Toivo Tarjanne
Wikipedia
Toivo Tarjanne (8. helmikuuta 1893 Helsinki – 23. elokuuta 1988) oli suomalainen juristi, joka toimi oikeuskanslerina ja korkeimman oikeuden presidenttinä.
Tarjanteen vanhemmat olivat arkkitehti Onni Tarjanne ja Iina Margareta Josefiina Veijola. Tarjanne pääsi ylioppilaaksi 1912 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1914 ja mol. oik. kandidaatiksi 1921. Hän oli esittelijänä KHO:ssa 1930–1931, kauppa- ja teollisuusministeriön nuorempana hallitusssihteerinä 1931–1932 ja vanhempana oikeuskanslerin sihteerinä 1932 sekä hoiti apulaisoikeuskanslerin ja oikeuskanslerin virkoja 1937–1941.
Tarjanne toimi Vaasan läänin maaherrana 1943–1944 ja oli syyttäjänä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945–1946. Hän oli oikeuskanslerina 1944–1950 ja sen jälkeen korkeimman oikeuden presidenttinä 1950–1963.
 |
Edeltäjä: Oiva Juho Aatami Huttunen |
Oikeuskansleri 1944–1950 |
Seuraaja: Carl Gustaf Möller |
| Edeltäjä: ? |
Korkeimman oikeuden presidentti 1950–1963 |
Seuraaja: Matti Piipponen |
