerikan mestaruudesta kilpailtiin kaksi vuotta myöhemmin. Kansainvälinen trampoliiniliitto FIT perustettiin vuonna 1964.
Trampoliinivoimistelussa kilpailtiin olympialaisissa ensimmäistä kertaa Sydneyssä vuonna 2000. Pekingin olympialaisissa 2008 16 naista ja 16 miestä kilpailevat yksilötrampoliinin olympiatitteleistä.
Trampoliinivoimistelussa tavoitteena on tehdä mahdollisimman korkeita, hallittuja, ja tyylipuhtaita liikkeitä, jotka vaativat voimistelijalta notkeutta, voimaa sekä koordinaatio- ja avaruudellista hahmotuskykyä.
[muokkaa] Lajit
Trampoliinivoimistelussa kilpaillaan yksilötrampoliinissa ja synkrotrampoliinissa, missä kaksi kilpailijaa pyrkii yhtäaikaisiin ja samanlaisiin suorituksiin trampoliinilla. Lisäksi kilpaillaan tupla-minitrampoliinilla (DMT, eli double mini trampoline), jota nimitetään myös tuplatrampetiksi. Tumbingin lasketaan yleensä myös olevan yksi trampoliinivoimistelun lajeista.
[muokkaa] Yksilötrampoliini
Yksilötrampoliinikilpailussa urheilija hyppää noin 3 x 5 metrin kokoisella trampoliinilla kilpailusarjan keskeytyksettä ja ilman välihyppyjä. Alastulot voi tehdä jaloilleen, mahalleen, istualleen tai selälleen, kuitenkin ensimmäisen liikkeen tulee alkaa jaloilta ja viimeisen päättyä jaloilleen.
Kilpailu koostuu kahden sarjan mittaisesta alkukilpailusta sekä yhden sarjan mittaisesta loppukilpailusta. Jokaisessa sarjassa tehdään kymmenen erilaista hyppyä ilman katkoja. Sarjojen liikkeet pitää ilmoittaa etukäteen vaikausastetuomareille annettavassa kilpailukortissa. Karsinnan ensimmäinen sarja sisältää kilpailuluokasta riippuvat pakolliset liikkeet ja toinen sarja omavalintaisia liikkeitä, samoin kuin finaalisarja. Omavalintaisen ja finaalisarjan liikkeitä saa kuitenkin muuttaa vähennyksittä, mutta pakollisen sarjan kilpailukortista poikkeavista liikkeistä tulee pistevähennyksiä. Alemmissa luokissa vaikeusaste lasketaan vain omavalintaisesta ja finaalisarjasta. Ylimmässä, FIG A -luokassa vaikeus lasketaan myös pakollisen sarjan kahdesta, etukäteen kilpailukorttiin merkitystä liikkeestä.
Yksilökilpailussa tuomaristo koostuu päätuomarista, viidestä arvostelutuomarista ja kahdesta vaikeusastetuomarista. Arvostelutuomarit arvioivat liikkeiden suorituspuhtautta, tekniikkaa, korkeuden säilymistä ja hyppääjän pysymistä trampoliinin keskialueella. Vaikeusastepisteet määräytyvät volttipyörinnän ja kierteiden perusteella. Jokaisesta neljäsosavoltista saa 0,1 pistettä ja jokaisesta puolikierteestä saman verran. Taitto- ja suorasta asennosta saa 0,2 pisteen bonuksen, jos kyseessä on kaksois- tai kolmoisvoltti ja 0,1 pisteen bonuksen, jos kyseessä on kierteetön yksöisvoltti. Yksittäisten kierrevolttien asento ei vaikuta liikkeitten vaikeuteen, mutta eri asennossa tehdyt voltit lasketaan eri liikkeeksi, joka helpottaa 10 liikkeen saamista sarjaan, sillä samaa liikettä ei saa toistaa sarjassa. Enemmän pisteitä saa taitossa tai suorin vartaloin tehdyistä liikkeistä. Tavallinen kerien tehty voltti on siis vaikeusasteeltaan 0.5, ja esim. taittaen 0.6.
[muokkaa] Synkrotrampoliini
Synkrotrampoliinissa kahden kilpailijan pyrkimyksenä on tehdä täsmälleen samanlaiset liikkeet parinsa kanssa omilla, vierekkäin kahden metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevilla trampoliineilla. Oleellista on, että hyppääjät hypyissään tulevat verkolle ja lähtevät siltä yhtä aikaa. Vaikka synkrotrampoliinissa hyppysarjat eivät välttämättä ole yhtä vaativia kuin yksilökilpailussa, pitävät monet sitä näyttävämpänä lajina, ja yksinkertaisen perusluonteensa vuoksi se on myös suurelle yleisölle viihdyttävää seurattavaa.
Arvostelu on liikkeiden yhdenaikaisuuden arviointia lukuun ottamatta samanlainen kuin yksilötrampoliinissa. Tuomaristo koostuu neljästä arvostelutuomarista (kaksi kumpaakin voimistelijaa varten), kolmesta sarjan synkronisaatiota arvostelevasta tuomarista, kahdesta vaikeusastetuomarista sekä päätuomarista ja varapäätuomarista.
[muokkaa] DMT
Tupla-minitrampoliini eli DMT:llä voimistelija juoksee trampoliinille ja ponnistaa trampoliinin ponnistusalueelta ylös tasanteelle ja tekee liikkeen trampoliinin päällä ja toisen tullessaan alas matolle. On myös mahdollista (yleisempi)että voimistelija tekee liikkeen suoraan hypystä ponnistusalueelta tasanteelle ja siitä toisen liikkeen matolle. DMT:llä tehdään siis kaksi liikettä peräkkäin.
DMT-kilpailuun kuuluu alkukilpailu ja finaalikierros. Molemmissa voimistelija tekee kaksi erilaista liikeyhdistelmää. Kilpailuissa ei yleensä ole pakollisia yhdistelmiä, vaan voimistelija päättää ne itse. Liikkeiden toisto samalla alueelle on kielletty. DMT:llä ei voi tehdä hyppyjä mahalleen, selälleen tai istualleen. Alastulo täytyy päättyä aina kummallekkin jalalle, alastulossa tasapainon horjumisesta vähennetään pisteen kymmenyksiä. DMT:n arvostelu on samoin kuin isolla trampoliinilla, lukuun ottamatta liikkeiden vaikeusasteita jotka on rankattu DMT:llä vaikeimmiksi. Voimistelijan kilpailusuorituksen lopulliset pisteet saadaan samoin kuin yksilötrampoliinin kilpailuissa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Trampoliinivoimistelu Suomessa
- Suomen Voimisteluliiton trampoliinivoimistelusivut
- Kansainvälisen Voimisteluliiton (FIG) trampoliinivoimistelusivut (englanniksi)
- AcrobaticSports (englanniksi)
- Voimisteluseura Keski-Uusimaan trampoliinivoimistelusivu
